Tuuppausta ja ällistämistä – näin tutkijat etsivät arjen valintojemme uusia avaimia

Näiden tutkijoiden tavoitteet eivät ole vaatimattomimmasta päästä: kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja suomalaisen tiedepääoman kasvattaminen. Psykologian ja käyttäytymistieteen keinot ovat käytössä aivan uusilla tavoilla, kun Turun yliopiston psykologian professori Paula Salo ja psykologian ylipistonlehtori, dosentti Johanna Kaakinen pääsevät vauhtiin uusissa, laajoissa tutkimushankkeissaan.

Molemmat kuulivat marraskuussa saaneensa konsortioilleen Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston miljoonarahoituksen. Nyt he valmistelevat hankkeiden pikaista käynnistämistä.

Paula Salon johtama hanke kytkeytyy laajaan Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelmaan ja Johanna Kaakisen hanke Tiedon lukutaito ja tietoon perustuva päätöksenteko -ohjelmaan. 

Ilmastotuuppausta oikeaan suuntaan

Professori Paula Salon johtaman Ilmastotuuppaus-hankkeen nimi lupaa paljon: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin.

– Tutkimme, miten voisimme tuupata ihmisiä oikeaan suuntaan ympäristöystävällisten valintojen tekemisessä ja helpottaa näiden valintojen tekemistä. Selvitämme siis ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista, Salo tiivistää tutkimuksen ideaa. 

Tuuppausten kehittäminen perustuu käyttäytymis-taloustieteelliseen nudge-ajatteluun (suom. tuuppaus), jossa ihmisiä ohjataan hienovaraisesti tekemään entistä parempia valintoja – mutta säilytetään mahdollisuus toimia toisinkin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on Salon mukaan selvitetty korona-aikana tuuppauksen vaikutuksia siihen, miten ihmiset saadaan pesemään käsiään paremmin.

– Koska tuuppauksesta voi tulla mieleen myös manipulointi, Turun yliopiston filosofian oppiaineen etiikan asiantuntijat tarkastelevat prosessimme eettisyyttä sen kaikissa vaiheissa. Tämä varmistaa, että tuotamme ratkaisuja, jotka ovat oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä ja lisäksi vie tuuppauksen tieteellistä tutkimusta eteenpäin.

Psykologit tuovat Salon monitieteiseen tutkimusryhmään ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisen. 

– Hyödynnämme käyttäytymistieteellistä tutkimusta, kun yritämme ymmärtää ihmisten toimintaa ja päätöksentekoa. Kehitämme sidosryhmiemme kanssa tuuppausinterventioita, jotka tuovat uusia konkreettisia vaihtoehtoja ihmisten arjen valintatilanteisiin, Salo kertoo.

Tutkimushankkeen interventiot eli tuuppaukset tehdään ihmisten oikeissa ympäristöissä. Yksi tavoite on vaikuttaa yhteistyökumppaneina olevien kaupunkien työntekijöiden liikkumiseen työmatkoilla ja työpäivän aikana tuuppaamalla heidän käyttöönsä ympäristöystävällisiä liikkumismuotoja.

– Jos työpäivän aikana tehtäviä matkoja varten on ovensuussa tarjolla vaikkapa sähköauto tai polkupyörä, ympäristöystävällinen valinta on helppo tehdä. Kun bensa-autot ovat kävelymatkan päässä, niiden valinta on vaikeampaa, Salo kuvailee tuuppausideaa.

Tuuppaustutkimus muuttaa siis konkreettisesti ympäristöä, jossa ihmiset tekevät arkisia valintojaan. Hankkeen laajemmat tavoitteet liittyvät kasvihuonepäästöjen vähentämiseen ja hiilinielujen käytön optimointiin.

– Hiilinielujen optimoimiseksi etsimme keinoja, joilla voidaan esimerkiksi tukea yksityisiä metsänomistajia vahvistamaan heidän omien metsiensä hiilinieluja.

Tuuppaustoimet ovat luonteeltaan myös kustannustehokkaita. Lisäksi niitä verrataan perinteisempiin ohjaustoimiin, joilla vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen. Näitä keinoja ovat esimerkiksi ruuhkamaksujen ja bensaveron kaltaiset pakottavat toimet. 

Turun ylipiston filosofian laitoksen lisäksi hankkeen sidosryhmiin kuuluvat Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Centre for Collaborative Research -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Suomen ympäristökeskus, Pellervon taloustutkimus ry, Itä-Suomen yliopisto sekä Työterveyslaitos. Eri alojen tutkijoita on mukana arviolta reilut 20.

– Monitieteisen yhteistyön mahdollistaminen on erityisen kiinnostavaa, mutta myös haastavaa. Jatkuva yhteistyö on välttämätöntä, ja meidän on löydettävä yhteiset käsitteet ja yhteinen kieli. Hanke tarvitsee onnistuakseen kaikkia osapuolia.

Parannusta tiedepääomaan ja tiedon lukutaitoon 

Dosentti Johanna Kaakisen johtama tutkimuskonsortio Suomalainen tiedepääoma ja sen kasvattaminen etsii ratkaisuja siihen, miten yhä useampi meistä oppisi käyttämään tieteellistä tietoa päätöksentekonsa pohjana ja toimintansa tukena. 

Informaatiotulvan ja valeuutisten maailmassa tiedon lukemisen ja tieteellisen tiedon hyödyntämisen taidot nousevat uuteen arvoon. Kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tai kiinnostusta ymmärtää monimutkaisia tieteellisiä selityksiä tai käsitteitä. Arjen päätöksentekotilanteissa saatetaan toimia mutu-pohjalta, luottaen vaikkapa sosiaalisen median lähteeseen, joka esittää asian yksinkertaisesti.

– Siksi etsimme tapoja, joilla saamme yhä useammat ymmärtämään tieteellistä tietoa ja innostumaan siitä. Haluamme myös löytää keinoja tukea sellaisia psykologisia prosesseja, jotka edistävät tieteellisen tiedon hyödyntämistä arjessa, Kaakinen toteaa.

Hänen johtamansa hanke ei tutki asiaa vain yksilön näkökulmasta, vaan suomalaista tiedepääomaa tarkastellaan myös laajempana ilmiönä: miten ja kenelle pääoma jakautuu, ja millä keinoin sitä voitaisiin kasvattaa. Tarkoitus on yhdistää eri tieteenalojen näkökulmat ja osallistaa myös tiedon hyödyntäjät mukaan kehittämään toimivia käytäntöjä. 

– Meitä kiinnostavat tiedon ymmärtämisen taustalla olevat psykologiset ja neurokognitiiviset prosessit, jotka vaikuttavat ihmisten päätöksentekoon. Jos saamme selville, minkä verran suomalaisilla on tiedepääomaa, näkyykö se siinä, miten yksittäiset ihmiset toimivat tiedonkäsittelyä ja päätöksentekoa vaativissa tilanteissa? Tämä laajemman näkökulma ymmärtäminen on erityisen kiinnostava osa tutkimushankettamme. 

Informaatiotulvassa ongelmana on usein olennaisen suodattaminen ja tiedon luotettavuuden arvioiminen. Ketä uskot esimerkiksi, kun kasvomaskien käytöstä tai koronarokotteesta tulee hyvin ristiriitaista tietoa? Kaakinen kysyy.

– Kun ihmisissä onnistutaan virittämään tiedeuteliaisuutta, ristiriitaisen tiedon käsittelyyn saadaan uusia välineitä ja ihmiset jaksavat pohtia asioiden eri puolia entistä huolellisemmin. Ällistäminen on sitä, että ihminen yllätetään tieteellisellä tiedolla ja sen vaikutuksilla ja hän innostuu siitä, Kaakinen sanoo.

Suomalaiset tiedekeskukset ovat tärkeä konsortiokumppani. Niitä on Vantaalla sijaitsevan Heurekan lisäksi useita eri puolilla maata.

– Tiedekeskuksiin mennään vapaaehtoisesti tutustumaan tieteellisiin ilmiöihin eli keskukset onnistuvat herättämään tiedeuteliaisuutta. Onkin kiinnostavaa, miten voimme ruokkia eri-ikäisten tiedeuteliaisuutta ja miten se heijastuu arkielämän päätöksiin. Tai mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kun hän innostuu tieteellisestä tiedosta? Teemme tutkimusta muun muassa tiedekeskusten kävijöiden joukossa.

Turun yliopistossa tutkitaan Kaakisen hankkeessa tiedon ymmärtämistä ja paneudutaan esimerkiksi siihen, mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kun hän yrittää ratkaista ristiriitaista asiaa.

– Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että ristiriitainen tieto herättää ihmisissä tunnereaktioita, kuten hämmennystä ja ärtymystä. Tunnereaktiot vaikuttavat siihen, miten ihmiset jaksavat punnita asioiden eri puolia, kun he tekevät päätöksiä. 

Tutkimuskonsortiossa on mukana yhteensä kuusi kumppania. Turun yliopiston psykologian oppiaineen ja opettajankoulutuslaitoksen lisäksi mukana on Helsingin yliopisto, jossa dosentti Jaana Simola johtaa tutkimushanketta päätöksenteon neurokognitiivisia prosesseista. Tutkija Katri Saarikivi Skope ry:stä vastaa hankkeen yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Yksi osahankkeista on Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, josta mukana on alkukasvatus. Tiedekeskus Heureka ja suomen tiedekeskusverkosto vetävät yhtä osahanketta. 

– Meillä on yhteistyökumppaneita myös ympäri maailmaa. Tämä teema on pinnalla nyt kaikkialla, ja me ihmettelemme hankkeessamme sitä aivan uudella tavalla.