Teknologia mahdollistaa etätyön

Kun psykologi, paripsykoterapeutti ja kouluttaja Hanna Pinomaa kohtaa asiakkaita työhuoneellaan, tarjoilee hän yleensä teetä ja kahvia kynttilöiden ja viherkasvien luodessa tunnelmaa. Etäterapiaan Pinomaa suhtautui aluksi hyvin epäilevästi. Käytännössä se on kuitenkin onnistunut yllättävän hyvin.

Pinomaan mukaan tärkeintä on onnistua luomaan asiakkaalle etänä sama rauhallinen ja turvallinen tunnelma kuin vastaanotollekin on rakennettu. Asiakkaan kanssa on käytävä läpi, mitä etätyöskentely tarkoittaa ja miten asiakas sen kokee. Terapeutista on synnyttävä vaikutelma, että hänellä on tilanne hallussaan.

– Tarvitaan myös varasuunnitelmia. Itse esimerkiksi huomasin, ettei minulla ollut monen asiakkaan puhelinnumeroa. Jos yhteys pätkii, on voitava soittaa ja kerrottava, miten jatketaan. 

Pinomaa on käyttänyt Zoompro-ohjelmaa, koska se on Valviran hyväksymä. Ohjelman etuihin kuuluu muun muassa se, että istunnon ”oven” voi lukita, kun asiakkaat ovat ”sisällä”.

Pohdittavia yksityiskohtia ovat esimerkiksi katsekontaktin suuntaus ja valaistus.

– Katsekontaktin merkitys on valtava monille ihmisille, ja osalle sen puuttuminen voi olla hankalaa. Huomasin, että läppäri kannattaa nostaa silmien tasolle. Voin myös pyytää asiakasta kääntämään valojen suuntaa ja varmistan häneltä, ettei omalta taustaltani näy häiritsevää valoa.  

Pinomaa toteaa, että omaa työskentelyä on muutettava itse asiassa melko paljon.

– Suurin ero on, että pystyn huonommin lukemaan nonverbaalista viestintää, esimerkiksi hengityksen muutoksia. Pyydän siis useammin asiakasta toistamaan sanomansa ja kuvailemaan omia tai toisen reaktioita. Normaalisti käytän itse paljon kehoani työskentelyssä, voin vaikka nojautua asiakasta kohden. Etänä taas käytän paljon enemmän asiakkaiden nimiä sekä puhun ja etenen hitaammin.

Pinomaa löytää hyviäkin puolia etätyöskentelystä.

– Sen kautta olen saanut asiakkaista myös sellaista tietoa, mikä ei ole noussut esille istunnoissa. Ollaankin yhtäkkiä kotona ”turvassa” ja asiakas voi olla avoimempi. Kun parit normaalisti istuvat kaukana toisistaan, niin nyt he nököttävät vieri vieressä, halusivat sitä tai eivät! 

Mielen kehys tärkeä

Terapian tekemisen turvallista kehystä painottaa myös yksityisvastaanottoa pitävä psykodynaaminen yksilöpsykoterapeutti ja psykoanalyyttiko Max Ervast.

– Vaikka terapian fyysinen kehys on muuttunut, niin sen sisäinen kehys, tavallaan mielen kehys, on monen potilaan kohdalla säilynyt yllättävän ongelmitta etäyhteydestä huolimatta. Joudun toki aktiivisemmin johdattamaan asiakkaan oikeaan mielentilaan. Sanon ääneen, että nyt aloitetaan ja niin edelleen.

Ervastin mielestä kehyksen rakentamisessa on olennaista synnyttää tunne jatkuvuudesta ja siten luotettavuudesta. 

– Olen itse aina samassa paikassa ja pidämme kiinni normaaleista vastaanottoajoista. Näin raamit auttavat turvallisen mielennäyttämön syntymistä.

Ervastin etävastaanotot ovat tapahtuneet Minduu-ohjelman välityksellä.

– Se on terveydenhuollolle tarkoitettu ja siten tietoturvallinen. Ohjelma on lisäksi suomalainen ja se on tehty yhteistyössä HUSin kanssa. Toki käytän myös puhelinta – joka muuten Kelan mukaan ei ole yhtä tietoturvallinen kuin suojattu nettiyhteys.

Ervastin yksityisvastaanoton potilaat käyvät psykoterapiassa yleensä kahdesta neljään kertaa viikossa. Lähes kaikki potilaat ovat olleet halukkaita jatkamaan psykoterapiaa etäyhteyden välityksellä vähintään yhtä tiiviisti.

– Olen keskustellut jokaisen potilaan kanssa aluksi siitä, mikä tapa olisi luontevin toteuttaa etäterapiaa. Joidenkin kanssa koko istunto tapahtuu videoyhteyden kautta. Joidenkin kanssa istunto aloitetaan aina videoyhteyden välityksellä, joka sitten sammutetaan ja potilas alkaa puhua pelkän ääniyhteyden kautta vaikka omalta sohvaltaan.

Kokonaan uutta terapiasuhdetta Ervast ei pelkän etäyhteyden kautta ole aloittanut. Muutama potilas päätyi sovitusti pitämään taukoa, kunnes lähiyhteys on taas mahdollinen.

– Jos potilaalla on taustallaan vaikeita hylkäämisen kokemuksia, saattaa hän kokea tämänkin tilanteen tavallaan hylkäämisenä. 

Sairaalatyön puutteelliset välineet

Jos omalla vastaanotollaan työskentelevät terapeutit ovat pystyneet järjestämään etätyöskentelynsä joustavasti, ei sama onnistu aina sairaalatyössä. Psykologi Sami Elorannalla on vaihtelevia kokemuksia työskentelystä etäyhteyden välityksellä Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrisella osastolla.

– Sairaalatyössä emme ole saaneet käyttöön riittävästi sellaisia välineitä, että etätyö kotoa olisi onnistunut. Olen siis paikan päällä sairaalassa, mutta yhteydessä potilaisiin etänä. Meidän on käytettävä sairaalan käyttöjärjestelmään kuuluvaa Videovisit-ohjelmaa, jonka ensisijainen käyttötarkoitus ei ole terapia. Se ei esimerkiksi tunnu toimivan kaikkien laitteiden kanssa.

Yksityisessä praktiikassaan Eloranta käyttää Minduuta tai Doxy.me-ohjelmaa. Hän on myös ottanut potilailleen käyttöön erilaisia sovelluksia esimerkiksi mielialan seurantaan.

Eloranta löytää etäterapiasta sekä hyviä että huonoja puolia.

– Pieni etäisyys saattaa tehdä tilanteen vähemmän ahdistavaksi ja uhkaavaksi potilaan näkökulmasta, ja hän voi helpommin puhua vaikeista asioista. Joidenkin kohdalla etäyhteys vain etäännyttää ja on vaikea saada kosketusta omiin tunteisiin. Ihminen voi olla myös epävarma omien tunteidensa kanssa pärjäämisestä, ja silloin voi olla hankalaa puhua vaikeista asioista varsinkin, jos asuu yksin.

Elorannan mukaan on myös tilanteita, joissa etänä tehtävä työ ei riitä.

– Esimerkiksi itsetuhoisessa kriisitilanteessa arvio on tehtävä paikan päällä. Ja toki myös osastohoito voi toteutua vain sairaalassa. Nuorisopsykiatrian piirissä tulee välillä myös vastaan tilanteita, joissa potilas ei ole kovin motivoitunut hoitoon, ja silloinkin etänä tehtävä työ on hankalampaa. Sellaisessa tilanteessa on vain tutkittava, löytyisikö kuitenkin jotakin, joka toimisi. 

Sinnikkyys vie pitkälle

Neuropsykologi Sira Määtän työnkuvaa kevään koronatilanne ei ole muuttanut oleellisesti, sillä hän on tehnyt etäkuntoutuksia jo kahden vuoden ajan työssään Attentiolla Jyväskylässä. Määtän mukaan etäkuntoutus ei itse asiassa eroa erityisen paljon kasvokkain tapahtuvasta kuntoutuksesta. 

– Suurin ero tavallisen ja etäkuntoutuksen välillä on omien ajatusten ja asenteen hallitseminen. Kun siitä tulee rutiinia, niin se alkaa tuntua luontevalta. 

Määttä ei osaa nimetä mitään sellaista, mikä ei välttämättä onnistuisi etänä.

– Aikuisasiakaskunnassani on esimerkiksi infarkti- ja aivovammojen jälkitiloista kärsiviä potilaita. Heidänkin kanssaan työskentely etänä on onnistunut melko hyvin. Jos asiakas ei ole harjaantunut tekniikan käyttäjä, niin alkuun harjoittelemme yhdessä puhelimitse vaikkapa sähköpostiin kirjautumista. Sinnikkyydellä ja kärsivällisyydellä pääsee pitkälle. Moni asiakas kaipaa eniten rohkaisua.

Etäkuntouttamisen etuja on, että se mahdollistaa asiakkaiden ottamisen maantieteellisesti laajemmalta alueelta kuin muuten olisi mahdollista.

Määtän mukaan etäkuntoutukseen sopii mikä tahansa sähköinen päätelaite. Käytössä on useampi etäohjelma ja sopiva valitaan kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. 

– Kannattaa muistaa, että tekniset kikat ovat apuvälineitä eivätkä itsetarkoitus. Tärkeintä on aina kuitenkin vuorovaikutus.

Teams-ohjelman etuna Määttä näkee sen, että siinä voi ruudun jakaa kätevästi. Sen kautta pystyy myös hyvin ohjaamaan vastapuolta sekä antamaan tarvittaessa hallintaoikeuden vastapuolelle. 

– Se mahdollistaa yhdessä tekemistä esimerkiksi yhteisen word-tiedoston ääressä paremmin kuin Movendos, jota taas käytän mielelläni lasten kuntoutuksessa. Siinä voi luoda sähköisiä tehtäviä, vaikkapa lukupassin. 

Määttä käyttää työssään lasten ja aikuisten kanssa usein muutakin teknologiaa kuin etäteknologiaa. 

– Netistä löytyy paljon käteviä tehtäviä, esimerkiksi matikkaohjelmia, jotka mahdollistavat kehittymisen seuraamisen, tai vaikkapa sovelluksia, jotka harjaannuttavat kellon oppimiseen ja ajanhallintaan. 

Spontaani yhteys lapsiin hankalampaa

Etätyöskentely ei ollut täysin uutta ennen kevään erikoistilannetta myöskään neuropsykologi Petriina Munckille. Kouluttaessaan tulevia erikoispsykologeja Helsingin yliopistossa hän on ehtinyt tutustua esimerkiksi Zoom-ohjelmaan.

– Verkkoluentojen aikana opiskelijat pystyvät kommentoimaan fläppitaulusovelluksen kautta. Voimme myös jakautua pienryhmähuoneisiin. Interaktiivinen opetus toimiikin todella hyvin, vaikka toki on tärkeää päästä myös tapaamaan.

Päätyönään Munck tekee yrittäjänä Kuntoutuskeskus Larmiksessa Kelan vaativaa lääkinnällistä neuropsykologista kuntoutusta lapsille ja nuorille. 

– Lapsethan ovat nykyteknologian äärellä todella näppäriä, mutta silti monille neurologisista ongelmista kärsiville lapsille kevään erityistilanne kotikouluineen on ollut todella haastava. 

Etäkuntoutuksessa Munck käyttää Doxy.me-palvelua. Apuna on myös niin nyt kuin normaalitilanteessakin paljon erilaisia sovelluksia kotiharjoittelun tueksi. 

Munckin mukaan eniten apua etäkuntoutuksessa on ollut siitä, että itsellä on ollut valmiiksi ajantasaiset tietotekniset valmiudet ja toiseksi joustava mieli muutosten edessä.

– Etäyhteyden välityksellä onnistuvat tehtävät ja keskustelu. Pelaaminenkin onnistuu, mutta pienten kanssa yhteyden ja tunnelman luomiseen kaipaisin kyllä kasvokkain olemista, kun lapsi ei jaksa keskittyä kuntoutukseen. Uskon kuitenkin, että yläkouluikäisten kanssa etäkuntoutuksen jatkamista vakavasti harkitaan ainakin pitkämatkalaisten kanssa.

Munckin mukaan etäkuntoutus vaatii selvästi enemmän valmistelutyötä kuin lähikuntoutus.

– Etäkuntoutus on myös erittäin strukturoitua, siinä on hankalaa muuttaa käsikirjoitusta kokonaan ex-tempore. 

Kielteisenä asiana etäkuntoutuksessa Munck näkee sen riippuvaisuuden tekniikasta. Kaikki perheet eivät pysty hankkimaan vaikkapa tablettitietokonetta, jolloin kuntoutujat joutuvat lähikuntoutusta herkemmin epätasa-arvoiseen asemaan.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2020.