Salaliitot – herkkupöytä joka kannattaa jättää väliin

Psykologin korviin salaliittoteorioihin uskominen kuulostaa usein vainoharhaiselta, oudolta ja kummalliselta, vaikka se on keskuudessamme yllättävän yleistä. Kyselytutkimuksissa jopa 60–80 % on sanonut uskovansa vähintään yhteen salaliittoteoriaan. 

Elämme aikaa, joka on epäselvä, monimutkainen ja jossa on monia samanaikaisia uhkia. Sodat, talouskriisi, luontokato, ilmastonmuutos ja covid-19-pandemia yhdessä ovat tehneet maailmasta epäselvän ja turvattoman. Ennakoimattomat ja uudet tilanteet aiheuttavat ihmisissä epävarmuuden ja ahdistuksen tunteita ja horjuttavat kontrollin tunnetta. Salaliittouskomus voi olla ikävältä todellisuudelta suojaava mekanismi. 

Outojen salaliittoteorioiden syövereihin uppoaminen ovat vaatii luovuutta ja hyvää mielikuvitusta. Helposti kyllästyvät ihmiset saattavat olla alttiimpia kehittelemään jännittäviä salaliittoteorioita, koska niiden tutkiminen saattaa olla viihdyttävää. 

Vaikka korkeamman koulutuksen salaliittouskomuksia vähentävä vaikutus on selkeästi osoitettu, ei koulutus kokonaan suojaa salaliittouskomuksilta. Nobel-sairaus tarkoittaa, että jonkun alan asiantuntija kuvittelee olevansa asiantuntija myös muilla aloilla. 

Kirjassa mainitaan kaksi selkeää aivomekanismia, jotka altistavat salaliittoteorioille: pareidolia ja apofenia. Pareidolia osoittaa, että aivot pitävät kasvoja poikkeuksellisen tärkeinä kohteina, siksi kasvoja saatetaan nähdä sielläkin, missä niitä ei ole. Apofenia tarkoittaa, että pyrimme näkemään tarkoituksenmukaisia yhteyksiä asioiden välillä, vaikka niitä ei olisi.

Ajatteluun liittyy myös erilaisia kognitiivisia vinoumia, joista salaliittojen kannalta tärkein on vahvistusvinouma. Vahvistusvinouman keskeinen piirre on se, että aivot eivät jaksa käyttää aikaa vastakkaisen tiedon pohtimiseen. Luovimme elämässä eteenpäin usein aivojen automaattivaihteella omia näkemyksiä tukevaa tietoa poimien. Erilaisten näkökulmien huomioon ottaminen vaatii kognitiivista ja psyykkistä työtä, ”arvailevat aivot” oikaisevat mielellään nopeinta oikopolkua.

Vaikka salaliittoteoria olisi alun perin luotu puutteellisin perustein, oman ajattelun muuttaminen on vaikeaa, vaikka esiin tulisi täysin vastakkaisia perusteita. Erityisen vaikeaa teorioista luopuminen on, jos teoria linkittyy identiteettiin ja omaan maailmankatsomukseen. Vastakkaiset todisteet pysähtyvät ”aivojen suojamuureihin”. 

Kirjassa valotetaan salaliittouskomusten taustalla olevia monimutkaisia mekanismeja. Kirjassa on paljon herkullisia esimerkkejä salaliittoteorioista, tutkimuksia ja käytännön esimerkkejä (esim. kuinka homoseksuaaleja on yritetty seuloa musteläiskätestillä). Kirja on helppolukuinen ja sujuvasti kirjoitettu. Erilaiset käsitteet, joita on paljon, on selitetty hyvin. Kirjoittaja tuo esiin myös omakohtaisia kokemuksiaan. 

Kirja lisää ymmärtämystä salaliittoteorioihin uskovista ihmisistä. Identiteettiä suojaava kognitio ja aivojen suojamuuri auttavat ymmärtämään, miksi ihmiset uskovat ulkopuolisen silmin aivan järjettömiinkin asioihin. Kirja on hyvä tietoteos ihmisten käyttäytymisen ymmärtämiseen laajemminkin.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on ympäristökysymyksistä kiinnostunut neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2023.