Sosiaaliset suhteet edistävät aivojen ja mielen terveyttä

Aivojen ja mielen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen nousi tämänvuotisen Duodecimin ja Suomen Akatemian järjestämän konsensuskokouksen teemaksi, koska tähän asti Suomessa on keskitytty pitkälti väestön muun terveyden edistämiseen.  

Asiantuntijaryhmä kiteytti teeman ydinkysymykset Aivojen ja mielen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen -konsensuslausumaan. Se julkistettiin vuoden 2020 konsensuskokouksessa Helsingissä.

– Aivot ja mieli ovat lähentyneet, ja niitä pitäisi käsitellä enemmän yhdessä. Ne ovat saman asian eri puolia ja samaa kokonaisuutta, joka muodostuu biologisista, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Aivojen muokkautuvuus eli plastisuus ja mielen joustavuus eli resilienssi kehittyvät ja muuttuvat koko elämän ajan, korosti Turun yliopiston neurologian professori Risto O. Roine kokouksessa.

Sekä Roine että Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila tähdentävät, että aivo- ja mielenterveyden riskitekijät ovat pitkälti samoja. Jotta niitä pystytään selättämään, tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä neurologisen ja psykiatrisen tutkimuksen sekä päätöksenteossa hallinnonalojen kesken.

– Terveyden edistämisessä painottuvat erilaiset toimintatavat ja keinot, ja niissä on runsaasti kehittämistarpeita. Yksilötasolla aivoterveyden ja mielenterveyden edistäminen on vaikuttamista hyvin arkisiin asioihin – niin ravitsemukseen kuin liikuntaan, uneen, elinympäristön turvallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiinkin, Korkeila ja Roine toteavat.

Sosiaaliset suhteet tukevat ja suojaavat

Sosiaalinen vuorovaikutus on keskeisessä roolissa aivojen ja mielen kehityksessä sekä niiden terveyden edistämisessä.

– Ihmisten välinen sosiaalinen yhteys on aivoille ja mielelle perustavanlaatuisen tarpeellista. Sosiaalisista suhteista saadaan tärkeää tukea kaikelle terveydelle ja hyvinvoinnin edistämiselle. Hyvät sosiaaliset suhteet puskuroivat monenlaisia sairauksia vastaan, ja vuorovaikutuksen keskeinen merkitys kulkee mukana koko elämän ajan, professori Korkeila sanoo. Korkeila toimi myös Duodecim asettaman ohjausryhmän puheenjohtajana.

Sosiaalista vuorovaikutusta on myös ehdotettu ihmisaivojen suuren koon syyksi: kun sosiaalisen ryhmän koko kasvaa, vuorovaikutus tulee yhä mutkikkaammaksi ja vaatii monenlaista ennakointia, muistamista, reagointia ja toisen yksilön toimien tarkkailua. Ihminen kuuluu koko elämänsä ajan moniin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ryhmiin, kuten perheeseen, parisuhteeseen, työyhteisöön, kieliryhmään ja sosiaaliluokkaan.

Myös unella ja levolla on keskeinen merkitys aivo- ja mielenterveydelle. Sosiaalisen vuorovaikutuksen, terveellisten elämäntapojen ja riittävän unen lisäksi aivojen ja mielen terveyttä tukevat stressin säätelykeinot ja riittävä palautumisaika. 

– Perfektionismin eli täydellisyyden tavoittelun välttäminen on tärkeää, Korkeila muistuttaa.

Kaikilla areenoilla on kehittämistarpeita

Konsensusryhmä löysi aivojen ja mielen terveyden kehittämistarpeita yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta sekä paljon keinoja eri ikäisten aivo- ja mielenterveyden edistämiseen.

Yhteiskunnan tasoll aivojen ja mielen terveys edistyvät, kun sosioekonominen ja väestöryhmittäinen eriarvoisuus vähenevät. Merkittävää on myös perheiden pärjäämisen, vanhemmuuden ja perheiden myönteisen vuorovaikutuksen tukeminen jo ennen lapsen syntymää.

Lasten ja nuorten aivojen ja mielen terveyden edistäminen nousee konsensuslausumassa esille muun muassa tässä kirjauksessa: ”Varhaiskasvatus ja koulu ovat merkittäviä areenoja lasten ja nuorten aivojen ja mielen terveyden edistämisessä, ongelmien ehkäisyssä ja niiden varhaisessa tunnistamisessa.”

Psykologiliiton vs. ammattiasioista vastaava psykologi Esa Alaraudanjoki muistuttaa, että lapsen ja nuoren aivojen ja mielen kehitystä suojaavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi hyvät vanhemmuustaidot ja lapsen onnistumisen kokemukset koulun jälkeisessä ohjatussa toiminnassa.

– Samoin säännöllinen yhteys perheen ulkopuoliseen aikuiseen, kuten isovanhempiin, on lapsen kehitystä suojaava tekijä, Alaraudanjoki toteaa.
Työpaikoilla taas tulisi lausuman mukaan kiinnittää selvästi nykyistä enemmän huomiota kognitiiviseen ergonomiaan ja psykososiaalisiin voimavaroihin – unohtamatta työelämän ulkopuolella ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien aivojen ja mielen terveyden edistämistä.

Eläkeikäisten aivojen ja mielen terveyttä lausuma kannustaa edistämään yhdenvertaisesti muiden ikäryhmien kanssa. On tärkeää ylläpitää ja edistää aktiivisuutta ja ehkäistä yksinäisyyttä, lausumassa todetaan.

Ennaltaehkäisevä ote on tehokkain

Sekä nuorten että työikäisten mielenterveysongelmat samoin kuin ikääntyneiden aivosairausriskit ovat noussee viime aikoina merkittäväksi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi. Asialla on myös kansantaloudellinen ulottuvuus.

– Nuoret ovat tulevaisuuden veronmaksajia ja ikääntyvät hoivan ja hoidon tarpeessa. Aivosairauksien ryhmät, joihin kuuluvat psykiatriset häiriöt, ovat ryhmänä kalleimmat sairaudet. Olisi erinomaista, jos tätä kuormaa saadaan kevennettyä, professori Korkeila sanoo. 

Hän muistuttaa, että Suomessa on hyvä pohja aivojen ja mielen terveyden laajamittaiselle edistämistyölle. 

Konsensuslausumassa vaaditaankin, että aivojen ja mielen terveys ja hyvinvoinnin edistäminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Siten sitä voidaan edistää tehokkaasti ja vaikuttavasti. Toiminnassa tarvitaan ennaltaehkäisevää otetta. 

Professori Korkeilan mukaan nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden suojeleminen ja keski-ikäisten elintapojen kohentaminen ovat nyt ensisijaisia tehtäviä.  

Aivojen ja mielen terveyden edistämiseksi tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta, ja aivo- ja mielenterveyden edistämisen kenttää tulee johtaa kokonaisvaltaisesti. 

– Jos hyvin käy, päättäjät ymmärtävät, kuinka tärkeää on vaalia mielenterveyttä ja aivoterveyttä. Toivon mukaan Suomeen saadaan lisää matalan kynnyksen palveluja, joiden kautta ihmisiä voidaan auttaa varhaisessa vaiheessa. Myöhemmin auttaminen tulee kalliimmaksi sekä taloudellisesti että inhimillisesti, professori Korkeila kiteyttää. 

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunta järjesti ensimmäisen konsensuskokouksen vuonna 1985, minkä jälkeen kokouksia on järjestetty lähes vuosittain. Vuonna 1992 toiseksi järjestäjäksi tuli mukaan Duodecim-seura.