Saatiinko alallesi solmittua uusi TES? Sitä on edeltänyt vaiherikas, joskus yli vuodenkin kestänyt valmistelu

– Neuvottelut eivät koskaan lähde liikkeelle rahasta, vaan se tulee vasta viime metreillä mukaan, sanoo JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren. 

Löfgren on nimi, joka Psykologiliitonkin jäsenen kannattaa noteerata. Löfgrenin edustama JUKO eli Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö on taho, jonka tärkein tehtävä on nimensä mukaisesti neuvotella ja solmia työehtosopimuksia.

Työmarkkinaneuvotteluissa JUKO edustaa Psykologiliittoa sekä joukkoa muita liittoja, joiden jäsenet työskentelevät kuntien, valtion, kirkon ja yliopistojen palveluksessa. 

– Työmarkkinaneuvotteluissa tärkeintä on työehdoista sopiminen eli minkälaisia muutoksia seuraavalle sopimuskaudelle tulee TES-määräyksiin. Vasta viime metreillä aletaan puhua rahasta, palkankorotuksista ja siitä, miten pitkä sopimuksesta tulee, Löfgren sanoo. 

Kunta-alalla, kuten myös muillakin aloilla, sopimukset ovat tavanneet olla viime vuosina noin kaksivuotisia. 

Lounastaukokäytännöt, perhevapaat ja palkankorotukset tapetilla 

Työmarkkinaneuvotteluja saatetaan kutsua myös TES- ja VES-neuvotteluiksi (työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut), työehtoneuvotteluiksi tai sopimusneuvotteluiksi.

Valmistautuminen neuvotteluihin alkaa käytännössä jo siinä vaiheessa, kun edelliset neuvottelut päättyvät. 

– Ensinnä käydään läpi, mikä juuri päättyneissä neuvotteluissa meni hyvin ja missä on kehittämisen varaa. Oliko merkittäviä tavoitteita, jotka jäivät saavuttamatta ja joita pitää vielä jatkaa? 

Nyt käynnissä oleviin neuvotteluihin tavoitteenasetanta lähti käyntiin keväällä 2021. JUKOn edustamilla aloilla löytyi nopeasti yhteisiä kehityskohteita, joihin keskittyä. 

– Työaikasuojelun parantamiseen tähtäävät asiat, perhevapaiden kehittäminen siten, että ne jakautuisivat tasaisemmin vanhempien välillä sekä palkankorotukset, Löfgren listaa. 

Löfgrenin mukaan työaikasuojelussa iso ongelma on työn läikkyminen vapaa-ajalle. Esimerkiksi hän nostaa kunta-alan, missä tehdään paljon näkymättömäksi jäävää työtä, josta ei saa korvausta vapaana tai rahana. Esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevä saattaa lähteä hoitamaan lapsen huostaanottoa toiselle paikkakunnalle, ja yli työajan venyvä paluumatka täytyy tehdä omalla ajalla, korvauksetta. 

Etätyö oli aiheena ajankohtainen jo ennen koronapandemiaa, ja kunta-alalle olikin jo tehtynä suosituksia etätyökäytännöistä. 

– Korona-aika on osoittanut, että kaikki ei pelitä suosituksilla, Löfgren sanoo ja mainitsee muun muassa etätyön turvallisuuteen liittyvät määräykset, työajat ja vakuutusturvan tapaturmissa.  

Työaikasuojelun saralla eräs neuvoteltava asia ovat lepotauot. Sote-työpaikoilla on erilaisia työaikamuotoja. Osalla työntekijöistä lounastauko leikkautuu pois työajasta, osalla se on sisällytetty työaikaan, jolloin ruokailu tapahtuu työnteon lomassa. Oli työaikamuoto mikä tahansa, käytännössä moni saattaa silti joutua hotkimaan ateriansa kiireessä. 

Löfgrenin mukaan vaihtelevat työaikamuodot ja kirjavat määräykset lepotauoista aiheuttavat hankaluuksia, riitoja ja eriarvoisuutta. 

– Haluamme kaikkiin työaikamuotoihin oikeuden valita, tapahtuuko ruokailu työajalla vai pitääkö lepotauon.  

Perhevapaalainsäädäntö muuttuu elokuun 2022 alussa. Nykyisen isyysvapaan KELA-korvaus nousee 90 prosenttiin palkasta ensimmäisten 16 päivän ajalta. Sen jälkeen korvaus vastaa suuruudeltaan nykyistä eli noin 70 prosenttia palkasta. Kaikilla perheillä on jatkossa oikeus vanhempainrahaan 320 arkipäivältä. Äidin ja isän sijaan uudistuksessa puhutaan vanhemmista. 

–  KELA-korvaus hyvitetään työnantajalle, jos työnantaja maksaa vanhempainvapaan ajalta palkkaa. Tämän myötä vanhempainvapaan ajalta voitaisiin maksaa palkkaa nykyistä kauemmin jopa ilman lisäkustannuksia. Keskeinen neuvottelutavoitteemme onkin pidentää myös toisen vanhemman palkallista vapaata.

Lisäksi uudessa perhevapaalainsäädännössä säädetään jokaiselle työntekijälle oikeus omaishoitovapaaseen, joka olisi enintään 5 päivää kalenterivuodessa. Vapaa koskisi esimerkiksi tilannetta, jossa aviopuoliso saattohoitaa vanhempaansa. JUKOn tavoitteena on, että omaishoitovapaa säädettäisiin palkalliseksi. 

Tärkeä on myös JUKOn neuvottelupöytään tuoma palkkaohjelma. 

– Kuntapuolella on paljon tehtäviä, jotka vaativat korkeaa koulutusta, mutta palkka on koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden matala. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, jota ei saada korjatuksi pienillä palkankorotuksilla. Jos vertaa yrityssektorin miesvaltaisia tehtäviä vastaavan koulutustason tehtäviin naisvaltaisilla aloilla, on palkka monissa naisvaltaisissa tehtävissä selvästi pienempi. Puhumme palkkaohjelmasta, johon liittyisi erillinen rahapotti, jolla korjattaisiin palkkatasojen vääristymiä yli sopimuskausien. 

Palkkaohjelma on ollut esillä jo aiempina vuosina, mutta sitä on Löfgrenin sanoin pidätellyt “näkymätön kahle”. 

– Periaatteena on ollut, että julkisella puolella palkankorotukset eivät saa olla korkeammat kuin vientiteollisuuden palkankorotukset. Nyt vientivetoista palkankorotuskahletta ei enää ole, koska vientiteollisuuden puolella ei ole sovittu yhtenäistä palkankorotuslinjaa. Meillä siis on realistisempi mahdollisuus saada palkkaohjelma läpi. Koko yhteiskunta tietää, miten kovilla julkinen sektori on kunnissa ollut koronan takia: terveydenhuolto, sosiaalihuolto, varhaiskasvatus. Tarvitaan vähän vastakaikua, että ihmisiä kannustetaan jatkamaan kuntien palveluksessa ja houkutellaan lisää työntekijöitä. Nyt meillä on iso yhteiskunnallinen tilaisuus korjata palkkatasoa, jotta julkisella sektorilla on jatkossakin ihmisiä huolehtimassa meidän palveluistamme. 

Jos palkkaohjelma menisi läpi, se rahoitettaisiin joko leikkaamalla muista julkisista menoista tai keräämällä rahaveronmaksajilta: ansiotuloveroista, kulutusveroista, haittaveroista tai yritysveroista. 

Miten eri alat ja liitot kokoavat ja koostavat tavoitteensa neuvotteluihin?

JUKOn sisällä on kullekin sektorille ja sen asioiden käsittelemiseen oma toimielin. Toimielimen jäsenet valikoituvat yhdistysdemokratian sääntöjä noudattaen: jäsenyhdistykset saavat edustajiaan mukaan sen mukaan, minkä verran heillä on kullakin sektorilla jäseniä. Jäsenyhdistykset nimeävät edustajansa itse. Erinäiset vaaliliitot ovat nekin mahdollisia, ja ne muovaavat rakenteita aika ajoin uusiksi. 

Neuvottelujen alkuvaiheessa osapuolet sopivat alustavan suunnitelman tapaamisten määrästä ja aikataulusta. Tahti on tihentyvä. Alkuun tavataan parin viikon välein, sitten viikon välein, seuraavaksi monta kertaa viikossa ja kun sopimuksen päättyminen on jo aivan lähellä, tapaamisia on päivittäin, viikonloput mukaan lukien. 

Neuvottelujen edetessä mietitään painotuksia, jatketaan valmistautumista, hiotaan tekstejä ja strategioita, tavataan eri tahoja ja tehdään tavoitteita tunnetuiksi viestinnän keinoin. 

Jos voimassa olleet työehtosopimukset ehtivät päättyä ennen kuin uusista saadaan sovituksi, on mahdollista ryhtyä työtaistelutoimiin, koska työrauha päättyy sopimuksen päättymiseen. 

Julkisella sektorilla työskentelee niin virkasuhteisia kuin työsuhteisia. 

– Virkasuhteisilla lakko on se tapa, jolla työtaistelua voidaan käydä. Työsuhteisten on mahdollista ryhtyä esimerkiksi erilaisiin ylityö- tai vuoronvaihtokieltoihin. 

Viime neuvottelukierroksella julkisella sektorilla ei käytetty työtaistelukeinoja.

– Osittain se johtui siitä, että korona alkoi silloin, tilanne oli kokonaan uusi ja väki vastuullista. Ei haluttu aiheuttaa lisävaikeuksia työtaistelutoimilla. 

Löfgren sanoo, että jukolaiseen perinteeseen näytösluonteiset painostuskeinot eivät kuulu, vaan ensisijaisena tavoitteena on sopimuksiin pääseminen ilman niitä. 

Silti työtaistelutoimiin on aina valmistauduttava, jos niille syntyykin tarve. Valmistautuminen liittyy sujuvan ja nopean päätöksentekokyvyn varmistamiseen.

– Koneen on oltava ketterä. Tietenkin täytyy olla mietittynä, mihin lakko kohdennetaan, mihin tehtäviin ja mille työpaikoille. 

Sen tarkemmin Löfgren ei lähde suunnitelmia avaamaan, koska osa painostusvoimaa on myös yllättävyys. 

Uusi SOTE-sopimus irrottaa sote-alan työntekijät omaksi joukokseen 

Niin kutsuttu uusi SOTE-sopimus on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työ- ja virkaehtosopimus. Aikaisemmin kuntien yleisessä sopimuksessa ollut sote-henkilöstö siirrettiin uuteen sopimukseen. Sopijaosapuolet säilyivät ennallaan ja ne ovat JUKO, Julkisen alan unioni JAU (JHL, Jyty), Sote (Super, Tehy, SPAL) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT. 

Uuden SOTE-sopimuksen taustalla oli halu irrottaa sote-alan työntekijät omaan sopimukseensa hyvinvointialueuudistuksen vuoksi.

– Koska tiedettiin, että henkilöstö tulee siirtymään uuden työnantajan palvelukseen, oli luontevaa erotella tämä joukko. Julkisuutta myöten esiintyi vaatimuksia Tehyn ja SuPerin sairaanhoitajien ja lähihoitajien omasta sopimuksesta. Sen sijaan sovimme moniammatillista ja laajaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon henkilöstöä koskevan SOTE-sopimuksen. 

Löfgrenin mukaan sote-ala on yksi sopimusala muiden kunnan sopimusalojen joukossa. Kaikkien kunta-alan sopimusten palkankorotusten ja työehtomuutosten kustannus työnantajalle sovitaan yhtenäisen raamin sisään.