Jari Lipsanen nousi Psykologiliiton johtoon haastavassa tilanteessa, kun edellinen puheenjohtaja Annarilla Ahtola yllättäen menehtyi. Varapuheenjohtajana viiden ja puolen vuoden ajan toimineelle Lipsaselle ensin sijaisuutena tullut puheenjohtajuus oli samaan aikaan tuttu ja vieras tehtävä.

– On aina erilaista seurata vierestä kuin tehdä itse, opeteltavaa on ollut paljon. Vaikka perehdyttäjää ei tässä tilanteessa ollut, toimiston tuki on ollut tärkeää, Lipsanen sanoo.

Vaikka liiton hallituksessa työskentely on ollut Jari Lipsaselle tuttua viidentoista ajalta, hän kävi pitkän pohdinnan siitä, lähteäkö ehdolle puheenjohtajaksi.

– Olen aina ajatellut, että tämä työ olisi hieno mahdollisuus, mutta en arvannut, että sen aika tulisi nyt. Puheenjohtajan tehtävässä on paljon hyviä puolia kuten itsenäinen, laaja-alainen työ ja mahdollisuus aidosti vaikuttaa psykologien asemaan yhteiskunnassa, mutta se on myös vastuullinen ja yksinäinen tehtävä verrattuna yliopistoon, jossa työskennellään paljon tiimeissä, Lipsanen sanoo.

– Näitä tasapainottelin ja totesin, että plussat voittavat miinukset. Koin myös, että minulla olisi annettavaa psykologeille ja Psykologiliitolle.

Psykologin osaaminen on nykyajassa tärkeää

Jari Lipsanen on ollut vuodenvaihteesta saakka kokopäiväisesti Psykologiliiton puheenjohtaja. Tunnelmat uudessa työssä ovat hyvät, vaikka korona-aika antaa edelleen oman lisämausteensa liiton toiminnalle. Etäyhteysajasta huolimatta Lipsanen haluaa kehittää yhteyttä liiton rivijäseniin ja perustella liiton olemassaoloa heille yhä paremmin.

– Liitto organisaationa on olemassa jäseniään varten. Meidän pitää kehittää itseämme, olla ammatillinen liitto, jonka jäseniä yhdistää psykologin ammatti-identiteetti. Edunvalvonta on vain yksi osa liiton toimintaa.

Lipsanen näkee, että psykologien osaaminen on nykyajassa keskeistä. Ihmisten välinen vuorovaikutus korostuu, ja ihmisen toiminnan ymmärtäminen on tärkeää kaikessa yhteiskunnan toiminnassa.

– Vaikka puhuttaisiin tekniikasta, ihminen sitä lopulta käyttää. Meidän pitää huutaa maailmalle, että psykologeilla on annettavaa.

Tavoittaakseen kenttäväen Lipsanen on jo aloittanut kierroksen, jossa hän tapaa kaikki liiton ammatilliset työryhmät. Seuraavana ovat kevään mittaan vuorossa alueelliset yhdistykset. Kentän kuuleminen on tärkeää yhteyden luomisen kannalta, mutta myös siksi, että Lipsanen ei ole työskennellyt kliinisessä työssä.

– Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää kysyä, tunnenko kentän. Mutta ulkopuolelta tuleminen tarkoittaa myös, että minulla ei ole omia intressejä eikä ennakkokäsitystä siitä, miten asiat kentällä koetaan. Haluan aidosti kuulla kenttää, jotta keskustelun teemat nousisivat sieltä jäsenistöstä.

Ammattiliitot eivät vedä ihmisiä yhtä vahvasti kuin takavuosina. Lipsanen tiedostaa, että liitto kilpailee ihmisten ajasta monen muun toiminnan kanssa. Myös kynnys liiton toimintaan osallistumiseksi tuntuu ehkä korkealta. Paikallisyhdistyksessä toimintaan osallistuminen voisi olla helpompaa.

– Liitosta pitää jakaa tietoa jo opiskelijoille. Eräs suuri haaste on tarjota sisältöä kasvavalle yrittäjäjäsenjoukolle, jonka työehtoihin TES ei suoraan vaikuta, Lipsanen sanoo.

Lipsanen näkee kuitenkin, että liitto vaikuttaa kaikkien psykologien työhön esimerkiksi lainsäädäntöön vaikuttamalla.

– Yrittäjäjäsenenkin toimeentuloon vaikuttaa se, mitä laissa määrätään psykologipalveluiden saatavuudesta.

Psykologiliitto on suhteellisen pieni, ja siksi toisten liittojen kanssa verkostoituminen on merkittävää. 

– Akavan rakenteissa verkostoituu automaattisesti, mutta koen, että yhteistyötä kannattaa tehdä yli kattojärjestörajojen. Esimerkiksi Lääkäriliitto, Tehy, Super ja pienet sote-alan liitot ovat meille tärkeitä kumppaneita, mutta yhteistä voisi löytyä vaikkapa teknisten alojen tai journalistienkin kanssa. Yhteisiä intressejä voi löytyä yllättävistä asioista, vaikka välillä kilpaillaan samoista pienistä resursseista, Lipsanen sanoo. 

TES-kierroksia käydään jo

Psykologikentällä paljon puhuttava teema on sote-uudistus ja psykologien rooli siinä. Jari Lipsasen mukaan trendi on viime aikoina ollut, että hoitojen aloitus viivästyy. 

– Oikea-aikaisuus ja kompleksisten oireiden hoitaminen kokonaisuutena ovat tärkeitä asioita, ja näkemykseni on, että psykologin koulutus antaa parhaan pohjan selvitellä potilaan kokonaistilannetta. Taustalla ei useinkaan ole täsmällistä syytä oireiluun, ja syiden selvittäminen vaatii aikaa ja ammattitaitoa. Ymmärrystä siitä, kenen asioita pitää selvittää perusteellisemmin, ja kenelle riittää lyhyt interventio, Lipsanen kuvaa.

Uusi puheenjohtaja pääsi heti tositoimiin, kun tammikuussa alkoivat TES-neuvottelut. Ne käydään nyt uudenlaisessa tilanteessa: kun sote-sektori irtosi sote-uudistuksen myötä kunta-alan työehtosopimuksesta, nyt neuvotellaan ensimmäisen kerran uuden sopimuksen sisällöistä.

Psykologiliitto toimii paljolti taustaryhmissä, ja JUKO edustaa sitä varsinaisissa neuvotteluissa. Keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi työhön ja työaikaan liittyvät joustomahdollisuudet ja työntekijöiden täydennyskoulutusmahdollisuudet.

– Ylipäänsä jotta se tulisi huomioiduksi, että harva enää työskentelee virastotyöaikaa kahdeksasta neljään. Työelämän pitäisi olla mahdollisimman joustavaa.

Palkkauksestakin keskustellaan, mutta Lipsanen sanoo olevansa kyyninen sen suhteen, miten paljon siihen voi TES-neuvotteluissa vaikuttaa.

– Suuret muutokset eivät ole realistisia, mutta toki vaativien tehtävien ja pitkän koulutuksen pitää näkyä arvostuksena myös palkkauksessa.

Väitös valmistumassa

Ennen puheenjohtajuutta Jari Lipsanen työskenteli Helsingin yliopistossa opettajana ja viimeisteli samalla väitöskirjaansa, jonka aihe on yksilökeskeisen metodiikan kehittyminen hyvinvointi- ja terveyspsykologian kentässä.

– Usein ja tyypillisesti vertailemme ryhmiä: onko hoito A keskimäärin tehokkaampi kuin hoito B. Esitän, että enää ei kysyttäisi näin, vaan perehdyttäisiin hoidon yksilölliseen vasteeseen eli siihen, mikä hoito sopii kenellekin. Konkreettisina esimerkkeinä ovat metabolisen oireyhtymän hoito ja uneen liittyvät erityiskysymykset, Lipsanen kertoo.

Väitöksen artikkelit ovat jo valmiita, ja Lipsasen on tarkoitus ”jollain aikataululla” viimeistellä tutkimuksensa työn ohessa. Parhaillaan on menossa yhteenvedon hiominen.

– Pitäisi vain istua alas ja kirjoittaa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2022.