Psykoterapeutti demonisten voimien vallassa

Hei, hengitellään vähän -hokeman keksijä Henrik Granlundilla on kaksi psykoterapiatutkintoa. Psykoterapiatyön lisäksi hän kirjoittaa Ylen, Psykoterapeutti- ja Emilia -lehden kolumneja ja on ideoinut tosi tv-ohjelman, jossa julkkikset käyvät läpi parisuhdettaan. Suosittua julkkispsykoterapeuttia kuvaillaan ”turvalliseksi, luotettavaksi, sujuvasanaiseksi, miehekkääksi vilkkusilmäksi”. Monet ymmärtävät itseään, vuorovaikutustaitojaan ja parisuhdettaan paremmin Granlundin ohjelman ansiosta. 

Henrik on saanut useita tunnustuksia toiminnastaan mm MTVVS:ltä (Mielenterveystyön Valtakunnallinen Valopilkkusäätiö). Vuoden pariterapeutti 2015, Kevään 2016 Rauhankyyhky, Suomen seksikkäin mies -kisan kakkonen (kokoomuslaisen ministerin jälkeen) on vastikään myös kirjoittanut kirjan Sovinnon taika, joka on nyt Finlandia-ehdokas. 

Kaikenlaisten edustustehtävien, muun toiminnan ja akateemisen juopottelun lisäksi Granlund tekee menestyksekkäästi (tietenkin) vastaanottotyötä psykoterapeuttina.

Valtakunnansovittelijan alamäki alkaa rakastumisesta Kaariin. Rakkauden kohteesta tulee Granlundin asiakas. Tunnontuskissaan Henrik lueskelee Kansainvälisen Psykoterapeuttiliiton (ITPA) eettisiä ohjeita ja soittelee terapeuttikollegoille työnohjauksen tiimoilta. Ja avautuu humalassa väärälle taholle.

Epätoivottujen tapahtumien vyöry ja Henrikin syöksykierre alkaa, kun hänen päihdehuuruiset, ADHD-tyyppiset nuoruussekoilunsa kaivetaan esiin ja hän joutuu somessa maalituksen kohteeksi. ”Näin voi käydä, vaikka olet tuplapsykoterapeutti, kunnioitettu asiantuntija ja tunteidesi valtias, tv-tähti, Finlandia-ehdokas ja Valtakunnansovittelija”. Henrik koettaa selviytyä hengittelemällä ja tekee harjoituksia itseänsä maadoittamiseksi. Lopulta hän turvautuu jopa viestintätoimiston neuvoihin. 

Kirjoittaja kuvaa hyvin nykyistä pintaliitoista digielämäämme, somen toimintaa ja psykoterapeutin arjen pimeitä puolia. 

Varsinkin kirjan alku ja keskikohta ovat riemastuttavia. Granlund on karikatyyrinen, mutta kiinnostava hahmo, ja kirjoittaja kuvaa hyvin nykyistä pintaliitoista digielämäämme, somen toimintaa ja psykoterapeutin arjen pimeitä puolia. Kirjoittaja kuljettaa lukijaa taitavasti tunnelmasta toiseen. Kirjaa lukiessaan saa kokea kaikenlaisia tunteita: myötähäpeää, vahingoniloa, surua, ahdistusta, myötätuntoa. Saa myös nauraa.

Vaikka kirja oli viihdyttävä, se laittoi pohtimaan psykologin/psykoterapeutin työn ammattieettisiä näkökulmia. Kirjasta löytyy itseironisia sävyjä ja mielestäni se kritisoi mm. psykokulttuuria, psykoterapiaskenen sisäsiittoisuutta ja psykotieteiden valtavirtaistumista. Psykologeilta kysytään usein mielipiteitä erilaisiin hyvinvointi- ja naistenlehtitasoisiin juttuihin.  Mediassa ”psykologi kertoo” -otsikot ovat tyypillisiä. Harvemmin psykologien näkemyksiä kysytään yhteiskunnallisesti tärkeissä asioissa, vaikka ajassamme on ilmiöitä, joita pitäisi ja voisi selittää myös psykologisesti. Tärkeää olisi, että psykologit edistäisivät yhteiskunnallisia asioita myös ei-kaupallisesti.  

Liiallinen kiire ja hektisyys haittaavat (terapia)työhön keskittymistä, joten julkisuus ja terapiatyö voivat olla hankalasti soviteltavissa. Sitten on vielä ilmiönä nk. oikeat julkkikset, jotka kouluttautuvat terapeuteiksi. Mitenköhän terapeuttinen työskentely onnistuu, jos terapeutti on esimerkiksi entuudestaan tunnettu viihdealan julkkis? Toisaalta terapeuttinen allianssi voi syntyä hyvin kevyelläkin kontaktilla.   

Vakava asia on, jos oikeasti sairaat potilaat jäävät tuuliajolle tai tulevat huonosti hoidetuiksi, kuten esimerkiksi kirjan Saidin tapauksessa kävi. 

Kirjaa lukiessa tuli mieleeni Psykologiliiton entisen puheenjohtajan Tuomo Tikkasen hyvä neuvo 1900-luvulta: ”Älkää hoitako itseänne alkoholilla”.

Kirja on melkoinen keitos ja sujuvasti kirjoitettu. Sana on psykologi Antti Ritvasella hallussa. Tämä on niitä kirjoja, jossa jää miettimään mitä tapahtuu seuraavaksi. Voin kuvitella kirjan viihdyttävän psykologilukijoita, ja kollegat ovat kirjaa kilvan kehuneetkin. Kirjan yksityiskohdista välittyy Ritvasen kokemus ja asiantuntijuus psykoterapeuttina. 

Hei, hengitellään vähän. Kirja tarjoili myös oikeita harjoituksia itsensä maadoittamiseen. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on eko- ja ympäristöasioihin perehtynyt neuropsykologi.