Terveysasemille tarvitaan psykologeja

Helsingin terveysasemilla on arkipäivää se, että potilas pääsee helpommin lääkärin vastaanotolle kuin psykososiaalisiin palveluihin silloin, kun ne olisivat tarpeen. Tähän epäkohtaan terveyskeskuslääkäri Reetta Vanhanen haluaa muutoksen. 

– Esimerkiksi kuluneena talvena ohjasimme monet potilaat kolmannelle sektorille hakemaan keskusteluapua, koska psykososiaaliseen hoitoon pääsy saattoi venyä perusterveydenhuollossa jopa kuukausien pituiseksi. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, että ongelma kaatuu järjestöjen niskaan, Reetta Vanhanen sanoo. 

Vanhanen on myös vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä, ja hänen tuore valtuustoaloitteensa veti heti mukaan muidenkin valtuustoryhmien edustajia. Aloitteessa vaaditaan kaupunkia vahvistamaan moniammatillista mielenterveystyötä tuomalla psykologit terveysasemille.  

– Meillä on terveysasemilla hyvät mielenterveyshoitajat, mutta monipuolisempi mielenterveyden asiantuntijuus puuttuu. Matalan kynnyksen psykososiaalisten hoitojen saatavuus on huonolla tolalla, ja sen parantaminen on aloitteeni yksi tavoite, Vanhanen toteaa. 

Alkuvaiheen hyvä hoito turvattava 

Terveyskeskuslääkäri Reetta Vanhasella on psykososiaalista hoitoa tarvitsevia potilaita lähes päivittäin. Hän kantaa huolta etenkin alkuvaiheen hyvän hoidon turvaamisesta. 

– Mahdollisimman varhaisella, tehokkaalla puuttumisella voisimme ehkäistä erikoissairaanhoidon myöhemmän kuormittamisen sekä mahdollisen kuntoutuspsykoterapian tarpeen. 

Vanhasen mukaan kaikkien terveysasemilla työskentelevien ammattilaisten työkuorma helpottuisi, jos psykologivetoinen mielenterveystiimi tarjoaisi perusterveydenhuollossa psykososiaalisia interventioita. Hän toivookin valtuustoaloitteensa johtavan moniammatillisten mielenterveystiimien perustamiseen ja psykologien tuloon terveysasemille. 

Psykologi tunnistaa yksilön tarpeet 

Konsultoivana psykologina Helsingin kaupungilla työskentelevä Seppo Kari vahvistaa, että psykologin palveluille olisi tarvetta paljon enemmän kuin niitä on tarjolla.  

– Tarpeet ovat hyvin moninaisia. Iso osa liittyy tavallisiin elämänvaiheisiin ja muutoksiin, joita on syystä tai toisesta hankala käsitellä omin voimin. Lisäksi on äkillisiä kriisejä, työn kuormittavuuden aiheuttamaa uupumusta ja esimerkiksi maahanmuuton tuomia haasteita. Terveysasemille tullaan kaikenlaisten vaivojen takia ja henkilöstön olisi pystyttävä tunnistamaan, mistä on kyse ja millaista apua tarvitaan, Kari toteaa. 

Hänen mukaansa lääkärit pystyvät tekemään diagnoosin ja käynnistämään lääketieteellisen hoidon, mutta lisäksi tulisi aina tehdä arvio siitä, millainen psykososiaalinen hoito potilaalle sopisi. 

–  Psykologilla on laaja-alaisen koulutuksensa ja kokemuksensa ansiosta työkalut ja menetelmät arvioida, mikä tilanteeseen on johtanut ja valita kullekin parhaiten sopiva hoito.  

Kari korostaa, että jokainen on hoidettava yksilöllisesti ja mahdollisimman varhainen puuttuminen ehkäisee vakavampia ongelmia.  

– Esimerkiksi jokaisen masennuspotilaan masennus voi johtua aivan eri syistä. Kullakin on oma tarinansa, ja hoito on suunniteltava sen mukaisesti. On myös muistettava, että kaikki oireilu ei ole sairautta, ja usein jo psykologin lyhyt interventio riittää avuksi. Ja jos se ei riitä, psykologi on paras henkilö ohjaamaan hoitopolulla eteenpäin, Kari sanoo. 

Tampere on edelläkävijä 

Tampere valitsi jo yli kymmenen vuotta sitten hyvin erilaisen tien kuin Helsinki: kaupunki on tarjonnut moniammatillisten mielenterveystiimien palveluja kaikilla terveysasemilla vuodesta 2007 lähtien. Tiimiin kuuluu aina terveysasemapsykologi ja yksi tai kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa.Kaupungin mielenterveystiimien vastaavan psykologin Jari Jakolan mukaan laajemmastakin resurssoinnista olisi hyötyä.   

 – Olemme Espoon ohella yksi edelläkävijä matalan kynnyksen psykososiaalisten palvelujen tarjoajana. Jo nyt kaikki Tampereen perusterveydenhuollossa tehtävä mielenterveystyö on psykologivetoista. Meillä on terveysasemilla kaikkiaan seitsemän psykologia ja yhdeksän erikoissairaanhoitajaa, joita olisi hyvä saada lisää. Jonoja tuppaa nimittäin tulemaan ja odotusaika voi ajoittain venyä isoilla terveysasemilla jopa kuukausien mittaiseksi, Jakola sanoo.  

Mielenterveyspalvelujen kysynnän lisääntyessä ehkäisevä työ jää helposti hoidollisen työn varjoon.   

 – Toki sekin on vakavien ongelmien ehkäisyä, että pystymme tarttumaan terveysasemalla ongelmiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eikä tilanne ehdi pahentua. Kehittämistoiveenamme on, että saisimme lisättyä henkilöstön konsultointiin käytettävää aikaa.  

 Tampereen terveysasemien mielenterveyspalvelun asiakkaiden ongelmista suurin osa liittyy masennukseen tai ahdistukseen ja niiden yhdistelmiin. Vuodessa potilaita käy noin 1 900.  

 – Hoidamme vain lieviä ja keskivaikeita ongelmia ja annamme lyhyitä, toimivia ja tuloksellisia hoitojaksoja. Työ on antoisaa, sillä tulokset näkyvät selvästi. Kaupungilla on erikseen matalan kynnyksen ensiohjauspaikka ja akuuttipsykiatrinen poliklinikka eli mielenterveyspalvelujen päivystysjärjestelyt erikseen, Jari Jakola toteaa.  

Nyt hoidamme ongelmia emmekä ehkäise niitä 

Mielenterveystyön ohuet resurssit ovat monen muunkin kunnan kuin Helsingin ongelma. Kansalaisten epätasa-arvo perusterveydenhuollon psykologipalvelujen saamisessa on Psykologiliiton mielestä kestämätöntä: osa kunnista huolehtii palvelujen järjestämisestä, osa ei. Mielenterveyspalvelujen järjestäminen on lakisääteisesti kuntien vastuulla, mutta laki ei määrittele palveluiden järjestämistapaa. Ongelmaan auttaisi kaikkia kuntia velvoittavan lainsäädännön tarkentaminen. 

– Nyt kunnille jää liikaa liikkumavaraa päättää, mitä mielenterveyspalveluja tarjotaan erityisesti perusterveydenhuollon tasolla ja miten ne toteutetaan, sanoo Psykologiliiton ammattiasioista vastaava psykologi Vera Gergov.  

Hän pitää Helsingissä tehtyä valtuustoaloitetta erityisen tervetulleena. 

– Me olemme tähän asti rakentaneet järjestelmää, jossa hoidetaan mielenterveysongelmia – emme järjestelmää, jossa yritetään ehkäistä ongelmien syntyä. Perusterveydenhuollon matalan kynnyksen palvelut auttavat nimenomaan mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyssä sekä varhaisen vaiheen hoidossa, Gergov korostaa. 

Hän tähdentää, että palvelujärjestelmässä ei pidä erottaa fyysistä ja psyykkistä niin vahvasti kuin nyt tehdään.  

– Perusterveydenhuollossa tulisi ottaa paremmin huomioon se, että fyysinen sairastuminen on usein myös psyykkinen kriisi ja riski psyykkiselle sairastumiselle. Jotta potilas ottaa vastuun fyysisestä terveydestään vaikkapa sairastuttuaan diabetekseen, tämä vaatii aina myös psykologisia muutoksia ja sopeutumista, Gergov sanoo. 

Kuvio 1. Psykologiliiton suositus perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden järjestämisestä.