Tunteiden käsitteleminen ei ole pois ympäristötoiminnasta – päinvastoin

Psykologi-lehden numerossa 4/2024 toimittaja Riikka Suominen nostaa esille tärkeitä näkökulmia yhteiskunnallisesta toiminnasta, joiden pohtiminen luontokato- ja ilmastokriisin vavisuttamassa maailmassa on hyödyllistä myös psykologien ammattikunnalle. Ekokriisin aiheuttamien tunteiden näkökulma jää jutussa kuitenkin kapea-alaiseksi. Miten psykologian alan ammattilaiset voisivat suhtautua rakentavasti ekokriisiin ja tulevaisuuteen liittyviin ajatuksiin ja tunteisiin?

Kuten psykologeina tiedämme, tunteilla on yleisesti merkittävä vaikutus ja tarkoitus: ne ovat juurtuneet evoluutioomme, vaikuttavat sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä ovat kytköksissä ajatteluumme, päätöksentekoomme ja toimintaamme. Niillä on suuri merkitys, sillä ne toimivat viestivät tarpeistamme ja ovat käyttäytymisen muutoksen moottoreita. Pelon ja ahdistuksen tunteminen eksistentiaalisten uhkien, kuten ilmastokriisin, edessä on rakentavaa, samoin kuin ilon ja rakkauden tunteminen yhteyksien kautta muihin ihmisiin ja luontoon. Sekä miellyttävät että haastavat tunteet ovat tärkeitä ja viestivät keskinäisestä yhteydestämme muihin.

Ympäristötunteilla viitataan ilmastoon, luontokatoon ja luontoon liittyviin tunteisiin. Lukuisten tutkimusten mukaan ympäristötunteita koetaan kaikissa ikäryhmissä ja kaikkialla maailmassa. Nyansseja toki on. Toisinaan kuulee sanottavan, että tunteiden käsittely – ”tunteissa vellominen” – olisi turhaa ja tulisi vain tarttua toimeen ekokriisin lievittämiseksi. Kuitenkin tunteiden käsittely ja toiminta ovat keskeisesti kytköksissä toisiinsa, kuten esimerkiksi tutkija Panu Pihkala esittää. Hänen mukaansa ekokriisin ajassa elämisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä sekä sopeutumisessa muutoksiin keskeistä on tunteiden käsittelyn, toiminnan, itsestä huolehtimisen sekä rakentavan etäisyydenpidon tasapainoinen suhde toisiinsa nähden.

Ympäristötunteiden kohtaaminen on siis välttämätöntä, jos haluamme harjoittaa päämäärätietoista toimintaa sekä elää tyytyväistä elämää. Jos ihminen saa tukea tunteidensa ja ajatustensa tarkasteluun, voi se auttaa vahvistamaan paitsi hänen itsetuntemustaan, myös toimijuuden kokemusta. Ilmasto- ja ympäristötoiminnassa ei tunteita voida jättää huomiotta, sillä tunteet vaikuttavat ajatteluumme ja toimintaamme suhteessa ympäristöön ja luontoon. Yksilön tullessa tietoiseksi tunteistaan, niitä voi hyödyntää arvokkaana tietona siitä, mikä on itselle tärkeää ja mikä on juuri kyseisen tunteen viesti – ja millaiseen toimintaan se ohjaa. Ympäristötunteita ei tulisi myöskään liiaksi yksilöpsykologisoida, sillä niiden taustalla on ennen kaikkea planeetan rappeutuvaan tilaan liittyviä yhteiskunnallisia syitä. 

Ympäristötunteilla on kollektiivinen pohjavire: ne ovat osoitus ekologisesta ja sosiaalisesta yhteydestämme muihin eläviin olentoihin ja elämää ylläpitäviin ekosysteemeihin.

Ekokriisiin liittyvät tunteet ovat tutkimusten mukaan yleisiä, universaaleja ja inhimillisiä, eikä kenenkään pitäisi joutua navigoimaan niiden parissa yksin. Ympäristötunteiden kohtaamista ja käsittelyä tarvitaan yhteiskunnassamme enemmän, ei vähemmän. Kiihtyvän ekokriisin aikakaudella myös psykologien on entistä ajankohtaisempaa pohtia sitä, kuinka he kohtaavat ekokriisin psykososiaalisia vaikutuksia ja asiakkaita, joilla on erilaisia ympäristötunteita. Tapoja käsitellä tunteita ja toimia yhteisen planeettamme hyväksi on valtava skaala. Inspiraatiota voi hakea esimerkiksi ymparistoahdistus.fi-sivustolta.

Eveliina Holm-Laine, psykologi, aikuisten mielenterveys- ja päihdetyö
Sanni Saarimäki, psykologi, varapuheenjohtaja (Tunne ry – Känsla rf)
Juni Sinkkonen, psykologi, väitöskirjatutkija (Itä-Suomen yliopisto), asiantuntija (Tunne ry)

Lue Riikka Suomisen essee ”Vastahankainen aktivisti”