Seikkailullisista menetelmistä tukea hyvinvointiin

Tämän tietää psykologi, filosofian tohtori ja eräopas Markus Mattsson. Hän työskentelee MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiöllä ja kertoo sähköpostitse luonto- ja seikkailulähtöisistä menetelmistä, joita soveltaa työssään. Säätiön työntekijät ovat tehneet yhteistyötä norjalaisten kollegoiden kanssa, ja perehtyneet tätä kautta Friluftsterapi-menetelmään. Friluftsterapi on erähenkinen seikkailullisuudesta ja luontokokemuksista ammentava kuntoutus- ja terapiamuoto. Se perustuu norjalaiseen friluftsliv-ajatteluun ja tutkimukseen.

Aiheeseen liittyvää tutkimusta tehdään ympäri maailman. Luonnossa oleskelun psykologisista ja fysiologisista hyvinvointivaikutuksista tiedetään nykyään jo paljon: verenpaine ja stressitaso laskevat, mieliala kohenee ja palautumista tapahtuu. Luonnossa oleskelu ja yhdessä tekeminen vaikuttaa olevan hyväksi myös ihmissuhteille: perheterapian ja -kuntoutuksen kontekstissa on havaittu, että lasten ja vanhempien välinen kommunikaatio muuttuu luonnossa vastavuoroisemmaksi ja tunnesiteet vahvistuvat.

Viime keväänä Mattsson julkaisi kollegoidensa kanssa aihetta käsittelevän teoria-artikkelin Frontiers in Psychology -lehden teemanumerossa. Säätiössä on kehitetty perheille soveltuva psykososiaalisen tuen malli, joka perustuu luonto- ja seikkailulähtöisiin menetelmiin sekä mentalisaatioperustaiseen työtapaan. Mallin vaikuttavuudesta ei toistaiseksi ole tutkimusnäyttöä opinnäytteitä enempää, vaikkakin asiakaspalautteet ovat myönteisiä.

Käytännöllistä tekemistä

Menetelmän soveltamismahdollisuuksia on useita. Voidaan esimerkiksi mennä lähimetsään etsimään mielipaikkoja, tehdä köysilaskeutuminen tai lähteä melomaan. Keskeistä on ihmissuhteiden vahvistaminen sekä kehollinen kokeminen.

– Mentalisaatioperustainen luontoseikkailu luo tilan, jossa lapsi ja aikuinen voivat kokea itsensä, toisensa ja heidän välisensä suhteen uudessa, aiempaa myönteisemmässä valossa. He voivat tunnistaa itsessään, toisissaan ja välisessään suhteessa vahvuuksia, joiden olemassaolosta he eivät olleet aiemmin tietoisia. Menetelmään sisältyvä dialogisuus (lapsi-aikuinen, lapsi-luonto, aikuinen-luonto) mahdollistaa itseymmärryksen lisääntymisen ja opettaa taitoja, joita nykymaailmassa tarvitaan: kuinka löydämme yhteisen totuutemme jostakin asiasta vai löydämmekö? Mattsson kertoo.

Menetelmässä ei yritetä korjata lasta, vaan tukea hänen ja hänelle tärkeiden aikuisten välisiä suhteita. Ajatuksena on, että parhaimmillaan tapahtuu muutos perheessä, vanhemmuudessa tai isovanhemmuudessa. Lapsi voi uskaltautua ilmaisemaan tarpeitaan, mikä mahdollistaa avun hänelle. Seikkailulliset toiminnot usein motivoivat osallistujia kokeilemaan ja yrittämään. Lisäksi ajatuksena on se, että uudessa ympäristössä on mahdollista kokeilla uusia vuorovaikutusmalleja ammattilaisen avustuksella. Näin voidaan potentiaalisesti saada positiivisia vuorovaikutuskokemuksia mukaan kotiin vietäväksi.

Luontolähtöiset menetelmät voivat sopia hyvin niille perheille, joissa sanallinen kommunikaatio on vaikeaa, esimerkiksi neurokirjon perheissä. Toisinaan on hyödyllisempää pelkän puhumisen sijaan tehdä jotain käytännöllistä yhdessä ja sitten keskustella siitä, mitä tapahtui ja mitä se kussakin herätti. Luontoympäristö tarjoaa liikkumatilaa energian purkamiseen sekä tarvittaessa omiin oloihin vetäytymiseen sosiaaliselta kuormitukselta hetkeksi.

Psykologitkin voivat mennä luontoon

Mattssonin mukaan luontolähtöisissä menetelmissä on keskeistä yhdessä tekeminen. Mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Suorittaa ei tarvitse tai tehdä jotain vain menetelmän nimissä. Tärkeintä on olla yhdessä.

Myös pitkän aikavälin hyödyt ovat mahdollisia. Luontolähtöisten menetelmien tarjoama ympäristöstä huolehtimisen ajatus voi auttaa myöhemmin varttuvaa lasta ja nuorta aikuista käsittelemään ilmastoahdistusta ja lajikadon aiheuttamaa surua. Mattsson kertoo, että tutkitusti henkilökohtaiset kokemukset luonnosta vaikuttavat myöhempiin luonnonsuojelua ja muuta ympäristötoimintaa koskeviin asenteisiin. Luonnonsuojelun toteuttaminen omassa elämässä voi tuoda toivoa ekokriisin keskellä.

Entä mitä annettavaa menetelmillä olisi loisteputkivalojen alla työskenteleville psykologeille? 

– Tukikeskustelut voi monesti vallan mainiosti käydä myös luontoympäristössä. Toki erilaiset luottamuksellisuuteen, muistiinpanojen tekemiseen jne. liittyvät käytännön kysymykset on syytä miettiä ensin läpi. Onneksi aiheesta on hyödyllistä materiaalia saatavilla, ja esimerkiksi British Psychological Society on julkaissut ohjeet ulkotiloissa tapahtuvien tukikeskustelujen järjestämisestä. Luontoympäristö voi tuoda vastaanottotyötä tekevälle psykologille lisähyötyä sen kautta, että asiakas voi rentoutua, ”maadoittua” ja saavuttaa reflektiivisen tilan helpommin kuin vastaanottokopissa, Mattsson kertoo.

Nykyajan digitaalisessa ja kiihtyvässä maailmassa ihmiset kaipaavat palautumista ja paluuta peruskysymysten ja -arvojen äärelle. Mikä on tärkeintä? Mikä on paikkani maapallolla? Eheyttävät, peilaavat ja yhteisöllisyyttä vahvistavat kokemukset luonnosta voivat tarjota näihin vastauksia. MLL:n

Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö järjestää ammattilaisille täydennyskoulutusta seikkailullisista menetelmistä. Lue lisää

Markus Mattssonin ja kumppaneiden artikkeli