Psykologipäivillä opittiin ja verkostoiduttiin

Lokakuun viimeisenä torstaina Finlandia-talon saleissa voi heti aamutuimaan bongata Psykologiliiton kangaskasseja. Näytteilleasettajat ovat saapuneet paikalle ennen kahdeksaa. Edustusta löytyy muun muassa hyvinvointialueilta, järjestöistä ja terveysalan yrityksistä. Kello yhdeksän maissa heidän esittelypisteidensä äärellä kiertelee jo runsas joukko eri suunnilta Suomea saapuneita psykologeja ja psykologian opiskelijoita. Iloisten jälleennäkemisten äänet kaikuvat käytävillä.

Moni on tarttunut tilaisuuteen kokoontua yhteen kollegoiden kanssa ja oppia uutta. Psykologipäivien kävijämäärä nousi tällä kertaa lähes 700 osallistujaan eli tuplaantui edellisestä, keväällä 2023 järjestetystä tapahtumasta. Liiton puheenjohtaja Jari Lipsanen korostaakin avaussanoissaan, ettei verkostoituminen ole vain käyntikortteja ja LinkedIn-päivityksiä. Kyse on siltojen rakentamisesta, luottamuksen luomisesta ja pitkälle kantavien yhteyksien vahvistamisesta.

Vuoden psykologina palkittu, erityisesti työelämän tutkimuksessa ansioitunut Tampereen yliopiston professori Anne Mäkikangas palaa omassa kiitospuheessaan samaan teemaan. Hän painottaa, että yksittäisen estradille nostetun ihmisen työn taustalta löytyy yleensä koko liuta korvaamattomia yhteistyökumppaneita.

– Minulla on ollut ihan huikeat pelitoverit, sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Psykologia yhteiskunnan muutosvoimana

Jari Lipsanen toivoi puheenvuorossaan psykologeille aktiivista roolia yhteiskunnan ongelmien ratkomisessa. Ammattikunnan osaamista ei kannata rajata vain yhden terveydenhuoltojärjestelmän lokeron sisään. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus korostuu myös Anne Mäkikankaan johtaman Työelämän tutkimuskeskuksen tieteenalarajat ylittävässä työssä.

Oikeuspsykologian työelämäprofessori Julia Korkmanin keynote-luento on sekin teemaltaan yhteiskunnan rakenteiden ytimessä. Korkman kävi monipuolisesti läpi psykologian roolia oikeusjärjestelmässä. Muun muassa lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaan sekä turvapaikanhakijoiden kuulemiseen liittyvät esimerkit havainnollistivat, miksi oikeusjärjestelmän rattaissa todella tarvitaan psykologista asiantuntemusta.

Pahimmillaan puutteellinen ymmärrys muistin toiminnasta tai virheelliset oletukset traumaattisten kokemusten vaikutuksista voivat vaarantaa oikeusturvan. Korkmanin mukaan osa poliiseista käyttää esimerkiksi edelleen kuulustelumenetelmiä, jotka ovat omiaan vääristämään todistajalausuntoja. Poliisikuulusteluja ei myöskään videoida systemaattisesti.

Toisaalta Korkman listaa myös edistysaskelia. Suomessa on kattavat kansalliset ohjeistukset lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan, ja oikeusjärjestelmässä toimiville ammattilaisille on tarjolla oikeuspsykologian erikoistumiskoulutusta.

Torstai-iltapäivän aihekirjossa on valinnanvaraa: syömishäiriöiden hoito, Rorschach-testin neurotieteelliseen ruotiminen, vapaaehtoistyö pakolaisten kanssa…

Psykologiliiton aikuisten mielenterveys- ja päihdetyön jaoksen järjestämässä tilaisuudessa käsiteltiin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten mielenterveyden edistämistä. Huomio kohdistui etenkin rikostaustaisten, päihdetaustaisten ja itsemurhaa yrittäneiden asiakkaiden hoitoon. Päihdehäiriöihin perehtynyt neuropsykologi Pekka Rapeli kertoi puheenvuorossaantulleensa agitoimaan psykologeja.

– Nyt on menossa historiallinen muutosmahdollisuus ja sen muutosmahdollisuuden nimi on ”hyvinvointialueet”, hän julistaa.

Vaikka hyvinvointialueiden toimintaa leimaavat tällä hetkellä säästöt, on alueilla myös aitoa halua kehittää palveluita. Rapeli näkee tässä tilaisuuden mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhdistämiseen. Hän toivoo psykologeja mukaan muutokseen.

Aikuisten autismista lasten ja nuorten terapiatakuuseen

Perjantaiaamun ensimmäisiin esityksiin kuului neuropsykologi Mikko Heimolan luento aikuisten autismitutkimuksista. Aikuisten autismiepäilyt ovat viime vuosina lisääntyneet hurjasti. Heimola korostaa huolellisen erotusdiagnostiikan merkitystä tilanteissa, joissa autismiepäily herää vasta aikuisuudessa. Autismi kuvaa erityislaatuista piirrekokonaisuutta ja kehityspolkua lapsuudessa, mutta aikuisuudessa näennäisen autistinen tiedonkäsittely tai käytös voi liittyä myöhemmin kehittyneeseen psykiatriseen häiriöön. Esimerkiksi ajattelun ja käytöksen joustamattomuus tai kokemusten välttely saattaa autismin sijaan kertoa vaikkapa masennuksesta, ahdistuksesta tai pakko-oireisesta häiriöstä.

– Kaikki psykiatriset potilaat antavat herkästi autistisen vaikutelman, Heimola huomauttaa.

Oleellista on siis kartoittaa, onko ihmisellä esiintynyt autistisia piirteitä jo varhain lapsuudessa. 

Heimola kritisoi ylipäänsä nykyistä puhetta ”autismitutkimuksista”. Tutkimuksiin ei pitäisi lähteä autismihypoteesi edellä, vaan aluksi tarvitaan kokonaisvaltaista arviota ihmisten tilanteesta ja toimintakyvystä. Diagnoosi on terveydenhuollon työkalu, eikä sen hankkimisen pitäisi olla itseisarvo. Heimolan puheenvuoro saa paljon vastakaikua psykologiyleisöstä. Samalla herää kuitenkin keskustelua siitä, miten autismiepäilyihin liittyvästä ”diagnoosihakuisuudesta” voisi puhua kriittisesti, mutta ihmisten kokemuksia ja haasteita väheksymättä.

Hyvinvointialuejohtajat paneelissa

Iltapäivällä yleisö pääsi seuraamaan paneelikeskustelua lasten ja nuorten terapiatakuun tilanteesta hyvinvointialueilla. Paneelikeskustelun juonsi Psykologiliiton ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Vera Gergov. Hän piti torstaina oman puheenvuoronsa psykoterapiapalveluiden nykytilanteesta. Gergovia huolettavat esimerkiksi lyhytpsykoterapioiden unohtuminen hyvinvointialueiden keskittyessä lyhytinterventioihin sekä huolellisen hoidon tarpeen arvioinnin laiminlyönti.

Perjantain paneeliin osallistui kolmen eri hyvinvointialueen johtoa sekä opiskeluhuollon tai perheneuvoloiden johtotehtävissä toimivia psykologeja. Hyvinvointialueiden ylin johto tuntuu katsovan palvelujärjestelmää hieman eri näkökulmasta kuin eri tukimuotoihin käytännön työssään perehtyneet psykologit. Hyvinvointialuejohtajalle IPC- ja muut vastaavat menetelmät saattavat kuulostaa ”mystisiltä kirjainyhdistelmiltä”, eikä ero lyhytinterventioiden ja psykoterapioiden välillä ei välttämättä ole aivan selvä. Lisäksi oman haasteensa keskusteluun toi se, ettei kattavaa tilastotietoa toteutuneista terapiakäynneistä ole vielä saatavilla.

Gergovin kysymys siitä, kuinka kattavasti psykologien asiantuntemusta tällä hetkellä hyödynnetään hoidon tarpeen arvioinnissa, herätti pohdintaa. Etelä-Savon hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä kertoi luottavansa siihen, että ensiarviointi sujuu hyvin. Hän oli kuitenkin epävarmempi siitä, miten arviointi toteutuu sellaisten lasten ja nuorten kohdalla, jotka ovat jo ennestään järjestelmän piirissä. Psykologien rooliin liittyen Seppälä totesi, että eri terveysalan ammattilaisia on ylipäänsä välillä yllättävän vaikea saada toimimaan tietyn, aiemmin rajatun työroolinsa ulkopuolella.

– Suomalaisten helmasynti on, että aika huonosti liikutaan omasta työstä pois.

Toiveikkaampiakin ääniä kuului. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialuejohtaja Ilkka Luoma uskoi, että hyvinvointialueiden eri ammattiryhmien työtä integroiva lähestymistapa voi parhaimmillaan tuoda uudella tapaa moniammatillisuutta mukaan myös arviointiin.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen toimialajohtaja Marika Paasikoski-Junninen harmitteli sitä, että psykologien työaikaa on vaikea kohdentaa kokonaisvaltaisempaan arviointiin, kun muut perustehtävät esimerkiksi opiskeluhuollossa ja neuvoloissa vievät valtaosan resursseista. Hän kuitenkin ajatteli, että psykologien osaamista tulisi pyrkiä saamaan käyttöön vähintään konsultaation muodossa.

– Tietysti psykologit ovat tosi isosti tämän asian ammattilaisia.