Suorituskykyyn buustia ilman suorituksia

Psykologi-psykoterapeutti Hanna Markuksela on kirjoittanut tärkeän kirjan suorituskyvystä. Teoksessa pureudutaan vireystilaan, uneen, fysiologiaan, hormoneihin, älyteknologiaan, liikuntaan, perfektionismiin sekä trauman ja suorittamisen yhteyteen. Kirjaan on haastateltu useiden alojen ammattilaisia niin akateemisilta aloilta kuin esimerkiksi joogan parista.

Kirjan nimi voi olla osalle luotaantyöntävä: taasko yksi menestymisraamattu? Ei suinkaan, vaan Markuksela avaa hyvinvoinnin salaisuuden olevan viisas itsensä kuunteleminen sekä vireystilan säätely. Tämä onkin tärkeää psykologin työtä tekeville. Asiakkaan tai potilaan on oltava sopivassa vireessä, jotta vaikeita asioita voidaan käsitellä. Tämä vaatii sitä, että psykologin on itse oltava hyvässä vireystilassa, jotta voi tukea toista. Psykologi voi mallintaa rauhallisuutta ja hyväksyntää omalla kehollaan ja olemuksellaan. Näin asiakas oppii itse säätelemään itseään sekä sen, ettei mene rikki intensiivisistäkään tunteista.

Kaikkihan me tiedämme, että ennaltaehkäisy on kultaa. Sama periaate pätee palautumiseen. Saatamme helposti havahtua palautumisen tarpeeseen vasta stressissä ja väsyneenä. Mieli voi alkaa kehitellä valheellisia lupauksia tulevasta hölläyshetkestä: ”Seuraavana viikonloppuna, lomalla, eläkkeellä….” Kuitenkaan palautuminen vain lomien aikana ei ole kestävää, vaan palautumisen tulisi olla yhtä arkista kuin hammaspesu.

Punaisena lankana kulkee ajatus, että suorituskykyä voi ylläpitää parhaiten kuuntelemalla itseään. Hetken voi pitää turbovaihdetta päällä, kunhan tiedossa on chillausta, jonka oikeasti toteuttaa. Kuormittavassa elämäntilanteessa on hyvä löysätä mistä vain voi, eikä puskea lisää. Tällöin on parempi jättää crossfitit ja itsensä kehittämiset ja käydä vaikka kävelyllä metsässä. Ajatuksen voi pukea paradoksiksi: kulkemalla hitaasti pääsee nopeimmin perille.

Teos on hyvä yhdistelmä sekä tietoa että käytäntöä. Lähteiden käyttöön olisin kaivannut enemmän huolellisuutta. Paikoin on epäselvää, onko viitattu haastateltavan sanomaan vai mihin kirjoitettu väite perustuu. Lopusta kuitenkin löytyy lähdeluettelo. Markuksela on asiantuntija traumojen hoidossa – ehkäpä hän kirjoittaa tulevaisuudessa näistä teemoista lisää, kuten hän jo julkaisee aiheesta suositulla Instagram-tilillään. Mikäli on perehtynyt monipuolisesti terveyden ja hyvinvoinnin teemoihin, kirja ei välttämättä tarjoa uutta. Sen sijaan kirjan paras anti voi olla armollisuuteen herättely, se kun useimmille on vaikeaa. 

Siksipä jokaisen psykologin olisi hyvä tutustua teokseen, josta voi ammentaa sekä omaan elämään että työhön. Kokeilin ja ihastuin kirjassa esiteltyyn pyjamapäivään, jonka aion vielä toistaa, toivottavasti ennen seuraavaa lomaa.

Kirjoittaja Anne Haikola on psykologi, väitöskirjatutkija ja vapaa tiedetoimittaja.