Psykologinen kriisityö on Suomessa huipputasoa, mutta prosessia pitää kehittää

Kriisityö alkoi Suomessa, kun Krister Andersson perusti Pietarsaareen ensimmäisen paikallisen kriisiryhmän vuonna 1990. Sen jälkeen paikallisia kriisiryhmiä perustettiin nopeaan tahtiin, ja vuosikymmenen lopussa kriisiryhmiä oli jo kattavasti ympäri Suomea. Ryhmät olivat psykologijohtoisia ja moniammatillisia.

Salli Saarta voidaan pitää suomalaisen kriisityön äitinä. Hän perusti psykologien valmiusryhmän ja johti sitä 25 vuotta. Hän ryhmässä mukana edelleen. Saari oli organisoimassa ja johtamassa kriisityötä lähes kaikissa Suomessa tapahtuneissa suuronnettomuuksissa.

– Osallistuin aina käytännön kriisityöhön. Koin, etten pysty organisoimaan kriisiapua, jos minulla ei ole omakohtaista tietoa siitä mitä uhrit ovat kokeneet. Valmiusryhmässä teemme työtä porukalla. Työpäivän jälkeen kokoonnutaan yhteen ja käydään päivää läpi.

Kriisityön perusta on psykologisessa osaamisessa

Suomessa psykologien rooli akuutissa kriisityössä on ollut alusta alkaen keskeinen verrattuna muuhun Eurooppaan. Psykologeilla on ollut keskeinen rooli myös akuutin kriisityön koulutuksessa. Salli Saari ja Krister Andersson ovat kiertäneet kouluttamassa ympäri Suomea. Saari on kiitollinen siitä, että on saanut olla luomassa ja kehittämässä kriisityötä.

– Olen saanut olla selviytymisen ihmeen äärellä. Olen päässyt seuraamaan monien uhrien toipumista hyvinkin kauan ja nähnyt, että ihmiset selviät.

Kriisityö pyritään pohjaamaan tieteelliseen näkemykseen kriisin olemuksesta.

– Kun ihminen joutuu kokemaan jonkin tosi järkyttävän tapahtuman, hänessä käynnistyy psyykkinen sopeutumisprosessi, jossa on havaittavissa selvät vaiheet, Saari kertoo.

Akuutin kriisityön tulevaisuus huolettaa Saarta. Kriisityön organisointi näyttää hyvinvointialueilla keskittyvän sosiaali- ja kriisipäivystyksiin.

– Tämä merkitsee usein pitkää välimatkaa palveluihin, jolloin kriisiavun vastaanottaminen heikkenee. Myös kriisityön yhteisöllinen luonne vaarantuu. Sosiaali- ja kriisipäivystyksissä ei ole ainuttakaan psykologia työssä. Vaarana on se, että kehitys lakkaa ja akuutti kriisityö ei enää olekaan ennaltaehkäisevää. Traumoja kehittyy enemmän, jos psykologien osaaminen puuttuu.

Kriisityön prosessia ja lakia pitäisi kehittää 

Psykiatrinen sairaanhoitaja, kriisi- ja traumaterapeutti Riikka Vikstöm on ollut kehittämässä kriisityön prosessia sosiaali- ja kriisipäivystyksiin yhdessä Salli Saaren kanssa. Hän on toiminut myös johtavana kriisityöntekijänä Helsingin ja Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksissä vuosina 2010–2022 sekä kouluttanut akuutin kriisityön osaamista pitkään.

Vikström näkee tärkeänä sen, että psykososiaalisessa tuessa yhdistyy jatkossakin sosiaalityö ja kriisityö siten, että alussa ihmisille annettaisiin käytännön apua ja tukea, ja vasta sen jälkeen tapahtumaa alettaisiin käsitellä.

– Äkillisen potentiaalisesti traumatisoivan tapahtuman sattuessa varsinkin lapsiperheissä on paljon järjesteltäviä käytännön asioita ennen kuin menetystä pystytään käsittelemään. Ihmiset tarvitsevat kriisin sattuessa apua muun muassa taloudelliseen tilanteeseen, hautajaisten suunnitteluun ynnä muihin arjen asioihin.

Vikströmin mielestä psykososiaalinen tuki tulisi aina kohdistaa koko perheeseen ja auttaa perhettä työstämään surua yhdessä. Vikström toivoisi, että lainsäädännössä määriteltäisiin tarkemmin kriisityön toteuttamista osana psykososiaalista tukea. 

Päivystysten toimintamallit vaihtelevat alueittain 

Hyvinvointialueiden kriisiryhmissä pitäisi olla työntekijöitä peruspalveluista.

– Julkiselle sektorille pitäisi rakentaa sujuvia prosesseja, jotta kriisin kohdanneita ihmisiä osattaisiin ohjata oikeisiin paikkoihin, mikäli heillä on jatkohoidon tarvetta. Tärkeää on tunnistaa seurannan avulla ne ihmiset, joille kehittyy trauman myötä PTSD-oireyhtymä.

Ennen koronaviruspandemiaa päivitetyt psykososiaalisen tuen suositukset (2019) saivat aikaan sen, että useisiin sosiaalipäivystyksiin tuli osaksi myös kriisipäivystys. Työntekijöille järjestettiin paljon koulutuksia akuutista kriisityöstä. Hyvinvointialueiden myötä päivystysten toimintamallit vaihtelevat alueittain, vaikka sosiaali- ja kriisipäivystys on edelleen ensilinjan toimija ja viranomaisyhteistyötä tehdään.

– Päivystyksiin tulee vakavia tilanteita, kuten henkirikoksia ja lasten kuolemia. Apua tarvitsevat ihmiset tarvitsevat vahvan ammatillisen tuen ja seurannan.

Jatkuvuutta, ei vaihtuvia työntekijöitä 

Tulevaisuuden suhteen Vikströmiä huolestuttaa se, että jatkuvuutta ei ole. Alussa ensimmäisellä tapaamisella on yksi työntekijä ja sitten työntekijä vaihtuu. Tämä vähentää turvan kokemusta ja ihmiset joutuvat uudestaan kertomaan järkyttävästä tapahtumasta. Vikström harmittelee myös sitä, että kriisityön koulutukset ovat vähentyneet.  Hän pelkää, että ammatillisesta kriisityöstä tulee katoava taito.

– Ihmisiltä ei niinkään pitäisi kysyä, että tarvitsetteko kriisiapua, vaan missä me voisimme olla avuksi. Äkillisen kriisin kokeneiden omaa pystyvyyttä ja voimavaroja on tärkeää tukea, Vikström korostaa.

Hyvinvointialueilla koulutetaan

Kriisi-, trauma ja katastrofipsykologian asiantuntija Eija Palosaari on Saaren ohella toinen valmiusryhmän pitkäaikaisjäsen. Palosaari on päässyt näkemään valmiusryhmän kehitysvaiheet ja luomaan kansallista kriisityötä Suomeen.

– Minut kutsuttiin valmiusryhmään vuonna 1994 vuosi perustamisen jälkeen. Tuolloin Suomessa oli vielä vähän meitä kriisityön osaajia. Lähdin mielelläni mukaan.

Ryhmä oli alusta asti suuronnettomuusryhmä, mutta auttoi alkuvuosina pieniä kuntia, joissa ei ollut valmiutta. Ryhmä profiloitui melko pian suuronnettomuuksissa toimivaksi erityisryhmäksi. Valmiusryhmä pystyi integroimaan ja jakamaan osaamistaan eri kuntien paikallisiin kriisiryhmiin ja peruspalveluihin.

Palosaari on käynyt uransa aikana kouluttamassa ammattilaisia kriisityöstä ympäri Suomea. Sote-uudistuksen myötä hän on jatkanut koulutusta hyvinvointialueilla.

– Olen tyytyväinen siihen, että hyvinvointialueilla kriisityön organisoinnissa on hyvin samoja rakenteita kuin aikaisemmin kunnissa. Hyvinvointialueilla on panostettu kriisityöhön ja sen kouluttamiseen.

Moniammatillisuus katoamassa paikallisista kriisiryhmistä 

Eija Palosaari on toisaalta huolissaan siitä, että paikallisista kriisiryhmistä on katoamassa moniammatillisuus ja erityisesti psykologien osaaminen. Kriisiryhmissä toimii nykyään vain muutamia ammattiryhmiä. Kriisityön tullessa Suomeen kiinnostus psykologien keskuudessa oli suurta. Nykyään se on hiipunut. Kriisityössä tehtävää luodaan työn aikana, joten täytyy olla joustava. Työ ei sovi turvallisuushakuisille.

Palosaari harmittelee myös sitä, että kriisityöhön ei ole olemassa virallista koulutusjärjestelmää eikä virallisia pätevyysvaatimuksia. Valmiusryhmän työ kuitenkin jatkuu tulevaisuudessakin.

– Meidän ryhmässämme on hyvä yhteishenki. Tartumme heti kyseessä olevaan työtehtävään. Vaihtuvuus ryhmässämme on ollut pientä. Ryhmään osallistuminen innosti minua jopa tekemään väitöskirjan ryhmän tehtävästä eli Estonian uppoamisesta.

Psykologinen näkökulma pidettävä mukana

Psykologiliiton kriisi- ja traumapsykologian ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Ferdinand Garoff on ennen valmiusryhmää toiminut aktiivisesti myös Psykologien Sosiaalinen Vastuu -ryhmässä. Tämän lisäksi Garoff tekee työnohjauksia, opettaa ja kouluttaa, ja vie sitä kautta tietoa akuutista kriisityöstä eteenpäin.

Garoffin mukaan kriisityön kannalta psykologien rooli on Suomessa ollut uraauurtava, koska juuri psykologit ovat tuoneet kriisityön Suomeen. Alussa valmiusryhmän toiminta oli Psykologiliiton ja SPR:n organisoimaa, mutta muutaman vuoden jälkeen jäi kokonaan SPR:n organisoimaksi.

– Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys on nykyään kansallisen kriisityön koordinoijan roolissa. Paikalliset sosiaali- ja kriisipäivystykset toimivat päivittäin ympäri Suomea. Heillä on ensisijainen vastuu paikkakunnan kriisityöstä.

Työ on myös muuttunut vuosien varrella

Yhteistyö Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen kanssa on ollut hyvää. Garoff uskoo, että jatkossakin valmiusryhmän rooli pysyy samanlaisena.

– Kriisityö on vakiintunut Suomessa ja eri toimijat toimivat yhä paremmin yhdessä. Kriisityö on myös muuttunut vuosien varrella, koska käyttöön on tullut uusia menetelmiä. Kansainvälinen toiminta on vaikuttanut valmiusryhmän toimintaan.

Tällä hetkellä psykologit tekevät kriisityötä lähinnä työterveydessä ja opiskeluhuollossa. Garoffia mietityttää se, millainen rooli psykologeilla on tulevaisuudessa yleisestikin kriisityössä.

– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jatkossakin psykologinen näkökulma pitää olla mukana kriisityössä. Riskinä on se, että kriisityön painopiste muuttuu, jos psykologinen osaaminen jää pois.

Kriisityössä työterveyshuollon merkitys on suuri

Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen on ollut valmiusryhmässä erikseen kutsuttuna, ikään kuin satelliittijäsenenä. Kauhajoen kouluampumistapauksessa Turunen oli kolme vuotta tiiviisti mukana erikseen perustetun monitoimijahankkeen kautta. Hän vastasi akuutin ja pitkäkestoisen psykososiaalisen tuen suunnittelusta ja toteutuksesta. Turunen teki THL:n tutkimusryhmässä seurantatutkimusta ja väitöskirjan, jonka aiheena oli selviytyminen koulusurmien jälkeen. Hän tarkasteli teoriapohjaisen psykososiaalisen tuen ja kiintymyssuhteen merkitystä toipumiselle.

– Nykyisessä työssäni puolestaan huolehdin muun muassa siitä, että ihmiset pääsisivät työterveyshuollossa mahdollisimman nopeasti näyttöön perustuvaan hoitoon ja yritykset olisivat tietoisia tästä mahdollisuudesta.

Kriisityössä työterveyshuollon merkitys on suuri. Turunen kouluttaa säännöllisesti niin työterveyden työntekijöitä kuin muita alan ammattilaisia muun muassa EMDR– menetelmän käyttöön. Hän myös konsultoi sekä yksittäisiä ammattilaisia että työyhteisöjä ja julkisen sektorin ja valtionhallinnon edustajia psykososiaalisen tuen kysymyksissä.

Paikallinen osaaminen on hyvää

Johtava psykologi Tuija Turunen on sitä mieltä, että suurin osa kriisityöstä tehdään paikallisesti, ja osaaminen on varsin hyvää.

– Alusta saakka on mahdollista tunnistaa ne kriisin kohdanneet, jotka tulevat tarvitsemaan pidempikestoista apua kuin myös ne, joiden traumaperäiset oireet alkavat viipeellä.  Heille tärkeänä tukena ovat paikalliset toimijat, jotka tuntevat alueen verkostot, toimintatavat ja yhteisöt. He edustavat turvaa ja jatkuvuutta, ja siksi heidän osuutensa on äärimmäisen arvokasta niin akuutissa kriisissä kuin pitkäkestoisen aktiivisen seurannan ja hoidon toteuttamisessa.

Turusen mukaan kriisityötä on syytä kehittää nimenomaan prosessina, jossa akuuttivaihe on vain polun alku. Suurin osa selviytyy läheistensä ja omien voimavarojensa avulla, mutta ammatillista tukea tulee olla tarjolla oikea-aikaisesti ja riittävän pitkään kaikille.

– Kaikki eivät reagoi akuuttivaiheessa ja siksi on tärkeä lisätä osaamista tunnistaa mahdolliset viivästyneet traumaoireet.

Kriisityö vaatii pitkäjänteistä sitoutumista

Atte Varis on toiminut psykologien valmiusryhmän puheenjohtajana kuusi vuotta. Ryhmään hän liittyi heti Thaimaan tsunamin jälkeen alkuvuodesta 2005.

– Ryhmän silloinen jäsen Kirsti Palonen otti minuun yhteyttä, koska tsunamin jälkityöhön, etenkin vertaistukiviikonloppuihin tarvittiin auttajia. Olin jo aikaisemmin ollut töissä muun muassa Turun kriisikeskuksessa.

Varis toimii varsinaista akuuttia kriisityötä tekevien ohjaajana. Työterveydessä työskennellessään hän käyttää kriisityön menetelmiä yksilöitä ja ryhmiä ohjatessaan.

Varis kokee työn valmiusryhmässä hyväksi ja laadukkaaksi akuutiksi kriisityöksi. Ryhmä on myös kehittänyt uusia työmuotoja, esimerkiksi etätyönä tapahtuvaa kriisiauttamista korona-aikana ja Vastaamon tietovuodon yhteydessä.

– Meillä on erittäin hyvä ryhmädynamiikka. Vaihtuvuus ryhmässä on ollut koko sen olemassaolon ajan hyvin vähäistä. Mielestäni keskeinen asia ryhmään hakiessa on se, että pystyy sitoutumaan toimintaan pitkäjänteisesti. Kriisityössä pitää olla valmiutta reagoida nopeasti ja lähteä varsinaisesta työstä nopealla aikataululla.

Valmiusryhmää pitäisi konsultoida heti

Sote-uudistuksen jälkeen Viertolan ampumistapaus on ollut ensimmäinen suuronnettomuus, joka on tapahtunut uusien hyvinvointialueiden aikana.

– Yhteistyö koordinoijan eli Vantaan ja Keravan sosiaali- ja kriisipäivystyksen sekä Keravan kriisipäivystyksen kanssa on sujunut erittäin hyvin. Saimme heiltä selkeän työtilauksen, jota oli hyvä lähteä toteuttamaan.

Varis toivoo, että tulevaisuudessakin valmiusryhmää osattaisiin konsultoida heti ja pyytää suuronnettomuuden sattuessa nopeasti paikalle. Aika tosin näyttää sen, miten toiminta muotoutuu eri hyvinvointialueiden kanssa. Varis näkee kuitenkin valmiusryhmän jatkavan tulevaisuudessakin nopeaa reagointia ja laadukasta työtä.

– Sopeudumme muuttuvan maailman kriiseihin. Yhteishenki pysyy hyvänä ja ryhmä yhtenäisenä. Minua ilahduttaa erityisesti se, että nuoremman polven psykologit, jotka ryhmään hakevat, ovat meihin konkareihin verrattuna eri tavalla perehtyneitä maailman menoon ja ovat tietoisia maailmalla tapahtuvista erilaisista kriiseistä.