Tulevaisuuden sote-keskuksia rakennetaan nyt

Pitkään ja vaiherikkaasti valmistellulla sote-uudistuksella on päällisin puolin yksinkertainen tavoite: vahvistaa perustason palveluja ja ehkäisevää työtä. Suuren hallinnollisen uudistuksen rinnalle tätä toteuttamaan sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on käynnistänyt Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tukee ja koordinoi. Ohjelmaan kuuluvien hankkeiden valtionavustuksia koskevat päätökset valmistuivat kesäkuun lopussa ja hankkeet ovat toiminnassa vuoden 2022 loppuun.

Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa tavoitellaan palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantamista. Sote-palvelujen painotusta halutaan siirtää raskaista erikoissairaanhoidon palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan monialaiseen työhön. 

Psykologit ovat myös itse tarttuneet perustason mielenterveyspalvelujen kehittämiseen. Psykologiliitto julkaisi syksyllä oman mallinsa siitä, miten aikuisten mielenterveyspalvelut on perustasolla tarkoituksenmukaista järjestää. Perusterveydenhuollon psykologien ammatillinen työryhmä on laatinut jäsennystä perustason psykologien ehkäisevään työhön liittyen. Keskeisenä ajatuksena on ollut vahvistaa ammattikunnan roolia, jotta psykologinen asiantuntijuus saadaan käyttöön monella eri tasolla ja erilaisissa konteksteissa

– Tämä tarkoittaa myös oman työn näkemistä laaja-alaisemmin, osana rakenteellista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, joka pitää sisällään myös mielenterveystyön. Mielikuvat psykologista arvioivan tai hoidollisen yksilötyön tekijöinä ohjaavat paitsi työnantajia, myös meitä psykologeja itseämme, kuvailee Perusterveydenhuollon psykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Anna-Mari Laitinen.

Jotain uutta, jotain tuttua

THL:n viisi aluekoordinaattoria tukevat alueita hankkeiden valmistelussa ja toimeenpanossa. Aluekoordinaattoreiden toiminta-alueita ovat yliopistosairaaloiden erityisvastuualueet.

– Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeet ovat päässeet käyntiin, joskin sisältöjä tarkennetaan vielä. Hankehallinnon järjestäminen vie aina oman aikansa, mutta vähitellen päästään kiinni konkreettiseen työn touhuun, HYKS-alueen aluekoordinaattori Miia Ståhle kuvailee kuluvaa syksyä hankkeissa.

Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeilla halutaan panostaa sote-palvelujen kehittämiseen jo ennen kuin suuri hallinnollinen sote-uudistus on valmis. Toki myös ennen näitä hankkeita on tehty kehittämistyötä, jota nyt nivotaan yhteen Tulevaisuuden sote-keskusten kehittämisen kanssa.

– Lasten ja perheiden palvelujen kehittämisen osalta on juuri niin, että työ jatkuu. LAPE-muutosohjelman osana jo edellisellä hallituskaudella tehty matalan kynnyksen palveluiden kehittämistyö on siirtynyt osaksi Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaa, kertoo muutosohjelman projektipäällikkö Hanne Kalmari. – Monialaista perhekeskusmallia viedään edelleen eteenpäin ja mukana kehittämistyössä on myös samoja henkilöitä, mikä on mahdollistanut nopean liikkeelle lähdön.

Vaikka kyseessä on valtakunnallinen ohjelma, Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeet eivät ole kaikkialla täysin yhteneväiset.

– Erilaisuutta tulee esimerkiksi siitä, onko alueella jo toiminnassa kuntayhtymä maakunnallisena toimijana, Ståhle vertailee. – Uudellamaalla on erillisratkaisun mukaisesti useampia erillisinä toimivia hankkeita sekä HUS-yhteistyötä. Tästä syntyy paljon yhdyspintoja, mutta muuten kehittäminen ei juuri eroa muun Suomen hankkeista.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus kuulostaa kovasti kaikille tutulta terveyskeskukselta. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole yksittäinen rakennus, josta palveluja mennään hakemaan. 

– Minä tykkään puhua monialaisesta sote-keskuksesta, missä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä rinnakkain ja muodostavat palvelujen verkoston, Kalmari kuvailee.  – Perhekeskuskehittämistyössä palveluiden verkostoimista ja yhteen sovittamista on jo tehty pitkään. Samoin on edistetty palveluiden johtamista yhtenä kokonaisuutena silloinkin, kun kaikki perhekeskuksen palvelut eivät asetu saman katon alle, vaan toimivat verkostomaisena kokonaisuutena. Nyt Tulevaisuuden sote-keskuksissa tämä ajattelu laajenee koskemaan koko väestöä.

– Enemmän pitäisi puhua siitä, että sote-keskus on palveluketjujen kokonaisuus, jossa asiakkaan asiat hoituvat sujuvasti, Ståhle vahvistaa. – Tähän liittyy monialainen ammattilaisten sujuvampi yhteistyö ja tavat tehdä yhdessä. Tulevaisuuden sote-keskuksessa sosiaalipalveluilla on suuri rooli ja palveluja on muutenkin nykyistä terveyskeskusta monialaisemmin. Tavoite on, että asiakas kokisi olevansa aina oikeassa paikassa.

Katseet kohdistettu perustason mielenterveyspalveluihin

Mielenterveyspalvelujen kehittäminen on merkittävässä roolissa useissa Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa. 

– Mielenterveyspalvelut ovat iso osa hankkeita, ja Kansallinen mielenterveysstrategia keskustelee tämän ohjelman kanssa tiiviisti, Ståhle kertoo. – Erityisesti mielenterveyspalveluissa ajaudutaan turhan helposti raskaisiin palveluihin ja palvelurakenteessa on puutteita perustasolla.

Tulevaisuuden sote-keskuksessa työskentelee tietysti myös psykologeja. Kovin tarkkaa kuvaa heidän roolistaan ei kuitenkaan vielä ole.

– Oletettavaa on, ettei uudistus ainakaan vähennä psykologien määrää, pohdiskelee Ståhle  – Perustason palveluilla on omat psykologit ja heitä tuetaan erikoissairaanhoidosta aiempaa vahvemmin. Koko sote-uudistuksen idea on siinä, että perustason palvelut olisivat niin vahvat ja olisi käytössä osaamista niin, että tarve erityistason palveluille vähenee. Jos suurempi osa ongelmista pystytään hoitamaan perustasolla, syntyy myös kustannussäästöjä.

– Perhekeskuksissa psykologeja on monissa eri tehtävissä, esimerkiksi neuvolassa ja kasvatus- ja perheneuvonnassa, Kalmari luettelee – Toivoisin, että uudistuksen myötä psykologinen osaaminen olisi laajemmin käytettävissä. 

Psykologeja kaivataan mukaan

Kartoitimme Psykologiliiton jäsenistöltä, ovatko he osallistuneet työssään Tulevaisuuden Sote-keskusten hankevalmisteluun. Kävi ilmi, ettei psykologeja ole juurikaan ollut mukana valmistelutyössä. 

– Jos me psykologit emme itse tunnista mahdollisuuttamme olla rakentamassa uudenlaisia palveluita, eivät työnantajammekaan niitä osaa tunnistaa tai vahvistaa, toteaa Laitinen –Ajattelen, että psykologille sopii luontevasti vaikuttaminen psyykkisen terveyden edistämiseen ehkäisevän rakenteellisen työn kautta – ja tätä näkökulmaa olisi hyvä psykologien viedä myös Tulevaisuuden sote-keskuksen kehittämistyöhön. 

Hankkeiden suunnitteluun on kuitenkin osallistettu laaja joukko asiantuntijoita ja toimijoita, kun esimerkiksi työpajatyöskentelyllä on määritelty hankkeiden tavoitteita ja toimenpiteitä. Näihin työpajoihin on kutsuttu myös psykologeja mukaan.

Laitisen kokemuksen mukaan moniammatillisissa verkostoissa psykologien panosta kyllä arvostetaan ja osaamista kaivataan yhteisten toimintamallien rakentamisessa.

Psykologien kannattaakin olla Tulevaisuuden sote-keskusten kehittämisestä kiinnostuneita ja itse aktiivisia. Helppo tapa lähteä mukaan on etsiä oman alueen hankkeen hankekoordinaattori tai vastaava yhdyshenkilö ja tarjoutua auttamaan esimerkiksi suunnitelmia kommentoimalla tai osallistumalla omaan työhön liittyvän työryhmän toimintaan. Erityisesti julkisella sektorilla työskenteleville nyt on hyvä aika keskustella oman esimiehen kanssa siitä, miten työpaikan psykologien osaamista voitaisiin hyödyntää Tulevaisuuden sote-keskusten valmistelutyössä.

– Nyt Tulevaisuuden sote-keskuksissa ja perhekeskuksissa sekä niiden suunnittelussa psykologeilla olisi tilaisuus ottaa uudenlaista roolia perustason verkostomaisen moniammatillisen toimintamallin luomisessa ja kehittämisessä, Laitinen pohtii hankkeiden merkitystä psykologeille.

Vielä on liian varhaista sanoa, mikä tulee olemaan itse sote-uudistuksen kohtalo. Hyvinvointialueilla kehitellään käynnistyvien hankkeiden myötä kuitenkin paljon käytännön toimintatapoja, joita varmasti otetaan joka tapauksessa käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

– Yksi mielenkiintoinen ajatus on se, että tulevaisuuden sote-keskukseen on kaavailtu myös rakenteita tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Siinäkin olisi psykologeille mahdollisuus lähteä hakemaan uudenlaista jalansijaa, Laitinen visioi.