Siirry sisältöön

“Psykologisen tuen mahdollisuus kuuluu kaikille lapsille”

Konsultoidaan Pirkkoa! Pyydetään Pirkko palaveriin!

Nämä lausahdukset ovat tuttuja pikkulapsiperheiden psykologi Pirkko Leppäselle. Hänen verkostonsa ovat Jyväskylässä laajat ja suhteet yhteistyökumppaneihin mutkattomat. Leppänen vastaa työkseen Huhtasuon, Halssilan ja Vaajakosken alle esikouluikäisten lasten perheiden ja odottavien äitien matalan kynnyksen psykologipalveluista. 

– Teen tiivistä yhteistyötä omien vastuualueideni varhaiskasvatuksen, neuvoloiden, lastensuojelun ja monen muun tahon kanssa. Asiakkaanani voi käydä esimerkiksi päiväkodista luokseni ohjattu neljävuotiaan lapsen perhe, joka on huolissaan lapsen levottomuudesta tai neuvolasta ohjattu ensimmäistä lastaan odottava äiti, joka miettii tulevaa äitiyttään, Pirkko Leppänen kertoo.

Hänen tärkeä verkostonsa on myös kollegarinki, johon kuuluvat kaupungin kaikki neljä pikkulapsiperheiden psykologia. Siinä joukossa jaetaan työn iloja ja haasteita ja kehitetään yhdessä tätä tärkeää työtä.

Pikkulapsiperheiden psykologien palvelusta on onnistuttu tekemään matalan kynnyksen helposti lähestyttävä palvelu. Moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien sekä terveydenhoitajien kanssa on jatkuvaa.

– Oman alueeni avun tarvitsijat voivat soittaa minulle myös suoraan, lähetteitä ei tähän maksuttomaan palveluun tarvita. Ja vaikka teemme työtä pääasiassa aikuisten kanssa, lapsi on koko ajan mielessämme läsnä.

”Kun puutumme ajoissa, ehkäisemme pahempia ongelmia”

 Jyväskylä on yksi edelläkävijäkunnista varhaiskasvatuksen psykologipalvelujen järjestämisessä. 1970-luvulla kaupungissa on ollut varhaiskasvatuksen omiakin psykologeja. Myös pikkulapsiperheiden psykologi -nimike kehitettiin siellä, kun palvelu perustettiin tasan kymmenen vuotta sitten vuonna 2009. Siitä lähtien Pirkko Leppänen on tehnyt tätä työtä.


– Ideana on, että keskitymme ennaltaehkäisevällä työotteella tehtävään hoitavaan työhön. Varhainen tuki ei ole meillä vain kaunis sanapari, vaan täyttä totta. Lapsen elämänkulkua on mahdollista auttaa paljonkin, kun orastaviin ongelmiin puututaan jo neuvolassa odotusaikana tai ensimmäisinä elinkuukausina ja -vuosina, Leppänen sanoo.

Ehkäisevässä työssä mentäisiin harppaus eteenpäin, jos ajatus lakisääteisestä varhaiskasvatuksen omasta psykologista toteutuisi joka kunnassa. Pirkko Leppänen uskoo, että jo Jyväskylän mallillakin on pystytty ehkäisemään perheiden ongelmien pahenemista.

– Jos työ olisi varhaiskasvatuksessa järjestelmällistä ja psykologien asiantuntemus olisi siellä enemmän käytettävissä, tukea voisi antaa laajemmin ja tehokkaammin. Varhaiseen perheiden tukemiseen olisi tärkeää antaa lisää voimavaroja kaikkialla Suomessa, hän sanoo.

Hänen työnsä painopiste on odottavien äitien tukemisessa sekä varhaisessa äidin ja vauvan suhteessa, äitien ja vanhempien jaksamisen kohentamisessa sekä lapsen kehityksen tukemisessa.

– Kyse on tilanteista, joissa voidaan tehdä paljon hyvää ja kohentaa perheen tilannetta. Kun kaikki ammattilaiset ovat hereillä ja puutumme ajoissa, parikin käyntiä psykologin luona tai päiväkodin moniammatillisessa ryhmässä voi olla merkittävä apu perheelle. Samalla ehkäisemme pahempia ongelmia ja tilanteiden kriisiytymistä.

 ”Vanhempien parisuhde heijastuu lasten hyvinvointiin”

Vaikka Pirkko Leppäsen jokainen työpäivä on erilainen, yhteistä päiville on, että niihin mahtuu hyvin erilaisia kohtaamisia. Olkoon esimerkkinä tiistai, jolloin aamulla ensimmäiseksi edessä on viisivuotiaan lapsen kehitystason arviointi. Työpäivän jälkeen Leppänen summaa, mitä kaikkea tapaamisista jäi mieleen.

– Päiväkodeista ohjataan luokseni lapsia, joiden kehityksessä jokin huolestuttaa varhaiskasvatuksen opettajia tai erityisopettajia sekä vanhempia. Tänäänkin tein yhden lapsen kehitystasoarvion ja haastattelin vanhempia.

Seuraava asiakas on neuvolasta psykologin luokse ohjattu odottava äiti, jota tuleva äitiys ahdistaa. Tässä vaiheessa annettu pienikin tukikeskustelu ja asioiden yhdessä pohtiminen voi olla merkityksellistä ja helpottavaa tulevalle äidille.

Puolenpäivän aikaan pitääkin jo kiirehtiä yhteen oman vastuualueen päiväkodeista pitämään puolentoista tunnin konsultaatiota yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa päiväkodin eri ryhmien opettajille.

– Kävimme läpi kaikkia heitä mietityttäviä asioita ja sitä, onko jollakin lapsella kehitystason arviointitarvetta. Mietimme myös, pitäisikö yhden lapsen vilkkaus ottaa erityiseen seurantaan ja missä vaiheessa on hyvä pyytää mukaan esimerkiksi puheterapeutti ja toimintaterapeutti, Pirkko Leppänen kertoo.

Iltapäivän viimeiseen tapaamiseen hän palaa toimistolleen, jonne tulee tapaamiseen nuori pariskunta, pienten lasten vanhemmat. Pikkulapsiperheen psykologin luona käyvillä pareilla on usein sekä vanhemmuuteen että parisuhteeseen liittyviä asioita jaettavanaan.

– Me teemme siis myös eräänlaista alustavaa parisuhdetyötä ja tarvittaessa ohjaamme pareja eteenpäin terapiaan. Yritämme vaikuttaa asioihin, jotka heijastuvat lapsen hyvinvointiin, ja vanhempien parisuhde on siinä tärkeässä osassa.

 ”Yhä useampi ottaa itse yhteyttä”

Neljä hyvin erilaista tapaamista päivässä on Pirkko Leppäselle normaali päivärytmi. Kiireettömään palveluun voi varata ajan, ja akuutit kriisipalvelut ovat kaupungissa erikseen. Tarvittaessa asiakkaita ohjataan terapiapalveluihin, perheneuvolaan tai erikoissairaanhoitoon.

Jokainen asiakas on erilainen, mutta muutamia trendejä Pirkko Leppänen pystyy kaupungin psykologiverkoston asiakkaiden ongelmista poimimaan.

– Yleisimmät huolet liittyvät lasten vilkkauteen ja tarkkaavaisuuden ongelmiin sekä vanhempien jaksamiseen. Neuvolasta vastaanotolle ohjautuu vanhempia jo raskausaikana. Myös lasten kasvattamiseen liittyvät kysymykset saavat monet pikkulasten vanhemmat ottamaan psykologiin yhteyttä.

Pirkko Leppänen pitää hyvänä, että nykyvanhemmat osaavat puhua tästä kaikesta, ja yhä useammat vanhemmat myös ottavat itse yhteyttä pikkulapsiperheiden psykologiin.

Entä miten jaksaa psykologi itse? Hän voi puhua työhönsä liittyvistä pulmallisista tai kuormittavista asioista omassa psykologitiimissään ja tarvittaessa työnohjaajan kanssa.  

– Kaipaan tukea, kun olen tavannut perheitä, joissa on paljon isoja ongelmia ja mietin, mikä voi olla oma osuuteni ongelmien ratkomisessa. Miten rajaan työkenttäni silloin, kun mukaan tarvitaan myös lastensuojelua ja monia muita palveluja? Sitä on hyvä reflektoida toisen kanssa. Eteeni tulee välillä asioita, jotka ovat minulle uusia. Silloin tietysti on hyvä käydä asioita työnohjaajan ja kollegojen kanssa läpi, Pirkko Leppänen sanoo.

”Lapsissa on paljon toivoa ja positiivisuutta”

Jos jokin, niin oman työn merkityksellisyys on ollut Pirkko Leppäselle aina kirkas.

– Uuden ihmisen tulo maailmaan on niin suuri asia ja vanhempana oleminen niin iso tehtävä, että jos voin olla siinä jotenkin tukena omalla ammattitaidollani, niin tärkeämpää en tiedä. Meillä psykologeilla on paljon tietoa ja kokonaisnäkemystä siitä, miten lapsen kehitys, perheen elämäntilanne, vanhempien parisuhde, yhteiskunnallinen tilanne, päiväkodin maailma, ihmissuhteet ja monet muut asiat vaikuttavat hyvinvointiin. Mietimme asioita monesta näkökulmasta ja olemme ihmisen kehityksen ja tunteiden asiantuntijoita.

Erityisen hienoja ”helmihetkiä” ovat ne, kun oman työn tulokset alkavat näkyä konkreettisesti.

– Se voi olla sitä, että väsynyt äiti virkistyy ja löytää uusia jaksamisen keinoja tai lapsen kehitys edistyy. Tai kun voi olla auttamassa vanhempaa oivaltamaan uusia keinoja lasten kanssa olemisessa tai olla tukemassa parisuhdetta.

Pirkko Leppänen on esimerkiksi nähnyt, miten maahanmuuttajaperhe kantaa huolta siitä, että heidän pieni lapsensa ei osaa eikä uskalla alkaa puhua vierasta kieltä.

– Silloin voimme olla etsimässä syitä lapsen pulmiin ja hakemassa lapsen vahvuuksia, joiden varaan tuki ja kuntoutus voidaan rakentaa. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua kehitystä, ja yhtenä päivänä tämä lapsi puhuu ystäväjoukossaan niin kuin kaikki muutkin – ja se on todella palkitsevaa. Lapsissa on niin paljon toivoa ja positiivisuutta!

Palkitsevinta on lasten hymy, iloisesti annettu ylävitonen tai joskus jopa lapsen antama pieni lahjakin.  
 
– Eräältä pikkupojalta sain lahjaksi sinisiä kynttilöitä. Ne olivat hänen tapansa kiittää. 

Saatat olla kiinnostunut myös näistä