Suomalainen psykologi Libanonissa – stressinsäätelylle on kysyntää

Stressinsäätelytyöpajoja ylikuormittuneille Libanonin pakolaisleireissä ja perheneuvoloissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Siinä on yksi psykologi Nina Lyytisen viime vuosien keskeinen missio. Hän on toteuttanut sitä suomalaisen Psykologien Sosiaalinen Vastuu -verkoston (PSV) aktiivina Libanonissa.

Mission ydin valkenee, kun Nina Lyytinen kertoo, että juuri psyykkisen stressinhallinnan tarve on pakolaisleirioloissa suuri. Pakolaisuus, köyhyys sekä epävakaat ja turvattomat olot vaarantavat kehitysmahdollisuuksia ja mielen tasapainoa. Moniammatilliselle mielenterveystyölle on kysyntää.

Tänään vietettävän WHO:n Maailman terveyspäivän teema Universal health coverage to everyone and everywhere korostaa kattavan terveydenhuoltojärjestelmän merkitystä kaikkialla maailmassa ja etenkin sairaanhoitajien ja kätilöiden roolia. Kriisialueilla työskentelee paljon myös psykologeja samoin kuin mielenterveystyötä tekeviä sosiaalityöntekijöitä.

– On hyvä muistaa, että moniammatillista mielenterveystyötä voidaan jalkauttaa hyvinkin haastaviin oloihin, Nina Lyytinen toteaa.

Työtä kaikkein haavoittuvimpien kanssa

Lyytinen aloitti työskentelyn Libanonin palestiinalaisyhteisössä nuorten liikuntahankkeessa jo vuonna 2008 yhdessä psykoterapeutti, psykologi Kirsti Palosen kanssa. Se onnistui palestiinalaisen yhteistyöjärjestön Beit Atfal Assumoudin avulla. Mukaan saatiin tuhansia lapsia ja nuoria.
Alkuvaiheen sosiaalityöstä pakolaisleireillä edettiin pian mielenterveyshankkeisiin. Viime aikoina Lyytisen työkumppaneina ovat niissä olleet psykoterapeutti Markku Andelin ja psykologi, psykoterapeutti Sirpa Partinen. Heidän kolmen oli määrä mennä tänä keväänä Libanoniin, mutta koronapandemia keskeytti käynnit paikan päällä. Nyt huoli sikäläisten selviytymisestä on kova.

– Työskentelemme Libanonissa kaikkein haavoittuvimpien ihmisten kanssa. Viime vuonna maassa alkoi rankka talouskriisi, joka on nyt pahentunut entisestään. Yritystoiminta on vaikeuksissa, ja talouden alamäki koettelee erityisesti palestiinalaisväestöä. Heidän entisestään huono työllisyystilanteensa on heikentynyt.

Koska palestiinalaisleirien asukkailta puuttuu Libanonin kansalaisuus, heillä ei ole sosiaaliturvaa. Samaan aikaan koronapandemia koettelee eniten niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa.
– Heillä ei ole samoja oikeuksia tai palveluja kuin libanonilaisilla, ja työmahdollisuudet ovat rajalliset. Leirit ovat hälyisiä ja ahtaita ja talvella kylmiä. Rajat ovat käytännössä nyt kiinni, ja on aika avuton olo, Lyytinen sanoo.

Minuutin hiljaisuus ei onnistunut

Vuodesta 2014 lähtien suomalaiset psykologit ovat järjestäneet stressinsäätelytyöpajoja perheneuvoloiden ja muille sosiaalityöntekijöille. Paikallisen avustusjärjestön kautta hanke on laajentunut kattamaan viisi sikäläistä perheneuvolaa, joissa tutkitaan, hoidetaan ja kuntoutetaan köyhien perheiden lapsia. Useimmat heistä ovat monivammaisia, ja monilla on oppimisvaikeuksia, masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia.

– Sosiaalityöntekijät työskentelevät perheneuvoloissa hyvin vaikeissa oloissa ja ovat lujilla perheiden moninaisten ongelmien kanssa. Edistämme nyt heidän hyvinvointiaan työpajoissa, joissa stressinsäätelykyky kehittyy. Sitä kautta työmme tulokset siirtyvät myös heidän asiakkailleen, perheille ja työyhteisöille.

Alkuaikana ryhmätyöskentelyssä esimerkiksi minuutin hiljaisuus oli mahdoton tavoite. Rentoutusharjoitukset eivät onnistuneet, koska osallistujat eivät yksinkertaisesti rauhoittuneet. Moni kokee taustansa vuoksi turvattomaksi pysähtymisen ja hiljaisuuden.

– Tämä on osin kulttuurikysymys, sillä sikäläiset ovat hyvin puheliaita. Lisäksi osalle on haastavaa olla hiljaisuudessa oman trauma- ja stressitaustan vuoksi. Eli puheella voidaan myös peittää asioita, ja ylivirittyneisyys voi olla posttraumaattinen oire. Kun puhuu ja tekee paljon, ei tarvitse pysähtyä omien ajatusten ja kokemusten äärelle, Lyytinen kertoo.

Hiljaisuusharjoitusten tärkeä lähtökohta onkin riittävän turvallisen tilan luominen. Samalla kerrotaan, että hiljaisuus ja rauhoittuminen voi tuntua aluksi epämukavalta.

Hyvinvointikävelyjä vuoristossa

Stressinsäätely- ja vakauttamistyöpaja on tehnyt ihmeitä. Nyt sosiaalityöntekijöiden koko joukko istuu Lyytisen mukaan hiljaa kuunnellen ja tarvittaessa vuorovaikutukseen osallistuen. Tunnelma on selkeästi entistä rauhallisempi ja keskittyneempi.

– Tämä on konkreettinen osoitus koulutusten onnistumisesta. Sosiaalityöntekijät ovat oppineet keskittymään eli säätelemään omaa vireystilaansa. Oleellista on keskittyminen, tilan antaminen toiselle ja kuunteleminen.

Työpajassa psykologit soveltavat monia eri keinoja. Yksi hyväksi havaittu on hyvinvointikävely eli yhteinen patikointi vuoristossa luonnon keskellä. Kyse on vakauttamisesta ja stressinsäätelystä.
– Liikkuminen hoitaa stressaantunutta ihmistä. Kävelyillä nautimme mukavasta yhdessäolosta, keskusteluista, naurusta ja asioiden jakamisesta. Niiden aikana teemme myös lyhyitä hiljaisuuskävelyjä. Lisäksi käytämme erilaisia rentoutus- ja mindfulness-menetelmiä.
Lyytisen mukaan pajoissa ei pystytä kouluttamaan sosiaalityöntekijöistä psykologeja tai syvällisiä traumatyön osaajia, mutta niissä voidaan edistää heidän itsehoidollista osaamistaan.

– Esimerkiksi kehon vireystilan säätely ja traumojen jäljiltä jäätyneen kehon virittäminen toimintakykyiseksi ovat tärkeitä tavoitteitamme.

Yhteisiä bussimatkoja patikointiretkille Lyytinen kuvaa huikeiksi.
– Bussissa raikaa musiikki ja siellä tanssitaan ja lauletaan. Tämä on olennainen osa siirtymää. Paluumatkalla tunnelma on täysin toinen, hyvin rauhallinen. Liikunta, raitis ilma ja luonto rauhoittavat, mikä on tuttua meille suomalaisille.

Koulutetut alkavat kouluttaa itse

Lyytinen rakentaa tällä työllään palestiinalaisleireissä palveluja, jotka tukevat ihmisoikeuksien toteutumista koulutettavien oman toiminnan kautta. Koulutushanke onkin nyt edistynyt kouluttajakoulutuksiin saakka. Suomalaiset siis kouluttavat palestiinalaisleirien stressinhallintakoulutuksen käyneistä sosiaalityöntekijöistä stressinhallintakouluttajia.

– Parhaillaan yritämme tehdä itsestämme tarpeettomia. Olemme tavanneet kaksi kertaa vuodessa, ja tapaamisten välillä annamme verkon välityksellä työnohjausta. Kouluttajakoulutuksen jälkeen me voimme väistyä ja työ siirtyy heidän itsensä toteutettavaksi. Jo tässä vaiheessa tiedämme, että he onnistuvat siinä. Ja tarvittaessa olemme tietysti edelleen heidän tukenaan.

Nina Lyytinen korostaa, että köyhimmistä köyhimmilläkin on oikeus mielenterveyspalveluihin ja -tukeen. Monilla Libanonin palestiinalaisleiriläisillä on pitkä pakolaistausta.
– Mukana on jo kolmannen ja neljännen polven pakolaisia. Heidän selviytymiskykynsä on uskomaton. He myös ovat aina valmiita auttamaan ja tukemaan myös meitä. Tämä vastavuoroisuus ja heidän antamansa hyvä palaute on liikuttavaa.

Osaamisen lisäksi nöyrää asennetta

Psykologien panos mielenterveystyön jalkauttamisessa köyhimpiin maihin on Lyytisen mukaan merkittävää. Psykologien Sosiaalinen Vastuu on tehnyt tätä työtä 1980-luvulta lähtien.
– Meillä psykologeilla on todella paljon annettavaa hyvän peruskoulutuksemme ja jatkokoulutustemme ansiosta. Ammattitaidon lisäksi kansainvälisissä töissä tarvitaan hyvin nöyrää asennetta ja vuorovaikutusta koulutettavien kanssa. Maailmalle ei pidä lähteä jakamaan tietoa ylhäältä alaspäin.
Tärkeää on Lyytisen mukaan kohdata ihmiset aina tasaveroisina, tehdä yhteistyötä ja arvostaa muiden osaamista.

– Kun työskentelemme paikallisten toimijoiden kanssa, opimme valtavasti heidän kulttuuristaan ja tavastaan tehdä työtä. Tämä kulttuurisensitiivisyys auttaa paljon omaa työtämme.
Lyytinen saa työhönsä voimaa koulutettavien myönteisistä palautteista ja työn tuloksista.
– Myös minun on osattava irrottautua työstä ja tehdä muita palauttavia ja mieltä virkistäviä asioita. Tämä vapaaehtoistyöni on yksi sellainen. Se vaatii myös rajojen asettamista, ja siksi olen itse keskittänyt vapaaehtoistyöni PSV:n toimintaan. Palkkatyöni mahdollistaa minulle vapaaehtoistyön tekemisen.