Terveiset Savonmaalta!

Minusta ei pitänyt tulla yhdistysihmistä, saati ay-ihmistä. Ja tässä ollaan, jo kahdeksatta vuotta paikallisyhdistyksen ja liiton piirissä. Opiskeluaikoina yhdistystoiminta ei innostanut, mutta työelämään siirtyminen toi tullessaan kotipaikkakunnalle palaamisen lisäksi toiveita keskusteluista ja jakamisesta muiden psykologien kanssa. Viaton verkostoitumisyritys uuden paikkakunnan kollegoiden kanssa osui paikallisyhdistyksen syyskokoukseen, ja johtokuntapaikka napsahti vuodelle 2011. Muutaman vuoden päästä paikallisyhdistyksen sihteerin pesti vaihtui puheenjohtajuuteen, ja siinä olen pysynyt siitä lähtien. En tiedä, mikä lopulta sytytti liekin, mutta nyt se roihuaa. Ehkäpä kuitenkin jo äidin puolelta tullut yhdistys-, liitto- ja luottamusmiesperinne aktivoitui vasta työelämässä, ja harmittelen vain sitä, ettei se tapahtunut aikaisemmin.

Työskentelen aikuisten mielenterveystyössä, missä olen viettänyt koko tähänastisen työurani. Viimeisimmät työvuodet olen viihtynyt Kuopion psykiatrian keskuksella erikoissairaanhoidon poliklinikkatyössä, jossa kohtaan paljon masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä. Kiinnostus psykologiaan syttyi lukiossa, ja psykologius on tuntunut omalta heti opintojen alusta saakka. Psykologisen tietämyksen lisääntymisen ja opiskelun parissa olen viihtynyt jo pitkään, toivottavasti tämän lehden ilmestyessä psykologian tohtoriksi saakka. Myös kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapiaopinnot sain päätökseen keväällä, joten seuraavat vuodet on opiskelun sijaan pyhitetty uuden tietotaidon käyttöön ja vahvistamiseen perustyössäni. Jäljelle jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla painojen kanssa kolistellen sekä ulkona juoksukenkien kera. Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteena ja stressinhallintarepertuaarin laajentamisen keinona on mieheni innoittama luontomaisemissa oleilu vaeltamisen, melomisen ja telttailun merkeissä.

Liittovaltuutettu olen ollut vuodesta 2014 lähtien, ja valtuustotyöskentelyn myötä ovat laajentuneet sekä verkostot, tietämys että ymmärrys. Syvemmin liiton ja valtuuston toimintaan pääsin mukaan, kun tulin valituksi liittovaltuuston 2. varapuheenjohtajan pestiin kaudelle 2016–2017 ja 1. varapuheenjohtajaksi kaudelle 2018–2019. Tämä tilaisuus on osoittautunut todella tärkeäksi mahdollisuudeksi nähdä, kokea, kuulla ja hiljalleen myös vaikuttaa. Pitkäjänteisyys on tässä työssä tärkeää, ainakin minulle, jolla ei ole pitkää yhdistys- tai liittotaustaa. Verkostot on luotava ja asiat on opeteltava alusta, välillä myös erehtyen, hapuillen ja kokeillen. Jatkuvasti ymmärrän enemmän liittomme laajasta kokonaisuudesta, varsinkin sen hiljaisesta ja sinnikkäästä työstä yhteisen hyvän eteen.

Liiton toiminnassa minulle tärkeintä ovat psykologian ja psykologien asioiden edistäminen eri muodoissaan sekä monen tasoinen vaikuttaminen. Omalla toiminnallani sekä vapaaehtoisena liittoaktiivina että perustyössäni psykologina haluan tehdä vaikuttamistyötä ja viedä eteenpäin psykologisen monipuolisen asiantuntijuuden merkitystä, psykologian tietotaidon laajentamista ja sen aseman vahvistamista. Se, mikä alun perin alkoi mukavana yhteisenä tekemisenä ja kollegoiden tapaamisena, on laajentunut psykologien ja psykologian asioiden edistämiseen. Työskentely ammattiasioiden ja vaikuttamisen parissa on äskettäin laajentunut lähtiessäni kunnan luottamusmieheksi.

Yhdistys- ja liittotoiminta eivät olleet minulle alussa selkeitä päämääriä, mutta olen löytänyt niistä itselleni kodin. Suosittelen kaikille ennakkoluulotonta verkostoitumista ja osallistumista jokaiselle sopivalla tavalla. Omalla kohdallani se on vahvistanut psykologi-identiteettiä, lisännyt arvostusta osaamistamme ja asiantuntijuuttamme kohtaan sekä avannut silmiä asiantuntijuuden monipuolisille käyttömahdollisuuksille.

 Toivotan valtuustolle hyvää alkavaa kautta sekä kaikille värikästä syksyä!

Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 6/2018