”Semmonen vähän reilun kasin kaveri”

Juristiksi vai luokanopettajaksi – siinäpä valinta. 

– En ollut koulussa mikään huippuoppilas, vaan ihan tavallinen, sellainen reilun kasin kaveri. Jo viisivuotiaana sanoin kummitädille, että haluan opettajaksi. Kyllä harkitsin hetken juristinuraakin, mutta jos nyt valitsisin uudelleen, niin ryhtyisin edelleen opettajaksi. Opettajankoulutus oli selvästi minun juttuni ja sainkin siitä parhaat arvosanat. Vuosista erityisluokanopettajana on edelleen hyötyä töissä, Olli Luukkainen toteaa.

Vaikka Luukkainen kumppaneineen nykyään neuvottelee satojen tuhansien palkansaajien työehdoista, ei hän silti aina ole ollut mikään järjestöjyrä. 

– Olin toki mukana opiskelijajärjestöissä ja opettajankouluttajien järjestötoiminnassa, mutta en politiikassa, mikä on osoittautunut hyväksi valinnaksi.  

Hän on muutenkin halunnut tehdä asioita vähän eri lailla. Otetaan nyt vaikka tohtorinväitöstilaisuus vuonna 2004. Päiväksi piti tietenkin valita perjantai ja 13. päivä, koska miksi ei. Puolisonsa hyvin tuntenut vaimo varoitteli varovasti etukäteen, että älä nyt sitten tee mitään älytöntä siellä. Luukkainen lupasi olla kunnolla – ja päätyi laulamaan yllätyssoolona virallisessa lektiotilaisuudessa Laps’ Suomen -laulun. 

– Tiettävästi ensimmäisen kerran Tampereen yliopiston historiassa! hän hekottelee.

Väitöskirja hyväksyttiin, siitä huolimatta tai sen ansiosta, ja on saanut runsaasti julkisuutta. 

Aiheena oli opettajantyön tulevaisuus, mikä osui ajan hermoon profeetallisena. Väitössali oli täynnä kiinnostuneita, muitakin kuin perheenjäseniä ja akateemikoita. Painettu kirja vietiin käsistä 

–Yliopistolta kysyttiin etukäteen painoksen suuruutta ja ehdotin tuhatta. Minulle naurettiin puhelimessa päin naamaa ja lopulta suostuttiin painamaan muutaman sata kappaletta. Parin kuukauden päästä piti ottaakin sitten lisäpainos, Luukkainen muistelee tyytyväisenä.

Mutta vakavasti puhuen väitöskirja avasi myös valtavasti ovia uralla. 

– Voi jälkiviisaasti sanoa, että aika lailla niin on tämä maailma mennyt, kuin tutkimuksessani osoitin.

Luovasti, mutta tosissaan

Puheenjohtaja Luukkaisen tuleva talvi täyttyy kiivaasta väännöstä suljettujen ovien takana. Liitoissa valmistaudutaan virka- ja työehtosopimusten neuvottelukierrokseen. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO neuvottelee 200 000:n kunnissa, valtiolla, yliopistoissa ja seurakunnissa työskentelevän korkeakoulutetun asiantuntijan ja esimiehen työehdoista. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen toimii myös JUKOn puheenjohtajana.

Luukkaista ajaa yhä parempiin suorituksiin ajatus hyvän tekemisestä. 

– Voiko hienompaa olla: toteutetaan asioita yhteisen neuvottelupöydän kautta. Kaikkien tavoitteena on, että ihmisten on parempi tehdä työtä. On puhuttava, nostettava ongelmia esiin ja arvostettava kaikkia osapuolia. Historia osoittaa, että hyvinvoinnin perusta on tasa-arvoinen yhteiskunta.

Hankalaksi homman tekee julkisen sektorin jatkuva rahapula, ja tästä aiheesta Luukkainen jopa ottaa vähän kierroksia. 

– Puheissa kyllä arvostetaan, mutta ei teoissa. Kun puhutaan rahasta, ikinä ei muka ole oikea aika julkisen sektorin palkankorotuksille. Kiukuttaa kikyyn (kilpailukykysopimukseen) liittyvä epäoikeudenmukaisuus, kunniltahan siinä imuroitiin rahat.

Onneksi Luukkainen rakastaa asioiden ratkomista.

– Olen sydämeltäni neuvottelija, haluan aina etsiä vastauksia. Jyrähtely julkisuudessa on tarpeen, joskus taktista, mutta aina pitää etsiä ratkaisua. Kyllä me tosissamme aina olemme. Pitää olla luova ja keksiä jo etukäteen vaihtoehtoja. Pitää haastaa, mutta ei saa ajaa itseään nurkkaan.

Luukkaisen valttikortti on se, että hän on aikoinaan edustanut myös työnantajapuolta ja ymmärtää sitä kautta vastapuolen logiikkaa. Hän tuntee myös vastuunsa neuvottelijana.

– Onhan tämä hitonmoinen näköalapaikka. JUKOn toiminnanjohtajan Maria Löfgreninkanssa haluamme nostaa näkyvään roolin JUKOn ja akavalaiset yhteiskunnan avainhenkilöinä ja yhteiskunnallisina keskustelijoina. Vaativaa asiantuntijatyötä tekevien ja esimiesten työn arvostus ja motivaatio ovat avain koko Suomen tulevaisuudelle. 

Yhtenäisenä JUKOna neuvottelupöytään

TES-neuvottelukierroksella on muutamia nivelkohtia. Ensin sopimukset tekevät vientialat.

– Me teemme tietysti ihan omat ratkaisut, mutta on viisautta katsoa, mitä naapurit sopivat. Kunta-alalla on nyt menossa palkkaselvitys, joka tulee marraskuun lopulla. 

Neuvottelut ovat kuumimmillaan vuodenvaihteen jälkeen. Luukkainen ennustaa kokemuksesta, että sopiminen menee ihan loppuhetkille. 

JUKOna lähdemme nyt nostamaan työtaisteluvalmiutta myös sektoreittain. JUKO on kasvanut ja yhtenäistynyt viime kierroksella ja meillä on henkinen valmius tukea mitä tahansa sektoria, jos jokin ala yskii. Jäsenkunnassa kannattaa varautua siihen, että jos joudutaan kovaan paikkaan, se vaikuttaa jokaiseen henkilökohtaisesti. Lakkoon ei mene JUKOn toimisto, vaan jäsenet. 

Psykologien viikkotyöaika piteni viime kierroksen tuloksena 37,30:stä 38,15:een tuntiin. Miten tämä huomioidaan tulevissa neuvotteluissa?

– Kompensaatiohan oli ihan kohtuullinen, mutta ratkaisu varmasti henkisesti varsin kivulias. Tässä vaiheessa voi ainoastaan todeta, että asiaa tarkastellaan neuvotteluiden tavoitteenasettelun yhteydessä.

Lomarahaleikkauksia työnantaja tuskin edes tuo pöytään, Luukkainen arvelee.

– Se on ihan ehdoton asia, josta emme keskustele. JUKO on nostanut esiin erityisesti asiantuntijoiden palkkaohjelman tarpeen. Sopimuksen euroista tai pituudesta ei ole viisasta tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään.

Millaisia terveisiä lähettäisit psykologeille tulevaa neuvottelukierrosta varten? 

– Neuvottelukierrokset eivät ole koskaan helppoja, ja viimeksi kikyn ansiosta oli erityisen vaikeaa. Samasta syystä seuraavakaan kierros ei tule olemaan yhtään helpompi. Myös sote-uudistuksen aikataulut ovat auki, ja se ilman muuta heijastuu neuvotteluihin. 

– Me voimme kuitenkin mennä turvallisin mielin JUKOna neuvottelupöytään, koska olemme nyt yhtenäisempiä kuin koskaan aiemmin. Eväänä meillä on henki, että kaveria ei jätetä. Kaikki sektorit ovat valmiit tukemaan toisten sektorien neuvottelutoimintaa. Totta kai tavoitteena on mahdollisimman hyvä sopimus.