Tunnetartunnan ilmiö koskee meitä jokaista

Kirjan kirjoittaja Anna Peltola on työterveyspsykologi, työnohjaaja ja psykoterapeutti.

Kirjaa lukiessa tuli mieleeni omakohtainen muisto. Erään rauhallisen dementiaosaston hoitaja kertoi, että levoton potilas koitetaan rauhoittaa heti, ettei levottomuus tartu muihin potilaisiin. Dementiaosaston potilaat reagoivat herkästi rauhattomuuteen hätääntymällä itse. Vaaraan reagoiminen kollektiivisesti on ollut evolutiivisesti tärkeää ja säilyy, vaikka muut toiminnot olisivat jo hävinneet. 

Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia. Niissä on voimaa ja energiaa ja ne saavat meidät liikkeelle. Tunnetartunta eli jaettujen tunteiden olotila perustuu aivojen empatiamekanismin ja peilautumisjärjestelmien toimintaan sekä automaattisesti tapahtuva autonomisen hermoston synkronoitumiseen ihmisten kesken. 

Ihmiset, joilla on vahva empatiataipumus, peilaavat toisia enemmän kuin ne, joilla empaattisuus on vähäisempää. Esimerkiksi psykologia alana vetää puoleensa empaattisia ihmisiä, mutta hyvä kyky toisen peilaaminen voi johtaa osaltaan vahvaan ja nopeaan tunnetartuntaan. Hyvin empaattisilla ihmisillä on alttius liialliseen toisen kuorman kantamiseen. Tähän liittyy myös psykologin työn paradoksi: ihmisen vahvuudesta voi tulla taakka. 

Mitkä ovat keinoja tunnetartunnan purkamisessa?

Potilaiden raskaat tunteet ja pitkäkestoinen tunnealtistuminen voivat kuormittaa eteenkin, jos tunnetartuntaa ei tiedosta. Äärimmilleen vietynä auttaja altistuu traumatisoituneiden voimakkaille järkytys- ja stressioireille ja voi sijaistraumatisoitua.  

Tiedostaminen on ensimmäinen asia tunnetartunnan käsittelemisessä. Kollega kertoi, että terapiatyössä asiakkaan ahdistus jää helposti omaan kehoon. Tämän vuoksi hän kävi säännöllisesti osteopaatilla. Kun tunnistaa ilmiön, tunnetartuntaan on helpompi suhtautua tyynesti ja rauhallisesti ja etsiä keinoja tunnetartunnan purkamiseksi. 

Kyky ottaa havainnoivaa positiota ja suunnata tarkkaavaisuutta vaihdellen sekä omiin tuntemuksiin että vuorovaikutukseen toisen kanssa on tunnetartunnan tunnistamisen ja myös siltä suojautumisen kannalta tärkeää. Havainnoivassa positiossa tarkastellaan ja arvioidaan vuorovaikutusta vähän etäämmältä, tarkastellaan mitä itsessä (sisäinen todellisuus) ja mitä toisessa tapahtuu (ulkoinen todellisuus). Tämä on vaativa prosessi ja edellyttää sitä, että psykologin työväline, eli oma itse, on kunnossa.

Tunteet asuvat kehossa, tuntuvat kehossa. Tunnetartunnan vaikutusten tunnistamisessa ja säätelyssä tarvitaan myös hyvää kehotietoisuutta ja oman kehon kuuntelua. Kehoa voi myös ravistella peilauksen ja tunnetartunnan purkamiseksi. Koiratkin ravistelevat kehoaan rasittavien tilanteiden jälkeen. 

Tunnetartuntaa voi säädellä katsekontaktin määrällä ja omaa vireystilaa säätelemällä. Sanattoman viestinnän tiedostamisen lisäksi myös tunteiden sanoittaminen on tärkeää. Tilannetta voi rauhoittaa viestimällä kehollisesti, sanattomasti ”tässä ei ole mitään hätää”, mutta myös sanoittamalla ”nyt mä huomaan, että sä olet ahdistunut”.

Vireystilan säätelyn taidot ovat keskeisiä tunnetartunnan säätelyssä. Kirjoittaja listaa konkreettisia rauhoittamisen keinoja ylivireystilassa. Hyviä rauhoittumiskeinoja ovat muun muassa luonnossa kävely, jooga, rauhoittavan musiikin tai äänikirjojen kuuntelu, hengityksen tietoinen rauhoittaminen. Hengityksellä voi vaikuttaa välillisesti autonomisen hermoston toimintaan. Katseen kääntäminen hieman sivuun usein helpottaa vaikeissa tilanteissa. Aktivoinnin keinoja alivireystilassa on mm kehoa aktivoiva taukojumppa, musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssahtelu, leikkiminen lemmikin kanssa. 

Jokaisen on mietittävä omat palautumisen ja latautumisen keinot. Psykologille vastapainona saattaa olla hyvä tehdä vapaa-ajallaan jotain muuta kuin ihmissuhteisiin liittyvää. Jaksamista auttaa sekin, että oma elämä on emotionaalisesti tasapainossa. Emotionaalisesti kuormittavassa asiakastyössä on myös tärkeää tosiaan tukeva ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö. Kunnon naurut työkavereiden kesken kahvihuoneessa ja vaikeiden tilanteiden reflektointi auttavat jaksamaan, kuten myös yhteinen innostuksen tunne. Tunnetartuntojen käsittelyssä auttaa empatiaa ja myötätuntoa niin toisia kuin itseämmekin kohtaan. 

Tunnetartunnan ilmiö koskee meitä jokaista. Kirja sai pohtimaan levotonta aikaamme. Olisiko niin, että nykyinen keskittymiskyvyttömyytemme on itse asiassa ylivirittymistä? Voisiko koulujen työrauhaongelmiin puuttua ennemminkin ylivirittymistä vähentämällä kuin kuria lisäämällä? Kirja käsittelee paljon terapeutin työtä, mutta sopii myös muille ammattiryhmille. Kirjassa on ideoita myös koulupsykologeille. Kliinikon kirjoittama kirja antaa konkreettisia keinoja säädellä tunteita ja päästä kuormittavista tilanteista eteenpäin.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.