Tutkimustiedolla kohti jälleenrakennusta
Eri alojen tutkijoista koostuva 13-henkinen COVID-19-tiedepaneeli työskenteli tiiviisti toukokuun ajan. Valtiosihteeri Martti Hetemäen johtama koronakriisin jälkihoitoryhmä sai tiedepaneelilta tutkimukseen perustuvaa taustatietoa ja tieteellisiä näkemyksiä kysymyksiinsä. Paneelin puheenjohtajana toimi psykologian professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta. Hän on tyytyväinen sekä työskentelyyn että tulokseen.
– Asiantuntijapaneeli osoittautui uudenlaiseksi, hienoksi tiedekuulemisen tavaksi. Olen todella iloinen siitä, että Suomessa halutaan kuunnella tutkijoita ja tiedettä, Salmivalli kiittää.
Psykologian ja muiden käyttäytymistieteiden osaaminen näkyi paneelin työskentelyssä ja lopputuloksessa vahvasti. Oli mietittävä sitä, miten rajoitustoimet vaikuttavat ihmisten kulutukseen, mutta myös sitä, miten hallita pelkoa ja epävarmuutta. Toisaalta tutkimustiedon valossa pohdittiin käyttäytymisen muutokseen vaikuttavia asioita: miten ihmiset saadaan noudattamaan rajoituksia tai vaikkapa lataamaan sovelluksia. Kehityspsykologian näkökulmasta pohdittiin, miten kriisin negatiiviset seuraukset minimoidaan lasten ja nuorten parissa.
Loppuraportissa tuodaankin vahvasti esiin perustason palveluiden turvaaminen, lapset ja nuoret sekä opiskeluhuolto ja kestävä kehitys jälleenrakennuksessa.
– Psykologit ovat ammattiryhmä, joka on jälkihoidossa keskeisessä roolissa, Salmivalli muistuttaa.
Koulupsykologien sitova mitoitus kaikille kouluasteille
Raportissa otetaan vahvasti kantaa opiskeluhuollon resurssien kuntoon laittamiseen. Tämä tapahtuu varmistamalla, että opiskeluhuollon työntekijöitä on riittävästi ja että kaikilla kouluasteilla on sitova työntekijämitoitus esimerkiksi koulupsykologien osalta. Oikeus psykologiasiantuntijuuden hyödyntämiseen pitää laajentaa myös varhaiskasvatukseen.
Raportti muistuttaa, että opiskeluhuolto on lasten ja nuorten arkiympäristöön viety, hyvinvointia edistävä peruspalvelu, johon osallistuvat kaikki oppimisympäristön aikuiset. Sitä toteutetaan myös yksilökohtaisena kouluterveydenhuollon, kuraattorin ja psykologin palveluna.
Tutkimustiedon pohjalta tiedetään, että kriisissä lasten ja nuorten suurimpia haasteita ovat oppimisen hidastuminen, sosiaaliset ja terveyden ongelmat ja eriarvoistuminen. Huomattava osa suomalaislapsista elää turvattomassa kasvuympäristössä. Poikkeusaikana kouluterveydenhuollon käyntejä on ollut jopa 85 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Tällöin lapset voivat jäädä vaille ammattilaisen arviointia niin kognitiivisen tilanteen ja terveydentilan kuin henkisen hyvinvoinnin suhteen.
Kielteisten kokemusten minimoinnin lisäksi positiivisten, suojaavien kokemusten lisääminen ja vahvistaminen lasten ja nuorten elämässä onkin tärkeää. Ne vaikuttavat kaikkien lasten ja nuorten hyvinvointiin, mutta suojaavat erityisesti riskiryhmien lapsia. Koulun toiminnassa ensisijainen huomio tulisikin kiinnittää oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen ja heidän stressikokemustensa käsittelyyn.
Perheen taloudellisten ongelmien yhdistymisellä perustason palvelujen heikentymiseen oli lama-ajan tutkimuksen perusteella pitkäaikaisia vaikutuksia lasten ja nuorten kehitykseen. Raportti painottaa, että peruspalvelujen vahvistaminen on huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin ongelmiin puuttuminen silloin, kun ne ovat kärjistyneet ja tarvitaan erikoistason palveluja. Tutkimusten mukaan kuntien säästötoimet, jotka kohdistuvat lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluihin, näkyvät korjaavien palveluiden tarpeen kasvuna.
Kriisi- ja poikkeusolojen aikainen ja niiden jälkeinen työ tulisikin liittää osaksi kansallisia strategioita, kuten kansallista mielenterveysstrategiaa.
Tiedepaneeli on tutkimustiedon täsmäkäyttöä
Christina Salmivalli nostaisi itse kolme pääkohtaa kuukauden työn tuloksista.
1. Kun mietimme jälleenrakentamista, lapset ja nuoret ovat haavoittuva ryhmä, josta pitää huolehtia. Kriisillä on valtavat taloudelliset seuraukset, mikä aiheuttaa perheissä niukkuutta. Se heijastuu väistämättä lasten ja nuorten mahdollisuuksiin.
2. Koimme tärkeäksi ympäristönäkökulman, niin sanotun ”vihreän elvytyksen”. Kriisi konkretisoi sen, että uhkakuvat todella voivat realisoitua, ja se vaikuttaa kaikkien elämään. Kun joka tapauksessa joudumme elvyttämään taloutta ja yhteiskuntaa, se pitää tehdä tavoilla, jotka tukevat Suomen ympäristötavoitteita.
3. Nyt saimme kokemuksen siitä, miten suomalainen yhteiskunta reagoi. Kriisinsietokykyä on koeteltu – ja hyvinhän Suomessa on mennyt. Silti voimme oppia paljon, ja moni asia voisi olla vielä paremmin jatkossa.
Aikataulu työlle oli hektinen. Tiedepaneeli sai Hetemäen ryhmältä täsmäkysymyksiä, joihin vastattiin ja joiden pohjalta loppuraporttikin jäsenneltiin. Salmivalli kertoo ryhmän työskennelleen kokonaan etäyhteyksin, ja osin aiheenmukaisissa pienryhmissä.
– Etätyöskentely oli mielenkiintoista, mutta asetti haasteitakin, koska osaa jäsenistä en ollut koskaan tavannut kasvotusten. Tilanne oli sikälikin uusi, että päivittäin tuli maailmalta uutta tutkimusta ja tieto muuttui ja täydentyi koko ajan, hän kertoo.
Tiedepaneeli oli jatkuvassa vuoropuhelussa Hetemäen valmisteluryhmän kanssa, jotta uusin tutkimustieto olisi käytettävissä koko ajan. Tiedepaneelissa toteutui uudella tavalla Suomen yliopistojen kolmas tehtävä ”yhteiskunnallinen vaikuttaminen”. Salmivalli on erittäin tyytyväinen toimintatapaan, ja kokemuksen perusteella suosittelisi vastaavaa käytäntöä muidenkin asioiden jäsentämiseen. Vaikka tiedepaneelille asetettu toimikausi päättyi toukokuun lopussa, päättäjien ja tutkijoiden välinen vuoropuhelu jatkuu.
