Tekoäly apuun hoidon tarpeen arvioinnissa

Suomalaisyritys Formulator julkaisi viime vuonna digitaalisen palvelun, joka auttaa mielenterveysalan ammattilaisia kartoittamaan asiakkaan tilannetta psykologisen tapausjäsennyksen keinoin. Käytännössä kyse on automatisoidusta chattipalvelusta. Asiakas käy keskustelua chattibotin kanssa, ja keskustelun tuloksena syntyy yhteenveto haasteista, joita asiakas kokee jokapäiväisessä elämässään.

Tekoäly ja chattibotit ovat viime kuukausina herättäneet paljon kiinnostusta ja monenlaisia tunteita. Formulatorin toimitusjohtaja, psykologian tohtori Niklas Nordling kuitenkin painottaa, ettei tekoäly ole ollut yrityksen toiminnassa mikään itseisarvo. Lähtökohtana oli etsiä tutkittuun tietoon pohjaavia ratkaisuja mielenterveysalan resurssipulaan. Hoitoprosessista haettiin kohtia, joita kehittämällä avun tehoa ja laatua voitaisiin parantaa. Yksi erityisen kriittinen vaihe on juuri avuntarpeen tunnistaminen. Tarkoituksenmukainen hoito edellyttää ymmärrystä asiakkaasta.

– Siinä tapausjäsennys on osoittanut hyvinkin tehokkaaksi keinoksi. Kun sen tekee oikein, sitä seuraava hoito on tehokasta ja vaikuttavaa, Nordling sanoo.

Psykologisessa tapausjäsennyksessä ei tyydytä vain kartoittamaan oirekuvaa, vaan etsitään myös oireita laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä – sekä elämäntapahtumista että asiakkaan tavoista käsitellä tunteitaan ja toimia haasteellisissa tilanteissa. Lisäksi jäsennys voi auttaa sen reflektoinnissa, miten asiakkaan toimintamallit tulevat näkymään hoitosuhteessa. Tavoitteena on, että tapausjäsennys auttaa asettamaan hoidolle tavoitteita, jotka ovat sekä realistisia että asiakkaalle itselleen mielekkäitä – ja että tämä kaikki tapahtuu asiakkaan omaa toimijuutta vahvistavalla tavalla.

Formulatorin tapausjäsennys ei nojaa tiettyyn yksittäiseen terapiasuuntaukseen, vaan sen suunnittelussa on hyödynnetty integratiivisesti eri suuntauksille yhteisiä piirteitä, joiden hyödyistä on tutkimusnäyttöä. Suunnitteluvaiheessa on kuultu niin suomalaisia mielenterveysalan ammattilaisia kuin alan johtavia tutkijoita maailmalta, muun muassa Louisvillen yliopiston professori Tracy Eellsiä.

Tapausjäsennys ei perustu diagnoosiluokituksiin. Formulatorin markkinoinnista ja viestinnästä vastaava psykologi Sini-Sofia Savola pitää tätä menetelmän vahvuutena. Hän arvioi, että nykyisessä palvelujärjestelmässä saatetaan kuluttaa turhan paljon aikaa diagnoosien määrittämiseen, vaikka diagnoosi antaa yleensä vain rajallisesti eväitä hoidon suunnitteluun. 

–Sen sijaan tapausjäsennyksellä voidaan todella hyvin luoda tavoitteita interventioille.

Nopeampi polku yhteisymmärrykseen

Tapausjäsennys on muutenkin herättänyt viime aikoina kiinnostusta. Lääketieteen tohtori, psykiatri Enikö Savander tarkasteli viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaan dialogiseen sekvenssianalyysiin (DSA) perustuvan tapausjäsennysmenetelmän käyttöä psykiatrisessa arvioinnissa. DSA on psykologian emeritusprofessori Mikael Leimanin kehittämä tapausjäsennyksen muoto, jossa havainnoidaan ihmisen kielellistä ja ei-kielellistä ilmaisua. Tavoitteena on kartoittaa oireita ylläpitäviä toimintatapoja sekä edistää asiakkaan itseymmärrystä ja toimijuutta.

Väitöstutkimuksen tulokset olivat lupaavia: kun arviointia täydennettiin tapausjäsennyksellä, olivat asiakkaan ja ammattilaisen näkemykset hoidon tavoitteista ja hoitoon sitoutuneisuudesta selkeästi yhtenäisemmät kuin tavanomaisessa arviointiprosessissa – vieläpä lyhyemmässä ajassa ja pienemmällä määrällä tapaamisia. 

Savanderin mukaan sekä kotimaisessa että kansainvälisessä keskustelussa on jo vuosia kritisoitu sitä, että psykiatrinen arviointi painottuu liikaa oirekeskeiseen diagnostiikkaan. Diagnooseilla on nykyjärjestelmässä oma tärkeä roolinsa, mutta riskinä on, että potilaan oma kokemusmaailma jää vähemmälle huomiolle. Tapausjäsennys vie arviointia asiakaskeskeisempään suuntaan.

– Näin voidaan mahdollisesti saada paremmin ja nopeammin yhteisymmärrys hoidon tavoitteista, ja ihminen on valmiimpi sitoutumaan hoitoon, Savander arvioi.

Tapausjäsennyksen vaikuttavuutta ei ole Savanderin mukaan aiemmin tutkittu psykiatrisessa arviointiprosessissa, joten lisätutkimukselle on vielä tarvetta. Psykoterapiatutkimuksen puolella tehdyt havainnot kuitenkin tukevat ajatusta tapausjäsennyksen vaikuttavuudesta.

Savander ei halua lähteä tarkemmin arvioimaan nimenomaan Formulatorin tarjoamaa palvelua, koska hänellä ei ole kokemusta sen käytöstä. Yleisesti ottaen hän uskoo, että digitalisaatio on saamassa uudella tapaa jalansijaa mielenterveyspalveluissa ja että uudella teknologialla voidaan saada hyödyllistä tietoa asiakkaiden tilanteista.

Savanderin mielestä hyvin suunniteltu tekoäly voisi tulevaisuudessa toimia ihmisten avustajana mielenterveysongelmien arvioinnissa. Toimivan tekoälyohjelman kehittäminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että algoritmeja opetettaisiin tapausjäsennyksen haastattelutekniikoihin laadukkailla aineistoilla. Lisäksi vaadittaisiin jatkuvaa korjaava laadunvalvontaa.

Samalla Savander painottaa, että kasvokkainen vuorovaikutus on edelleen tärkeää hoidon yhteistyösuhteen muodostamisen kannalta.

– Chattipalvelussa ei ymmärtääkseni paljastu, miten potilas suhtautuu ongelmallisiin kokemuksiinsa ja haastattelijaan tai millä ilmeillä, tunteilla ja prosodialla hän esittää asiansa. 

Savander ajatteleekin, että vuorovaikutuksessa opitut haitalliset toimintatavat voidaan myös havaita ja muuttaa parhaiten uusissa ja turvallisissa elävissä vuorovaikutustilanteissa.

Yksi työkalu muiden joukossa

Ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys tunnistetaan myös Formulatorilla. Niklas Nordling korostaa, ettei yrityksen tavoitteena ole korvata ammattilaisia chattibotilla. Kone auttaa tiedonkeruussa, mutta tiedon tulkinta jää ammattilaisen vastuulle. 

– Haluamme vain antaa hoidolle paremman lähtöpisteen, tiedollisesti ja laadullisesti, Nordling kiteyttää.

YTHS:n kanssa toteutetussa pilottitutkimuksessa saatiin ammattilaisilta varsin myönteistä palautetta. Palvelun kerrottiin muun muassa lisänneen ihmisten motivaatiota hoitoon sitoutumiseen. Nykyisin Formulatorilla on noin parisataa toimijaa ja käyttäjiltä saatu palaute on pysynyt myönteisenä.  

Tällä hetkellä yhtiön asiakkaat ovat pääsääntöisesti yksityisiä ammatinharjoittajia. Tavoitteena kuitenkin on, että tulevaisuudessa palvelun voisivat ottaa laajempaan käyttöön myös isommat toimijat aina julkista sektoria myöten. 

Vastaamon tietomurtotapauksen jälkeen puhe mielenterveyspalveluiden digitalisaatiosta vie monen ajatukset tietoturvaan. Asiaan on Nordlingin mukaan suhtauduttu Formulatorilla vakavasti kehitystyön alusta lähtien. Tapausjäsennys on vain asiakkaan ja hoidosta vastaavan ammattilaisen saatavilla, ja Formulatorin tietojärjestelmät on auditoitu ja testattu huolellisesti. 

Julkisessa keskustelussa maalaillaan monenlaisia haave- ja uhkakuvia tekoälyyn liittyen. Tämä näkyy myös mielenterveysalan ammattilaisten puheissa.

– Ihmiset ovat joko tosi innoissaan, että jotain digitalisoidaan tai tosi peloissaan… tai molempia yhtä aikaa, Sini-Sofia Savola kuvailee.

Hän ei kuitenkaan itse koe, että muutoksessa olisi mitään ”maailmanlopun tuntua”. Formulatorin tarjoamassa palvelussa on kyse yhdestä uudesta työkalusta, joka tulee edellisten rinnalle – ja voi oikein käytettynä helpottaa mielenterveyspalveluiden ruuhkautumista.

Ammattilaisia ei saa jättää digitalisaatiossa yksin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anu-Marja Kaihlasen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatioon liittyy monta eri puolta. Digitalisaatiosta odotetaan usein apua juuri resurssipaineiden purkamiseen, ja haastattelututkimuksissa terveydenhuollon henkilöstö onkin vaikuttanut suhtautuvan digitalisaatioon verrattain myönteisesti.

Toisaalta uusien järjestelmien käyttöönottaminen voi huonosti toteutettuna lisätä työn kuormittavuutta. Riski korostuu aloilla, joilla työolosuhteet ovat jo ennestään haastavat työvoimapulan vuoksi. Kaihlasen mukaan terveydenhuollon digitalisaatiosta puhuttaessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, kuinka keskeinen rooli ammattilaisilla on digipalveluiden käytön edistämisessä

– Ammattilaiset ovat aika paljon vartijoina siinä, ja tuntuu, että sitä ei ihan vielä tiedosteta, mitä kaikkea he joutuvat tekemään.

Varsinaisen työnsä ohella ammattilaisten voidaan odottaa antavan asiakkailleen tietoa uusista digipalveluista ja opastusta niiden käytössä. Samalla pitäisi kyetä arvioimaan, kenelle mikäkin digitaalinen palvelu ylipäänsä sopii. Eikä arvioissa saisi sortua stereotypioihin: esimerkiksi ikä ei itsessään määritä sitä, kuinka helppoa ihmisen on käyttää digipalveluita. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät välttämättä saa riittävästi koulutusta sen enempää palveluiden käyttöön kuin asiakkaiden digivalmiuksien arviointiinkaan. 

Tutkimusten perusteella vaikuttaa myös siltä, etteivät käytännön haasteet aina ole organisaatioiden johdon tiedossa. Digitalisaation onnistuminen edellyttääkin jatkuvaa kommunikaatiota asiakastyötä tekevien ammattilaisten ja uudistuksia suunnittelevan johdon välillä.

– Kyllähän digitalisaatio varmaan tulee jäädäkseen ja menee koko ajan vauhdilla eteenpäin, niin se tavallaan väistämättä kuuluu ammattilaisen työnkuvaan, Kaihlanen sanoo.

– Pitäisi vain tunnistaa ja tunnustaa, mitä se vaatii ja mitä koulutusta siihen pitäisi saada.