Kliinisen mielenterveyspsykologian erikoispsykologi Laura Hiekkala-Tiusanen on työskennellyt kliinisessä työssä käytännössä koko uransa ajan. Nykyisessä työpaikassaan Pitkäniemen sairaalassa hän on työskennellyt vuodesta 1997, viimeiset reilut kymmenen vuotta psykoosien hoito- ja kuntoutusosastolla.

– Kliininen työ ei ollut urasuunnitelmani, mutta opiskeluaikana olin kesätöissä Siilinjärvellä Harjamäen sairaalassa, jossa mielenkiintoiset ja koskettavat potilastapaukset saivat innostumaan alasta, Hiekkala-Tiusanen kertoo.

Valmistumisen jälkeen hän työskenteli ensin vuoden kotiseudullaan, sitten kolmen vuoden ajan Harjavallan sairaalassa. Harjavallassa hän pääsi osaksi toimivaa työyhteisöä, joka sai huomaamaan tiimityön tärkeyden.

– Harjavallassa onnistuin myös luomaan psykologille tärkeän roolin osastolla, jossa psykologipalveluja ei ollut ennestään, ja pääsin osallistumaan skitsofreniapotilaiden hoidon kehittämiseen. Erinomainen yksilötyönohjaus sai uskomaan itseeni ja toi esiin kliinisen psykologian monet puolet, Hiekkala-Tiusanen kiittää.

Tällä hetkellä osastopsykologin työnkuva on todellakin laaja. Hiekkala-Tiusanen tekee paljon psykologisia tutkimuksia, jotka useimmiten tukevat diagnostiikan arviointia ja päätyvät hoitosuosituksiin. Hän on aktiivisesti mukana potilaiden hoidossa sekä kehittämässä ja konsultoimassa hoitoa. Hänellä on yksilökäyntejä, perhetapaamisten ohjausta, ja hän osallistuu hoitoneuvotteluihin, tiettyihin ryhmätoimintoihin ja riskiarvioiden laadintaan.

Osaston työtiimi on moniammatillinen. Hiekkala-Tiusasen tiimiin kuuluu sairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia, lääkäreitä, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti ja sihteeri. Osaston ulkopuolisista toimialueen psykologikollegat ja monet erityistyöntekijät muodostavat arvokkaan verkoston.

– Moniammatillisuus on työn suola. Voimme tukea toisiamme ja keskustella erilaisista hoitovaihtoehdoista yhdessä. 

Päivittäisen perustyönsä lisäksi hän tuo erilaisissa tilanteissa esiin psykologin ääntä ja näkemystä esimerkiksi kouluttamalla ja konsultoimalla eri ammattiryhmien edustajia. Työn alla on myös tieteellinen käsikirjoitus.

Skitsofrenian hoitomuodot tunnetuiksi

Skitsofrenian hoidon kehittäminen on lähellä Laura Hiekkala-Tiusasen sydäntä, ja hän on mukana monessa alan verkostossa. Hän oli mukana perustamassa Kansallista Terveystupaverkostoa, joka edistää mielenterveyspotilaiden somaattisen terveyden hoitoa, sekä vielä keskeneräistä verkkosivustoa työnimeltään OmaToivo, joka on tarkoitettu kuntoutujien, heidän läheistensä ja ammattilaisten tueksi.

Tärkeä verkosto on Skitsofreniakoalitio, jossa Hiekkala-Tiusanen on vuodesta 2017 ollut mukana Psykologiliiton edustajana. Koalitioon kuuluvat Psykologiliiton lisäksi Suomen Psykiatriyhdistys, Mielenterveyden keskusliitto ja Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami, ja tavoitteena on saada mukaan myös hoitajajärjestön edustus.

– Skitsofreniakoalition tavoitteena on, että eri puolilla Suomea otettaisiin käyttöön erilaisia näyttöön perustuvia hoitomenetelmiä. Haluamme edistää vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden merkitystä sekä työtoiminnan asemaa, Hiekkala-Tiusanen kertoo.

Koalition vaikuttamismenetelminä ovat seminaarit ja webinaarit, vaikuttajatapaamiset sekä asioiden esiin tuominen esimerkiksi lehtiin kirjoittamalla.

– Toimin koalitiossa kliinisen mielenterveyspsykologian asiantuntijana. Ryhmä on hyvällä tavalla hitsautunut yhteen. Lääkehoidon ja psykososiaalisen hoidon ristiriitaa ei näy, ja työssämme painottuu psykososiaalisten menetelmien tärkeys biologisten hoitojen rinnalla.

Hiekkala-Tiusanen on osallistunut Psykologiliiton edustajana yhteistyöryhmässä myös psykoosin hoidon laaturekisteripilotin laatimiseen. Ensi vuoden alussa aloittavan kansallisen laaturekisterin tavoite on hoitomenetelmiä arvioimalla ja vertailemalla kehittää kansallisesti hoidon laatua ja vaikuttavuutta. 

Motivaatiopuutosten taustatekijät esiin

Laura Hiekkala-Tiusaselle on tärkeää edistää skitsofreniapotilaiden psykososiaalisten hoitojen saatavuutta ja laatua. Etenkin kognitiivinen kuntoutus, kognitiivisen käyttäytymisterapian sovellukset, psykoedukaatio ja motivoiva työskentely ovat hänelle tärkeitä, samoin potilaan lähiverkoston mukaan ottaminen. 

Nykyisin tiedetään jo hyvin, millainen hoito vaikuttaa, mutta pulmana ovat resurssit, perinteiset toimintamallit ja -kulttuurit sekä osaamisen epätasainen jakautuminen.

– Lääkehoito on edelleen keskeistä skitsofreniapotilailla, mutta psykososiaalisilla hoidoilla saadaan laaja valikko erilaisia hoitoja ja räätälöityjä menetelmäkokonaisuuksia eri potilaiden tarpeisiin. Nykyisin tiedetään jo hyvin, millainen hoito vaikuttaa, mutta pulmana ovat resurssit, perinteiset toimintamallit ja -kulttuurit sekä osaamisen epätasainen jakautuminen.

Viime aikoina erilaiset etäyhteyksien ja digitaalisten sovellusten avulla toteutettavat kuntoutusmenetelmät ovat kehittyneet. Ne omalta osaltaan takaavat, että useammilla ja pitkien välimatkojen takana asuvilla potilailla on paremmin mahdollisuus saada kuntoutusta.

Skitsofreniapotilaiden on usein vaikea sitoutua hoitoon. Motivaatiopuutokset ja niiden kanssa työskentely olivatkin Hiekkala-Tiusasen erikoistumisopintojen lopputyön aihe. Hänen mukaansa maailmalla on kehitetty useita tälle potilasryhmälle sopivia uusia menetelmiä puuttua motivaatiopuutoksiin.

– Motivaatio-ongelmat ovat yksi suurimmista syistä siihen, että skitsofreniapotilaat eivät kuntoudu. On selvitettävä, miksi potilas ei vaikkapa osallistu terapioihin tai somaattisen terveyden hoitoon, tai ota lääkkeitään, ja koetettava saada potilas osallistumaan hoitonsa tavoitteiden määrittämiseen ja suunnitteluun.

Skitsofreniapotilaiden kohdalla motivoivaa työskentelyä toteutetaan eri tavoin. Motivoivan keskustelun ja sen sovellusten ohella keskeisiä ovat yksilöllinen ja perheelle suunnattu psykoedukaatio, häpeän ja itsestigmatisaation käsittely, sekä toivon ja metakognitiivisten taitojen lisääminen. Myös mobiili- ja virtuaaliteknologian käytöstä motivaatio-ongelmien hoidossa on saatu alustavia hyviä tuloksia. 

– Motivaationäkökulman huomioiminen ja motivaatiopuutosten taustatekijöiden selvittäminen olisi hoidossa tärkeää. Ammattilaisillakin on vielä liian vähän tietoa tästä, Laura Hiekkala-Tiusanen sanoo.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2022.