Terapeuttinen valta – pitääkö olla huolissaan?

Ylläpidätkö toimillasi mahdollisesti imperialistisia, maskuliinisia, heteronormatiivisia tai rasistisia valtarakenteita? Terapeuttinen valta -teos herättää psykologin pohtimaan, olisiko kaiken mainitun lisäksi tarkasteltava kriittisesti myös omaa terapeuttisen vallan käyttöä.

Teoksessa analysoidaan psykologisten termien, tekniikoiden ja teorioiden avulla tapahtuvaa vallankäyttöä valtionhallinnon hankkeissa, sosiaali- ja terveydenhuollon käytännöissä sekä erilaisissa sukupuolittuneissa asetelmissa. Psykologia on tällä vuosisadalla noussut muotitieteeksi, ja tällainen vallan analyysi on enemmän kuin paikallaan. Tematiikka on kuitenkin latautunut, sillä yksilöpsykologiset sekä foucaultlaiset näkökulmat ovat helposti törmäyskurssilla. Hoito- ja kasvatusalan ammattilaiselle oman työn kuvaaminen yhteiskunnalliseksi vallankäytöksi voi tuntua suorastaan rienaukselta. 

Itselleni teoksessa oli antoisinta sen viimeinen neljännes ”Yrittäjäkansalaisen terapisoitu mieli”. Siinä viriää vaikutelma, että yhteiskuntamme – on vaikea välttää tätä sanaa – aivopesee nuorisoa varsin järjestelmällisesti ja laajalla rintamalla ”yrittäjämielisyyteen”. Valtionhallinnon hankkeet, peruskoulun yrittäjyyskasvatus, ”höttöteollisuuden” konsultit ja pöhisevät start-up-yrittäjät ovat tehneet ”yrittäjästä” ihannekansalaisen, jossa yhdistyy taiteilijan, keksijän ja huippu-urheilijan parhaat ominaisuudet. Keskimääräinen yrittäjä ei välttämättä tunnista itseään tästä kuvajaisesta. 

Paikoin teoksen rivien välistä (ja kirjoittajien haastatteluista) tihkuu epäluuloa ihmisen itseymmärryspyrkimyksiä kohtaan. Psykologisia interventioita analysoidaan ironiaan vivahtavassa tyylilajissa antautumatta pohtimaan, miten yhteiskunta voisi vallankäytössään paremmin kunnioittaa kansalaisten autonomiaa. 

Valtio-opissa poliisia, vankilaorganisaatiota, oikeuslaitosta ja armeijaa luonnehditaan dramaattisesti yhteiskunnan ”väkivaltakoneistoksi”, jolla kuuluu olla monopoli väkivallan käyttöön. Vastaavasti koulutus ja psykososiaalisten ongelmien korjaaminen edellyttää teoksen keskiössä olevan psykologisen tai terapeuttisen vallan käyttöä. Yhteiskunnan pitää pyrkiä esimerkiksi vähentämään seksuaalirikosten uusimista, ja terapeuttinen valta on vaihtoehtoihinsa verrattuna erittäin pehmeää. Lukijalle voi jäädä teoksesta vaikutelma, että terapeuttisen/psykologisen vallan käyttö olisi ikään kuin lähtökohtaisesti manipuloivaa, vaikka siitä on usein sanaton tai jopa sanallistettu sopimus (esim. opetussuunnitelma ja psykoterapiasopimus). 

Teoksessa höttöteollisuudeksi nimetty liiketoiminta on kasvanut Suomessakin varsin suureksi, ja tähän bisnekseen liittyvä valta kaipaisi omaa läpivalaisuaan. Toimittajien sekä erilaisten terapeuttien, psykologien, valmentajien, kokemusasiantuntijoiden ja konsulttien kesken vallitsee epäpyhä allianssi – toimittajat saavat heitä haastatellessaan vähällä vaivalla kansaa kiinnostavaa ”contenttia”, ja yrittäjät puolestaan kritiikittömistä haastatteluista ja feature-jutuista ilmaista mainosta. Kansalaiset eivät välttämättä hahmota, miten hyvää tarkoittavilta vaikuttavat hyvinvointiyrittäjät luovat psykologisia tarpeita myydäkseen niihin räätälöityjä tuotteitaan.

Kirja-arvion kirjoittaja on PsT, työterveyspsykologi ja laillistettu psykoterapeutti.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2021.