Tutkimus: Opiskeluhuollon psykologille on edelleen vaikea päästä

Tavallisimmin apua haettiin terveydenhoitajalta. Kuraattorilla oli käynyt noin joka kymmenes ja psykologilla hieman harvempi. Lääkärillä oli asioinut noin joka viides yläkoulun ja toisen asteen vastaajista. 

Osa nuorista kuitenkin koki, ettei ollut saanut apua ja tukea hyvinvointiinsa. Tukea tarvinneista nuorista jopa yli 40 % prosenttia koki jääneensä vaille psykologin tai kuraattorin tukea, ja psykologin vastaanotolle pääsy koettiin kaikkein vaikeimmaksi. Lisäksi vain noin puolet lapsista ja nuorista koki, että oppilaitoksessa oli aikuinen, jonka kanssa voi tarvittaessa keskustella mieltä painavista asioista. 

Yleisimmin tukea oli saatu terveydenhoitajalta. Terveystarkastuksessa käyneistä suurin osa olikin kokenut, että tarkastuksessa puhuttiin tärkeistä asioista ja kuunneltiin nuoren mielipidettä. 

Ammattioppilaitoksissa, lukioissa ja yläkouluissa ei ole juurikaan eroja palveluihin pääsemiseksi; noin 70 % vastaa, että psykologin puheille pääsee helposti. Alueellisia eroja on psykologin ja kuraattorin työkäytännöissä, yhteistyötavoissa ja opiskelijamäärissä ammattilaista kohti.

Opiskeluhuollossa ei ole tarpeeksi psykologeja

Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola ei ole yllättynyt tutkimuksen tuloksista. 

– Vastauksissa näkyy selvästi se, että psykososiaalista tukea ei ole läheskään riittävästi kaikissa kouluissa tarjolla. Suomesta puuttuu lähes 500 koulupsykologia. Psykologiliitto on vuosikaudet patistanut kuntia pitämään kiinni lakisääteisestä velvoitteestaan järjestää koulupsykologin palvelut, mutta niin kauan kuin kunnat eivät tästä ”säästöstä” saa mitään sanktioita, kärsijöinä ovat lapset ja nuoret.

Monissa kouluissa ja oppilaitoksissa psykologien vastuulla on myös aivan liian monta lasta ja nuorta, mikä näkyy myös tuloksissa: vaikka palvelu on periaatteessa olemassa, sitä ei jonojen vuoksi pääse käyttämään kuin osa tarvitsijoista. Siitä huolimatta, että lain mukaan psykologin vastaanotolle on päästävä seitsemän koulupäivän kuluessa.

– Psykologiliiton suositus on 500 oppilasta per psykologi. Nyt valitettavasti monessa kunnassa luku on jopa kolminkertainen. Tavoitteena pitää olla, että jokainen lapsi ja nuori voi kokea, että koulussa on läsnä turvallinen mielenterveyden ammattilainen, jonka puheille pääsee helposti – ennen kuin ongelmat pääsevät paisumaan suuriksi, Ahtola painottaa.

Myös yhteisöllinen työ auttaa lapsia ja nuoria

THL on nyt raportoinut tulokset oppilaiden ja opiskelijoiden vastauksista kouluterveyskyselyyn. Vastaanottotyön lisäksi tärkeää on yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö, joka tarkoittaa koko kouluyhteisössä ja luokissa tehtävää työtä, joka edistää oppimista ja hyvinvointia ja ehkäisee ongelmia, kuten kiusaamista tai koulu-uupumusta. Kyselyssä kävikin ilmi, että esimerkiksi perusopetuksessa valtaosa myös niistä oppilaista, jotka eivät olleet itse tarvinneet opiskeluhuoltopalveluja, ilmoittivat saaneensa niiden ammattilaisilta tukea ja apua hyvinvointiinsa. Tämä kertoo palvelujen ammattilaisten onnistuneesta yhteisöllisestä hyvinvointityöstä, jota on voitu toteuttaa esimerkiksi ryhmätapaamisina, oppitunteina tai hyvinvoinnin teemapäivinä ja viikkoina.

– On upeaa, että yhteisöllinen työ näkyy apuna ja tukena oppilaille. Mutta myös tälle työlle jää liian vähän aikaa, mikäli psykologin työalue on liian suuri, harmittelee Ahtola.

– Lisäksi kouluterveyskyselyssä olisi jatkossa tärkeää huomioida myös opettajien näkökulma. Kuinka pian opettaja pääsee puhumaan psykologin kanssa häntä huolettavasta työasiasta, johon hän kaipaa psykologin apua? Toisinaan ongelmat ratkeavat koulun aikuisten välisissä keskusteluissa eikä oppilas tarvitsekaan omaa vastaanottoaikaa. Psykologi on koulussa sekä lapsia, nuoria ja perheitä että koulun henkilökuntaa varten, muistuttaa Ahtola.

Kouluterveyskysely kerättiin maalis-huhtikuussa 2019. Siihen vastasivat perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaat, 8. ja 9. luokan oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat.  

Lue lisää