Tiedätkö mitä osaat? 

Omaa osaamista ei ehkä tule useinkaan mietittyä. Kysymykset heräävät usein uran nivelvaiheissa, vaikkapa kun olemme vaihtamassa työpaikkaa. Epävarmuuden tunteet ja ammatillisen itsetunnon haasteet saattavat herättää pohdintaa omasta osaamisesta. Omaa osaamista joutuu pohtimaan myös silloin kun saa erityisen negatiivista palautetta. 

Oman jaksamisen kannalta on tärkeää hahmottaa mitä osaa ja mikä on riittävä osaamisen taso. On tärkeää hahmottaa, mitä kannattaisi kehittää ja mihin keskittyä ja mitkä tehtävät voi suorittaa vähemmällä panostuksella ilman huonoa omaatuntoa.

Omaa työhön tai omiin asiakkaisiin keskittyminen voi olla työlästä, jos on koko ajan huolissaan omasta osaamisestaan. Realistinen tieto omasta osaamisesta lisää hallinnan tunnetta ja se johtaa hyvinvointiin ja edistää työssä jaksamista. Toisinkin päin voi olla: pitkäaikainen kuormittuminen saattaa heikentää omaa hyvinvointia, mikä vaikuttaa ammatilliseen itsetuntoon. 

On tärkeää hahmottaa oman osaamisensa rajat

Monessa työssä nykyisin joutuu tilanteeseen, että tekee oman työnsä hyvin ja ammattitaidolla, mutta asiakas/potilas on kuitenkin tyytymätön. On tärkeää hahmottaa oman osaamisensa rajat, jotta osaa arvioida, onko syytä kehittyä tai kouluttautua vai johtuuko asiakkaan tyytymättömyys asiakkaan omasta tavasta hahmottaa maailmaa. Nykyisin puhutaan paljon potilaan itsemäärittelyyn pohjautuvasta hoitomallista ja itsediagnooseista, jossa potilaan kokemus on keskiössä.  Varsinkin ammatillisesti epävarman työntekijän voi olla vaikea olla lähtemättä tähän matkaan. 

Hyvinvoinnin kannalta on merkittävää, että suurin osa työpäivästämme koostuisi tehtävistä, joissa hallinnantunne on vahva. Toisaalta liian helpot työtehtävät omaan osaamiseen nähden voivat aiheuttaa tylstymistä. Työn imu on parasta silloin, kun työssä on sopivasti haasteita.

Mikä haastaa oman osaamisen tunnistamista? 

Mikä sitten haastaa oman osaamisen tunnistamista? Iso osa osaamisestamme on hiljaista tietoa. Tiedämme usein enemmän kuin mitä osaamme kuvata. Tätä näkee varsinkin kokeneemmilla työntekijöillä ja asiantuntijoilla. Omaa osaamista voi olla vaikea tunnistaa myös siitä syystä, että muistimme on epäluotettava ja havaintokykymme on rajallinen. Tämän vuoksi kokeneenkin työtekijän on hyvä joskus pysähtyä miettimään omaa osaamistaan ja vaikka kirjoittaa ylös kaikki, mitä on saanut aikaan.

Omaa osaamista voidaan yli- tai aliarvioida. Olemme taipuvaisia vertaamaan itseämme muihin. Aliarviointia aiheuttavat muun muassa itsekriittisyys ja huijariajatukset. Yliarvioinnin osalta puhutaan usein Dunning-Kruger – eli ylivertasuusvinoumasta. Omaan arviointiin vaikuttaa myös vahvistusharha. Havaitsemme paremmin tietoa, mikä vahvistaa ennakko-oletuksiamme.

Haitallinen itsekritiikki polttaa loppuun

Kirjassa valotetaan haitallista itsekritiikkiä, jolla saa poltettua itsensä loppuun. Tällaista voi olla 1) jatkuva ylisuorittaminen, koska joutuu todistelemaan itselleen uudelleen ja uudelleen omaa osaamistaan 2) jatkuva murehtiminen 3) voimakas reagointi negatiiviseen palautteeseen tai kritiikkiin ja sen kokeminen henkilökohtaisesti 4) täydellisyyteen pyrkiminen joka asiassa, epärealistiset odotukset itselle tai 5) vaikeus tunnistaa omia rajoja, mikä johtaa siihen, että ottaa liikaa vastuuta asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Haitallista on välttää virheitä hinnalla millä hyvänsä. Työidentiteetti, joka välttelee virheitä altistaa uupumiselle liialliseen tarkistelun, tunnollisuuden ja ylitarkkuuden kautta. 

Kiitä palautteesta

Omaa itseään on ylipäätään vaikea hahmottaa objektiivisesti. Kirjan kolmannessa osassa on hyviä harjoituksia oman osaamisen hahmottamiseen. Omille hyville sekä huonoille puolille helposti sokeutuu. On tärkeä opetella kysymään palautetta ja ottamaan sitä myös vastaan, vaikka se ei olisi mieluista. Kannattaa myös opetella vastaanottamaan myönteistä palautetta ja antamaan itselleen tunnustus, kun siihen on aihetta. Hyvin muotoiltu palaute on kullanarvoista, josta kannattaa kiittää.   

Pidin kirjan positiivisesta otteesta. Kirja ei myöskään ollut liian pitkä eikä liian yksityiskohtainen. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.