Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa takia, tai vaikuttaa tietyn sukupuolen edustajiin epäsuhtaisesti. Se on sukupuoleen ja seksuaalioikeuksiin kytkeytyvää vallankäyttöä, vahingoittamista ja syrjintää; esimerkiksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa heidän sukupuolensa takia, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin pilkkaamista tai ei-maskuliinisena pidettyjen piirteiden vuoksi syrjimistä poikien keskuudessa. 

Tuorein kouluterveyskysely osoitti joka neljännen yläkouluikäisen oppilaan kokeneen seksuaalista ehdottelua tai häirintää viimeisen vuoden aikana (Ikonen & Helakorpi, 2019). Lisäksi 10–13 % tytöistä oli kokenut seksuaaliväkivaltaa. Aiemmat tutkimukset ovat tuoneet esiin, että Suomessa 20 % lapsista on kokenut fyysistä väkivaltaa ja 12 % on todistanut väkivaltaa kotona (Ellonen, Kääriäinen, Salmi, & Sariola, 2008; Fagerlund, Peltola, Kääriäinen, Ellonen, & Sariola, 2014). Vaikka sukupuolistuneen väkivallan kokemuksia on paljon, niistä ei useinkaan kerrota aikuisille. Aihe on herkkä ja herättää vaikeita tunteita, eikä kokemuksesta kertomiselle välttämättä ole sanoja (Hietamäki, Husso Arponen 2020).

Väkivallan tunnistamiseen tarvitaan käytäntöjä 

Euroopan komission rahoittamassa EraseGBV-hankkeessa* (2019–2021) tutkitaan kouluissa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia ja käsityksiä sukupuolistuneesta väkivallasta ja siihen puuttumisesta. Hankkeessa työskentelee tutkijoita eri tieteenaloilta sekä väkivaltatyön ammattilaisia Suomesta, Espanjasta ja Kroatiasta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa ammattilaisten kykyä ja mahdollisuuksia havaita sukupuolistunutta väkivaltaa, kohdata nuoria ja puuttua siihen koulumaailmassa.  

EraseGBV-hankkeessa kerättiin aineistoa keväällä 2020 toteutettujen fokusryhmähaastatteluiden ja verkkokyselyn kautta. Vastaajina oli aineenopettajia, koulupsykologeja, koulukuraattoreita ja muita oppilaitoksissa työskenteleviä ammattilaisia sekä näille aloille opiskelevia opiskelijoita ja heitä opettavia yliopistonopettajia. Tutkimusaineistoa on hyödynnetty pohjana hankkeessa kehitetylle verkkokoulutukselle, joka on tällä hetkellä pilotointivaiheessa.

Kouluammattilaiset avainasemassa väkivaltaan puuttumisessa 

Kyselyn ja haastattelujen tuloksissa korostuivat (tulevien) ammattilaisten kiinnostus ja tarve koulutukselle sukupuolistuneen väkivallan ilmiöstä ja siihen puuttumisesta. Kouluammattilaiset ja opiskelijat kokivat olevansa vastuussa väkivaltatilanteisiin puuttumisesta, mutta mm. verkossa tapahtuvan väkivallan havaitseminen ja siihen puuttuminen koettiin vaikeana. 

Lisäksi aineistosta kävi ilmi, miten sukupuolistunut väkivalta herättää myös ammattilaisissa vaikeita tunteita, kuten avuttomuutta ja kiusaantuneisuutta. Väkivalta on myös ammattilaiselle kuormittava asia. Tärkeänä pidettiin sitä, että vaikka kaikilla ammattilaisilla on vastuu puuttua väkivaltaan, sitä ei pitäisi joutua tekemään yksin, vaan olennaisena nähtiin kollegoiden ja työnantajan tuki sekä moniammatillinen yhteistyö. 

Psykologi voi koulussa olla luotettava, luokkatilanteista ulkopuolinen henkilö, jota tavatessa väkivallasta kertomiselle on erityisen hyvä mahdollisuus. Psykologilla on lisäksi kouluyhteisössä työskennellessään otollinen paikka olla osaltaan purkamassa vahingollista kielenkäyttöä, stereotypioita ja käyttäytymisen tapoja, jotka ylläpitävät, normalisoivat ja piilottavat sukupuolistunutta väkivaltaa. 

On tärkeää huomioida sukupuolistuneen väkivallan laajuus ja monimuotoisuus. Sen kohteena voi olla kuka vain lapsi tai nuori sukupuolesta, iästä tai perhetaustasta riippumatta. Kouluterveyskysely nosti esiin, että väkivallasta kertominen oli tyypillisempää tytöille, mutta pojat saivat kertoessaan enemmän tukea itselleen (Ikonen & Helakorpi, 2019). 

Ammattilaisen on tärkeää tutkia omia sukupuolikäsityksiä ja stereotypioita, jotta ne eivät estäisi tehokasta ja tasavertaista väkivaltaan puuttumista. On myös tarpeellista kohdata ja käsitellä omia mahdollisia sukupuolistuneen väkivallan kokemuksia, jotta on valmis tukemaan väkivaltaa kokeneita nuoria. Väkivallasta kertomiseen on tärkeä rohkaista kaikkia nuoria, niin ennaltaehkäisevästi kuin niissä tilanteissa, kun huoli väkivallasta on herännyt.

Väkivallan kohtaaminen ei kuulu kasvatus- ja sosiaalialojen eikä psykologien peruskoulutukseen, ja ilmiön ymmärtämisen ja siihen puuttumisen valmiuksia on kartutettava muuta kautta. EraseGBV-hankkeen aineistossa nousivat myös esiin eriävien näkökulmien aikaansaamat esteet tehokkaalle puuttumiselle. On olennaista, että eri ammattiryhmillä on jaettu ymmärrys siitä, että sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttuminen on tärkeää. Yhteistyötä ja yhteisymmärrystä vahvistamaan tarvitaan tietoa ja koulutusta.

Koulutuksesta taitoja väkivaltaan puuttumiseen 

Sukupuolistunut väkivalta on vakava ja yleinen ongelma kouluissa ja se vaikuttaa kielteisesti nuoriin ja oppimiseen. Väkivaltaan puuttuminen on ammattilaisten vastuulla, mutta koulutus väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen on puutteellista. EraseGBV-hankkeessa on tuotettu tutkimustietoon pohjautuva verkkokoulutuspaketti kasvatusalan ammattilaisille ja muulle kouluhenkilökunnalle. Verkkokoulutus julkaistaan syksyllä 2021 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Verkkokoulut-alustalla ja se on ilmainen ja vapaasti käytettävissä. Koulutusta suositellaankin kaikille koulussa työskenteleville ja lapsia ja nuoria työssään kohtaaville ammattilaisille.

* Hankkeen koko nimi: Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence. Developing and implementing a training programme for teachers and other professionals. Hankkeen rahoittaja on Euroopan unionin Rights, Equality and Citizenship -ohjelma (2014–2020).

Hanke Tampereen yliopiston verkkosivuilla
Hanke Facebookissa