Tanssi ja liike voivat nostaa masennuksesta

PsT Päivi Pylvänäinen on tutkinut tanssi- ja liiketerapian vaikutusta avomielenterveyspalvelun aikuisille masennuspotilaille. Tavoitteena oli saada selville, mitä erilaisia merkityksiä kehonkuvalla on masennuspotilaille ja vähentääkö TLT masennusoireilua. 

Tutkimuksen mukaan vuorovaikutusprosessissa tapahtuva tanssi ja liike vahvistavat potilaan hyvinvointia. TLT tarjoaa keinoja luoda, tukea ja ylläpitää potilaan riittävää turvallisuuden tunnetta omassa läsnäolossaan ja toiminnassaan. Sen lisäksi se kehittää joustavuutta sen suhteen, miten potilas vastaa omalla toiminnallaan eri tilanteisiin.

Artikkeliväitöskirja muodostuu neljästä eri osatutkimuksesta, joissa on tutkittu ryhmässä suoritettavaa TLT:n käyttöä masennuksen hoidossa julkisen puolen avomielenterveyspalveluissa. Yhdessä osatutkimuksessa tutkittiin 21 TLT-ryhmäläistä sekä 12 potilaan kontrolliryhmää, jotka saivat tavanomaista terapiaa. Alkutilanteessa potilaiden masennuksen lähtötaso oli keskivaikea (BDI 25). Kun heitä oli hoidettu 12 viikkoa TLT:n avulla, potilaiden masennus oli laskenut 15 pisteeseen eli lievän masennuksen tasolle. Verrokkiryhmässä ei ollut muutoksia masennuksen tasossa.

Koko väitöskirja-aineistossa tutkittavana oli kymmenen eri TLT-ryhmää. Ryhmiin osallistui yhteensä 62 potilasta, jotka olivat iältään 21–61 vuotta. Erikoissairaanhoidossa olleiden tutkittavien masennusasteessa tyypillistä oli keskivaikea ja komplisoitunut masennus, joka ei ollut parantunut riittävästi perinteisen terapian avulla. Tutkimuksissa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusaineistoja. Tutkimusaineiston tanssi-liiketerapiaryhmät toteutettiin vuosina 2007–2013. 

Ryhmän ja kehollisen työskentelyn merkitys

Pylvänäisen mielestä yksi TLT:n keskeisimmistä parantavista elementeistä on siihen liittyvä kehollinen työskentely, joka puuttuu kokonaan peruspsykiatrisesta hoitosuuntauksesta. Masentuneen potilaan kehokuva peilaa niitä ongelmia, miten hän on suhteessa omaan itseensä sekä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Potilaan kehollinen yhteys paranee, kun siihen rakentuu myönteisempiä tai neutraalimpia sisältöjä.

– TLT:ssa tulee selvästi esiin se, että masentuneen potilaan kehosuhteeseen liittyy todella paljon ongelmia. Oma keho on voimaton, energiaton ja sen toiminnan koetaan olevan vailla suuntaa. Potilaat eivät aisti kehoaan, ja sitä voidaan inhota todella paljon. Kun ihminen kokee näin, se on maisema, jossa masennus viihtyy. Silloin mielialan on vaikea olla hyvä.

Toinen keskeinen elementti TLT:ssä on ryhmä ja sen hoitava vaikutus silloin, kun TLT suoritetaan ryhmäterapian muodossa. Masentuneen ihmisen kontaktit usein kuihtuvat ja vaikeutuvat. Ryhmäterapiana suoritettuna TLT:llä on myös positiivinen vaikutus potilaan sosiaalisuuteen. Ryhmä vireyttää ja aktivoi potilasta.   

– Vuorovaikutus toisten kanssa turvallisessa ryhmätilanteessa ja kehollinen toimiminen ovat tärkeitä. Kun potilas alkaa nauttia enemmän omasta liikkumisesta ja suhde omaan kehoon tulee sallivammaksi, myös toisten ihmisten kanssa oleminen muuttuu helpommaksi. 

Keskeisenä potilaan oma motivaatio

Pylvänäisen mukaan minimiaika TLT:tä keskivaikean tai komplisoituneen masennuksen hoitoon on 12 kertaa 90 minuuttia. 

– Tarvitaan aikaa, jotta oirekuva ehtii korjaantua. Keskusteluterapiassa ollaan sana- ja puheorientoituneita. TLT:ssä ihmiset tarvitsevat aikaa oppiakseen, miten oloa aletaan kohdata, käsitellä ja muuttaa kehollisesti.

Minkä tyyppisille potilaille TLT-metodi sopii? Siihen tutkimus ei anna vastausta tutkimusaineiston pienuudesta johtuen. Eräs keskeinen ominaisuus on kuitenkin motivaatio.

– On paljon ihmisiä, jotka ajattelevat, että TLT on jotenkin omituista. Niinpä iso kysymys on potilaan oma motivaatio ja kiinnostus hoitaa omaa mielialaa myös keho huomioiden. Tutkimus on tuonut tärkeää tietoa ihmisen oman kehotason kokemuksesta ja sen kanssa työskentelystä sekä siitä, miten paljon se vaikuttaa muiden ihmisten kanssa toimimiseen. 

Tutkimuksen positiiviset yllätykset

Tutkimuksen tuloksissa löytyi myös yllättäviä elementtejä.

– Se yllätti, miten hyvin ihmiset itse tunnistivat, mitä he kehollisesti ja terapiaryhmän toiminnassa tarvitsevat masennuksesta toipuakseen. Myös se, miten usein kehon muistot tulevat TLT-työskentelyssä esille. 

Pylvänäinen kertoo, että jo ennen terapiatyöskentelyn aloittamista potilailla oli odotuksia, mitä he halusivat TLT:lta.

– Potilaiden odotukset liittyivät kehon itseyteen. He halusivat sekä oppia tunnistamaan että säädellä kehollista olotilaansa. Erottaa sen, mikä on tuntemus ja mikä tunne. Tämä oli olennainen viesti ihmisiltä, jotka olivat jo melko pitkään sairastaneet masennusta. 

Lisää keskustelua ja tutkimusta

Pylvänäinen toivoo, että hänen tutkimuksensa toisi mielenterveyspalvelujen kentälle keskustelua siitä, mitä TLT:n ammattimainen käyttö on. Mitkä ovat perustelut sille, mikä merkitys liikkeellä ja kehon kokemuksen huomioimisella on mielialaan.

– Meillä on paljon epäfyysisyyttä arjessa, kun liikutaan vähemmän ja asiat ovat virtuaalisia. Tämän vuoksi ihmisten suhde kehoon alkaa muuttua elämäntavan myötä. On kulttuurisestikin tärkeä asia havahtua miettimään, minkälainen vaikutus milläkin elämäntavalla on ihmisen kehoon. Keho ei ole pelkkä fysiologinen resurssi tai kyky puolustautua viruksia vastaan, vaan se on myös hyvin vuorovaikutuksellinen.

TLT on vasta vähän tutkittu terapiamuoto. Pylvänäisen mukaan nyt olisi tärkeää jatkaa tutkimuksia kehonkuvasta ja TLT-interventioiden käytöstä laajemmalla aineistolla. Hänen mukaansa kehonkuvakysely (BIA, Body Image Assessment) on käyttökelpoinen työväline myös kliinisessä työssä silloin, kun arvioidaan potilaan kehonkuvaa, potilaan tapoja olla suhteessa itseensä ja toisiinsa sekä tämän tavoitteita terapiassa.

Keväällä 2021 ilmestyy julkaisu TLT:stä tehdystä tutkimuksesta, joka on tehty yhteistyössä Kelan kanssa. Pylvänäinen oli yksi tutkimuksen tekijöistä. Sen aineisto on jopa kansainvälisesti mitattuna poikkeuksellisen laaja.

Luovat terapiamuodot saavat pikkuhiljaa lisää tunnustusta Suomessa, sillä tammikuussa 2020 päivitettyyn masennuksen Käypä hoito -suositukseen on lisätty huomio siitä, että lääkehoidon ja psykoterapian rinnalla voi käyttää myös luovia terapioita. Pylvänäisen mielestä se on askel oikeaan suuntaan.

Päivi Pylvänäisen psykologian väitöskirja ”Dance movement therapy in the treatment of depression: Change in body image and mood – A clinical practice based study”. Jyväskylän yliopisto 2018.