Yleinen etiikka ei välttämättä aina riitä psykologin työssä, sillä tilanteet voivat olla erityislaatuisia ja ammatillisesti haastavia. – Silloin tarvitaan Pohjoismaiden psykologien ammattieettisiä periaatteita, psykologi Tuula Hynninen sanoo.

Hynninen tietää, mistä puhuu. Hän aloitti Psykologiliiton ammattieettisen lautakunnan sihteerinä vuonna 1999 ja jatkoi tehtävässä muun työnsä ohella vuoden 2021 loppuun.

− Samat säännöt, tavoitteet ja periaatteet pätevät. Ytimeltään ne eivät ole vuosikymmenten varrella muuttuneet.

Hynnisen mukaan ammattieettiset säännöt ovat tärkeitä niin psykologeille itselleen kuin näiden asiakkaillekin.

− Kaikkea ei voi säädellä lailla. Lainsäädäntö tietysti asettaa puitteet, mutta sen lisäksi tarvitaan vahvaa ammattieettistä tietoisuutta. Psykologit työskentelevät ammatissa, jossa heillä on mahdollisuus vaikuttaa syvällisesti toisen ihmisen elämään.

Ehkäisevää mielenterveystyötä

Hynnisen oma taival psykologian parissa alkoi 1960-luvun lopulla. Kangasalla kasvanut Hynninen opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologiaa, kansainvälistä politiikkaa ja aluetiedettä. Pääaine kuitenkin oli psykologia, ja Hynninen valmistui vuonna 1973.

Ensimmäiset vuodet hän työskenteli Tampereen yliopiston psykologian laitoksen ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yhteishankkeessa, jossa pyrittiin ehkäisemään opiskelijoiden mielenterveysongelmia. Kun ympäri maata perustettiin uusia ehkäisevän mielenterveystyön psykologin virkoja, Hynninen haki Pohjois-Karjalan vakanssia. Hän aloitti tehtävässä vuonna 1976.

− Nuorena vastavalmistuneena halusin tehdä työtä sen eteen, etteivät ihmiset sairastuisi. Mikä rooli sairaanhoitopiireillä, silloisilla mielisairaanhuoltopiireillä, voisi olla? Sitä piti lähteä puhtaalta pöydältä hahmottamaan. Teimme toki maanlaajuista yhteistyötä.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Hynninen toimi Pohjois-Karjalan läänin projektinjohtajana valtakunnallisessa itsemurhien ehkäisy -hankkeessa. Teema jatkui vuonna 1996 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesissa, jossa Hynninen ryhtyi vetämään itsemurhien ehkäisyn osahanketta. Muutamaa vuotta myöhemmin vuorossa oli akuutin kriisityön tutkimushanke, jälleen Stakesissa.

Liittotyön pioneeri

Päivätyönsä ohella Tuula Hynninen on valmistumisestaan asti ollut aktiivinen alan yhdistystoiminnassa.

− 1970-luvulla perustettiin liiton paikallisyhdistyksiä, ja toimin Pirkanmaan yhdistyksen sihteerinä. Joensuussa olin mukana perustamassa Pohjois-Karjalan paikallisyhdistystä, Hynninen muistelee.

Pian järjestötoiminta laajeni valtakunnan tasolle.

− 1980-luvun alussa olin liittovaltuuston jäsen, ja vuosikymmenen puolivälistä lähtien toimin Psykologiliiton hallituksessa: ensin varajäsenenä ja myöhemmin varsinaisena jäsenenä. Viimeisessä vaiheessa 2000-luvulla olin liiton varapuheenjohtaja.

Ammattietiikan pariin

Vuonna 1998 Hynninen aloitti Psykologiliiton ammattiasioiden sihteerinä. Vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin Psykologiliiton ammattieettisen lautakunnan sihteeriksi. Tuolloin lautakunnan työ oli paljon nykyistä pienimuotoisempaa.

− Lautakunnassa oli puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kaksi jäsentä varajäsenineen. Nykyään jäseniä voi olla enimmillään kahdeksan. Selvityspyyntöjä oli alkuvuosina vuosittain keskimäärin 13 ja kannanottoja valmistui kuudesta kahdeksaan. Vuosina 2011–2020 niitä oli vuosittain käsiteltävänä keskimäärin 25 ja kymmenen saatiin valmiiksi. Selvitykset ovat myös tulleet yhä laajemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi.

Hynnisen mukaan 1990-luvun lopulla ei juuri käsitelty esimerkiksi työ- ja organisaatiopsykologiaan liittyviä selvityspyyntöjä. Sen sijaan huoltajuusriitojen selvittelyyn liittyneitä pyyntöjä ratkottiin niin tuolloin kuin nykyäänkin.

− Huoltajuusriidat ovat psykologin työn kannalta monimutkaisia tilanteita, joten ei ole ihme, että virheitäkin sattuu. Liitossa on tämän vuoksi laadittu tarkat ohjeet näitä työtilanteita varten.

Vastauudistetut ammattieettiset periaatteet tulivat Hynniselle tutuiksi.

− Nykyään voimassa olevat säännöt hyväksyttiin vuonna 1998. Ne perustuvat EFPA:n, Euroopan psykologiliittojen kattojärjestön, Euroopanlaajuisiin periaatteisiin. Ammattietiikkaa on toki pidetty tärkeänä aina Psykologiliiton perustamisesta lähtien, vuodesta 1957. Jo tuolloin liitolla oli omat eettiset sääntönsä, Hynninen taustoittaa.

Järjestyksessään toiset säännöt hyväksyttiin vuonna 1973, ja vuonna 1985 oli ensimmäisten yhteispohjoismaisten sääntöjen vuoro.

− Pohjoismainen yhteistyö ammattietiikassa virisi paljolti juuri yhteisten sääntöjen laatimisen vuoksi.

Yksilön arvo ja ammatillinen riippumattomuus

Pohjoismaiden psykologien ammattieettiset säännöt on jaoteltu neljään periaatteeseen, jotka puolestaan jakautuvat alakohtiin. Periaatteissa käsitellään yksilön oikeuksien ja arvon kunnioittamista, ammatillista pätevyyttä, psykologin vastuuta ja ammatillista riippumattomuutta.

Kunnioituksen periaate on ammattietiikan ydintä.

Kaikki toki ovat Hynnisen mielestä tärkeitä, mutta kaksi periaatetta hän haluaa tuoda erityisesti esiin.

− Kunnioituksen periaate on minusta ammattietiikan ydintä. Olimme missä tahansa positiossa suhteessa toiseen ihmiseen, on tärkeää kunnioittaa hänen oikeuksiaan ja tiedostaa hänen arvonsa.

Hynninen painottaa myös ammatillista riippumattomuutta.

− Psykologin tulee olla rehellinen ja puolueeton ja tehdä selväksi oma roolinsa. Psykologi ei saa antaa ulkopuolisen tahon vaikuttaa toimintaansa, eikä hän saa käyttää väärin valtaansa. Jos asiakassuhde muuttuu yksityisluontoiseksi, ammatillisuus alkaa hävitä, Hynninen pohtii.

Pitkän lautakuntauran lisäksi Hynninen on vuosien varrella opettanut ammattietiikkaa ja lainsäädäntöä psykoterapeuteiksi kouluttautuville sekä pitänyt aiheesta koulutuksia paikallisyhdistyksille ja psykologiaa opiskeleville.

Aitiopaikaltaan Hynnisellä on hyvä käsitys siitä, kuinka alalla toimijat hallitsevat ammattietiikan.

− Periaatteet ovat hyvin hallussa. Ammattieettiseen lautakuntaan tulevat selvityspyynnöt ovat hyvä suunnannäyttäjä sille, kuinka hyvin psykologit tiedostavat ammattietiikan.

Eläinten ystävä

Päivätyöstään Hynninen jäi eläkkeelle vuonna 2015. Viimeiset yhdeksän vuotta ennen sitä hän toimi terveyspsykologian lehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Täysin hän ei ole jättänyt ammattiasioita eläkkeelläkään.

− Olin liiton kriisi- ja traumapsykologian ammatillisen työryhmän jäsen viime vuoden loppuun asti. Olen myös yhä SPR:n psykologien valmiusryhmän jäsen.

Ihmisten hyvinvoinnin ohella eläinten oikeudet kiinnostavat Hynnistä.

− Seuraan aktiivisesti eläinsuojelutyötä, ja erityisesti koirien rescue-toiminta on lähellä sydäntäni. Olen yhden suomalaisen rescue-yhdistyksen jäsen ja tuen myös muiden toimintaa. Tyttärelläni on kaksi Kreikasta adoptoitua koiraa, ja niitä hoidan aina, kun tytär tarvitsee hoitoapua esimerkiksi työmatkan vuoksi.

Haastattelua seuraavalla viikolla Hynninen on jälleen lähdössä Gustavon ja Lidan koiravahdiksi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2023.