Sisäisen äänen kesyttäminen

Psykologian professori Ethan Kross on kirjoittanut teoksen ajattelun vaikutuksesta ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Tarkalleen lautasella ovat enimmäkseen niin sanotut kielteiset ajatukset ja niiden mahti ihmisen toimintaan.

Meillä jokaisella on mielessämme sisäinen ääni, juttelija, joka kommentoi kaikkea elämässämme tapahtuvaa ja jonka avulla ajattelemme. Kross kuvaa sisäisen hälinän tarkoittavan niitä prosesseja, kun ajatuksemme paisuvat kriittisiksi ja negatiivisiksi, mikä eskaloituu ahdistuksen, masentuneisuuden ja pahan olon syvenemiseen sekä huomion kapenemiseen ja vatvomiseen. Uppoutumalla tähän suohon kaivamme itsellemme stressikuoppaa, josta on vaikeaa nousta ylös. On myös toinen tapa suhtautua ongelmiin: hakea laajempaa perspektiiviä ja etäisyyttä. Voi esimerkiksi kuvitella, miltä tämä asia tuntuu viiden vuoden kuluttua tai miten puhuttelisi ystävää, jolla olisi sama ongelma. Kross kuvaa kirjassaan tutkimuksia, joissa ihmiset ovat käyttäneet näitä keinoja, mikä on auttanut suhtautumaan ongelmiin uudella ja tasapainoisemmalla tavalla. Näitä etäännyttämisen keinoja käytetään tietenkin vain kielteisten ajatusten kanssa. Ilon kohdalla Kross kannustaa uppoutumiseen.

Kirjan mielenkiintoisin väite on se, että puhuminen ei välttämättä ole kaikissa konteksteissa se paras keino käsitellä vaikeuksia. Kross esittelee tutkimuksia, joissa vaikeista asioista puhuminen ja tunteiden jatkuva läpikäynti ovat itse asiassa vain pahentaneet tutkittavien oloa eivätkä ne ole auttaneet ratkomaan ongelmia. Sen sijaan tarkkailijaposition ottaminen suhteessa itseen on vähentänyt pitkällä aikavälillä vatvomista ja epämukavien muistojen välttelyä. Keskustelut muiden kanssa eivät merkittävästi poikkea keskusteluista itsemme kanssa, ja yhdessä vatvominen usein villiinnyttää sisäistä hälinää, Kross kirjoittaa. Onko psykologien puhumiselle painottuva työ turhaa? Ei tietenkään. Keskeistä on kuitenkin se, miten asioista puhutaan. Ahdistukseen uppoutumiseen kannustava keskustelu ei ole pitkäkestoisesti auttavaa, vaan tarvitaan laajempaa perspektiiviä. On tärkeää täyttää tunnetason ja kuulluksi tulemisen tarve, mutta lisäksi ihmisiä on autettava nousemaan suosta.

Kross hallitsee tieteen popularisoinnin ja osaa matkan varrella hauskuuttaa lukijaa oman elämän esimerkeillä. Suosittelen kirjaa kaikille psykologeille, koska kirjan teemat koskettavat asiakastyötä. Toisaalta kirja on kaikille, joilla on ihmismieli. Itsessään ajatukset eivät ole vahingollisia, mutta niihin juuttuminen voi aiheuttaa mittavaa kärsimystä. Yksi psykologien tehtävähän on ohjata asiakkaita tulemaan toimeen vaikeiden ajatusten kanssa ja oppia säätelemään tarkkaavaisuuttaan. Tähän kirja tarjoaa monia konkreettisia neuvoja, joita voi soveltaa niin itsekseen kuin asiakastyössä.

Kirjoittaja Anne Haikola on psykologi, väitöskirjatutkija ja vapaa tiedetoimittaja.