Psykologinen mielikuvitus käyttöön mielenrauhanturvaamisessa

Vuoden psykologian opiskelijana palkittiin tänä vuonna Julia Sangervo Tampereen yliopistosta. Palkinnon myöntämisen perusteina ovat muun muassa Hänen aktiivinen osallistumisensa yhteiskunnalliseen keskusteluun, vapaaehtoistyö mielenterveyden edistämiseksi sekä toiminta oman ainejärjestön Cortexin sosiaalipoliittisena ja yhdenvertaisuusvastaavana. 

Pian palkinnon myöntämisen jälkeen Julia Sangervo valittiin myös Pirkanmaan ensimmäiseen aluevaltuustoon. Työ mielenterveysystävällisemmän yhteiskunnan eteen jatkuu siis tulevaisuudessa myös tällä areenalla.

Opiskelijanäkökulmaa julkiseen keskusteluun

Yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön ryhtyminen on tuntunut Julia Sangervosta jollain tapaa luonnolliselta suunnalta psykologian opiskelijalle.

– Kun meillä on psykologian alalla asiantuntemusta tosi monenlaisista asioista, niin tuntuisi jotenkin hölmöltä olla käyttämättä sitä, hän toteaa.

Kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi aina arvioida mielenterveysvaikutuksia.

Hän harmittelee, kuinka moni tuntuu alalla ajattelevan, että julkiset kannanotot edellyttäisivät väitöskirjaa ja 20 vuoden työkokemusta. Tutkimustietoa ja kokemusta on toki syytä arvostaa, mutta julkiseen keskusteluun osallistuminen on myös taito, jossa kehittyy vain harjoittelemalla. Opiskeluvaiheessa harjoittelu voi olla helpompaa: opiskelijalta ei odotetakaan hioutuneimpia akateemisia mielipiteitä, vaan tuoreiden ajatusten ja opiskelijanäkökulman tuomista keskusteluun.

Uusille, psykologisesta asiantuntemuksesta ammentaville ajatuksille voisi olla käyttöä monen yhteiskunnallisen kysymyksen kohdalla. Ilmastonmuutoksen tarkastelu mielenterveyden näkökulmasta on Sangervon mukaan tästä hyvä esimerkki. Hän mainitsee, että sosiologian parissa on syntynyt käsite ”sosiologinen mielikuvitus”, jolla viitataan rohkeuteen tarkastella kokonaan uusia ilmiöitä sosiologisesti. 

– Mielestäni tämä on hyvin sovellettavissa myös psykologiaan. Voisimme käyttää enemmän ”psykologista mielikuvitusta” sen pohjalta, mitä on oppinut psykologiasta.

Psykologia ei ole vain yksilöpsykologiaa

Julia Sangervo ei kuitenkaan tarkoita, että yhä useampia ilmiöitä pitäisi käsitellä yksinomaan yksilöpsykologisesta näkökulmasta, päinvastoin.

– Jos mietitään esimerkiksi sitä, että joka kolmas korkeakouluopiskelija kokee tällä hetkellä masennus- ja ahdistusoireita, niin ei sellaista ongelmaa voida ratkaista vain yksilöpsykologisesti. 

Yksilöille tarjottavan avun ohella tulisi tarkastella kriittisesti sitä, mihin suuntaan korkeakoulujärjestelmää ollaan kehittämässä ja miten tämä on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin. Psykologien osaamiselle olisi varmasti käyttöä myös tämänkaltaisessa työssä.

– Oikeastaan kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi aina arvioida mielenterveysvaikutuksia, ja siinä tarvitaan nimenomaan psykologian asiantuntemusta.

Toisaalta yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen ei pitäisi Sangervon mielestä olla mikään pakollinen velvollisuus sen enempää opintojen aikana kuin työelämässäkään. Psykologian alalla voi tehdä merkityksellistä työtä myös ilman medianäkyvyyttä ja some-aktiivisuutta.

– Mielestäni sen pitäisi kyllä ehdottomasti riittää, että psykologi osaa kuunnella ja auttaa ihmisiä.