Somen molemmat puolet
Vanhemmat ikäpolvet ymmärtävät sanonnan ”mennä nettiin”. Meneminen tarkoitti enimmäkseen sen odottamista, että yhteys joskus muodostuisi. Ilmaisu voi olla hämmentävä nuoremmille, jotka ovat kasvaneet älylaitteiden kanssa. Psykologian professori Jean Twenge nimittää tätä sukupolvea termillä iGen, joka tarkoittaa diginatiivia Z-sukupolvea. Twenge on tullut tunnetuksi eri sukupolvien tutkimuksestaan sekä kritiikistä älypuhelimia ja somea kohtaan. Vuonna 2017 hän kirjoitti The Atlanticiin artikkelin, jonka otsikossa kysyi, ovatko älypuhelimet tuhonneet sukupolven?
Åbo Akademin yliopistonlehtori ja neuropsykologi Mira Karrasch kiinnostui tarkastelemaan ilmiötä, kun lähetteet nuorten neuropsykologisille tutkimuksille hänen yksityisvastaanotolleen kasvoivat. Karrasch kertoo, että kliinisessä työssä havaitut seikat voivat olla sattumaa, mutta saattavat joskus myös heijastaa laajempaa muutosta.
Filtteröity maailma
Karrasch kuvailee olevansa optimisti edesmenneen lääkäri-kirjailija Hans Roslingin tapaan: asiat menevät parempaan suuntaan. Elämme monin tavoin turvallisemmissa olosuhteissa kuin koskaan maailmanhistoriassa. Kaikilla ei tietenkään mene hyvin, ja pieniä alamäkiä voi tulla suuressa trendissä. Yksi tällainen alamäki on koronapandemia.
Karrasch viittaa Twengen tutkimuksiin. Twengen mukaan nuorten masennus ja itsemurhat ovat lähteneet dramaattiseen nousuun 2000-luvulla Yhdysvalloissa, erityisesti tytöillä. Nämä nuoret ovat nimenomaan iGen-ryhmään kuuluvia. Myös Suomessa lähetteet nuorisopsykiatriseen hoitoon ovat lisääntyneet koko maassa. Täyttä varmuutta ei ole siitä, haetaanko apua nykyään useammin vai onko nuorten psyykkinen oireilu todella kasvanut.
– Vuonna 2018 Body Image -lehdessä julkaistiin tutkimus selfieiden ottamisen ja postaamisen vaikutuksista nuorten naisten mielialaan. Heitä verrattiin ryhmään, joka lisäksi tuunasi ja filtteröi kuviaan sekä kontrolliryhmään. Postaajien hyvinvointi ja itseluottamus laskivat sekä arviot omasta attraktiivisuudesta myös heikkenivät. Edes tuunaaminen ei poistanut vaikutusta, Karrasch kertoo.
Jotkut tutkijat ovat todenneet, että somen kuvallinen kommunikaatio aiheuttaa pahoinvointia. Kuvavirrassa jokainen voi esittää elämänsä ideaalisesta näkökulmasta vailla säröjä. Moni ymmärtää somen epätodellisuuden, mutta voi olla vaikeaa olla vertailematta itseä muihin. Eikä voi unohtaa, millainen vaikutus somessa nähdyillä kehoilla on. Esimerkiksi kuuluisa Kardashianin klaani on tehnyt isot peput muodikkaiksi ja muuttanut näin ihmisten kuntosaliohjelmia.
Keskittyminen koetuksella
Some on kiinteä osa nuorten elämää, eikä sitä voida tarkastella erillisenä ilmiönä. Tätä mieltä on filosofian tohtori ja Turun klassillisen lukion opintopsykologi Ada Johansson.
– Tutkimusten mukaan some voi lisätä psyykkistä oireilua osalla nuorista. Yhteys on vahva erityisesti silloin, kun somen käyttö on ongelmallista ja addiktiivista. Somen käyttö vaikuttaa psyykkiseen oireiluun, mutta ei yhtä vahvasti toisinpäin. Runsas somen käyttö on melko tyypillistä nuorilla, eikä se välttämättä lisää oireilua. Keskeistä on, miten nuori itse kokee hallitsevansa somen käyttöä. Aktiivisuus somessa on mielenterveydelle edullisempaa kuin passiivinen selailu, Johansson sanoo.
Some ei ole yleensä varsinainen syy hakeutua Johanssonin vastaanotolle, mutta se tulee usein esiin osana muuta keskustelua.
Osa nuorista voi käyttää somea opiskelun välttelyyn sekä keinona säädellä ahdistusta. Jos keskittyminen on vaikeaa, puhelin saatetaan helposti ottaa käteen. Nopeasti vaihtuvat sisällöt koukuttavat. Myös Karrasch on pohtinut somen ja keskittymisen yhteyttä nuorilla.
– Neuropsykologina näen, että on riski olla somessa liikaa ja jatkuvasti, koska se voi haitata keskittymistä ja pitkäjänteistä opiskelua, kun koko ajan kuuluu pling plong, Karrasch sanoo.
Nuoren kanssa voi pohtia, voisiko somen käyttöä
muokata tukemaan omaa hyvinvointia.
Nuoret saattavat haluta pitää taukoa somesta, mutta pelkäävät ulkopuolelle jäämistä sekä sitä, ymmärtävätkö ystävät. Tällöin olisi hyvä rohkaista nuorta kertomaan omista tarpeista ja somen käyttötavoista ystäville. Johansson kannustaa nuoria miettimään omia rajoja ja viekö some hyvinvointia parempaan vai huonompaan suuntaan. Jos haluaa vähentää somen käyttöä, olisi hyvä tehdä suunnitelma, mille somekanaville antaa minkäkin verran aikaa ja mitä tekee, kun ei ole somessa tai silloin kun yllyke selata somea herää. Nuoren kanssa voi myös pohtia, voisiko somen käyttöä muokata tukemaan omaa hyvinvointia. Näin vahvistetaan hallinnan tunnetta sekä vähennetään ongelmakäyttöä.
Oulun yliopistossa ollaan parhaillaan tutkimassa yhteistyössä Sosped-säätiön kanssa somen vaikutuksia nuorten aikuisten hyvinvointiin. Tulevaisuudessa toivottavasti ymmärretään paremmin ilmiötä ja osataan auttaa nuoria, joilla on haasteita somen käytön kanssa.
Sisältö ratkaisee
Somen uhkia ovat nettikiusaaminen, grooming sekä ryhmät, joissa ihannoidaan laihuutta tai jaetaan vinkkejä itsetuhoisiin tekoihin. Toisaalta somessa on paljon hyvääkin.
– On myös voimauttavaa sisältöä, esimerkiksi kehopositiivisuutta tai -neutraaliutta korostavaa. Asiakkaat ovat kertoneet löytäneensä hengitysharjoituksia TikTokista, Johansson sanoo.
Karrasch ja Johansson nostavat esiin somen vertaistuellisen merkityksen. Somesta voi löytää sellaisia ryhmiä, joita ei nuoren lähiympäristössä ole. Nuorena haetaan omaa identiteettiä, joten tällaisilla ryhmillä voi olla valtava merkitys. Some on myös osaltaan normalisoinut mielenterveyden häiriöitä ja avun hakemista. Nuoret voivat löytää esikuvia somesta ja saada tunteen, ettei olekaan niin yksin ja erilainen kuin ajatteli.
Karrasch ja Johansson nostavat esiin somen vertaistuellisen merkityksen. Somesta voi löytää sellaisia ryhmiä, joita ei nuoren lähiympäristössä ole.
Voi helposti ajatella, että nuoret ovat keskenään vain somessa, eivätkä näe toisiaan. Johanssonin kokemuksen ja tutkitun tiedon valossa se ei pidä paikkansa. Runsas somen käyttö itse asiassa korreloi aktiiviseen ystävien tapaamiseen kasvokkain. Toki on niitäkin nuoria, jotka eristäytyvät, mutta marginaalisesti. Korona-aikana some on myös ollut pelastus nuorille, että on ollut jokin keino pitää yhteyttä. Johansson korostaa, että on tärkeää tarkastella miten nuoret käyttävät somea, millaisia tunteita ja ajatuksia käyttö herättää ja onko heillä hallinnan tunne omasta somen käytöstä. Vähemmän tärkeää on someen käytetty aika, mikäli se ei kuitenkaan ole pois muista hyvinvointia tukevista asioista, kuten unesta ja liikunnasta.
Karrasch toivoisi somefirmojen ottavan vastuuta algoritmien toiminnasta. Algoritmit perustuvat somekäyttäytymiselle ja ne pyrkivät tarjoamaan uutta sisältöä siihen perustuen. Tässä on riskinsä. Treenivideoita katseleva saattaa saada jatkuvalla syötöllä laihojen fitnessmallien postauksia, ja itsetuhoisuudesta kärsivä itsetuhoisuutta ruokkivaa sisältöä. Algoritmien vaikutukset pitäisi ottaa vakavasti ja suunnata niihin poliittista huomiota.
Karrasch toivoisi somefirmojen ottavan vastuuta algoritmien toiminnasta.
Somea on haastava tutkia, koska syy-seuraussuhteita on vaikea erotella toisistaan. Emme voi eristää ihmisiä laboratorioon pitkiksi ajoiksi vain älypuhelin seuranaan. Vaikka älypuhelin ja some vaikuttavat nuoriin moninaisin tavoin, emme voi ohittaa esimerkiksi yhteiskunnallisten olosuhteiden, ilmastokriisin, pandemian, poliittisten voimien sekä uusliberalismin nousun vaikutuksia mielenterveyteen.
Asia taitaa olla niin, kuten psykologit usein toteavat: ei joko-tai vaan sekä-että.
