”Ensimmäinen toimenpide Tampereen ympäristökuntain kasvatusneuvolan psykologina oli huoneiston hankkiminen toiminnalle. Paikallisessa lehdessä ilmoitettuun huoneiston vuokrauspyyntöön tuli yksi vastaus, alivuokralaishuone perheessä oikeudella käyttää perheen eteistä odotustilana. Huoneisto kalustettiin ja toiminta pääsi alkuun. Kasvatusneuvolatyö oli perustamisvaiheessa pääasiallisesti valistustoimintaa.” (psykologi Kerttu Tamminen, Psykologin työ – miten kaikki kehittyi -aineisto)

Näin pienesti alkoi työ Tampereen ympäristökuntain kasvatusneuvolassa vuonna 1949. Neuvolan perustivat alueen viisi kunta yhdessä Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. 1900-luvun puolivälin tienoilla kasvatusneuvoloita alkoi syntyä aluksi suurimmille paikkakunnille usein juuri järjestöjen ja kuntien yhteistyönä.   

Jos toiminta alkoikin vaatimattomasti, niin seuraavina vuosikymmeninä kunnista tuli psykologien ylivoimaisesti merkittävin työllistäjä. Kehitystä vauhditti vuonna 1972 voimaan astunut kansanterveyslaki. Sen jälkeen satoihin kuntiin perustettiin psykologinvirkoja uusiin terveyskeskuksiin, mielenterveystoimistoihin ja kasvatusneuvoloihin.

Psykologiliiton seniorijohtoryhmän puheenjohtajan psykologi David Parlandin mukaan kansanterveyslailla oli varsinkin pienillä paikkakunnilla iso merkitys. Psykologien palkkaamisessa näkyi myös kasvanut painotus ennaltaehkäisevään työhön. 

Nyttemmin yli puolet Psykologiliiton jäsenistä työskentelee kunnissa, kuntayhtymissä tai erikoissairaanhoidossa Kunnallisen työ- ja virkaehtosopimuksen piirissä (KVTES).

Työ monipuolistuu

Sosiaali- ja terveysasioista vastaava johtaja Tarja Myllärinen Kuntaliitosta kertoo, että psykologien työn kysynnän kasvu kunnissa on jatkunut 2000-luvulla. Kun vuonna 2003 kunnissa työskenteli erilaisilla psykologin virkanimikkeillä noin 1900 henkilöä, niin vuonna 2019 vastaavilla nimikkeillä työskentelee jo 2683 henkilöä. Kasvua on noin 30 prosenttia. Samaan aikaan kuntasektorilla työskentelevien henkilöiden määrä kaikenkaikkaan pysyi suurin piirtein ennallaan. 

Vaihtelu KVTES-alan sisällä kuvaa hyvin psykologin työn monipuolistumista. 

– Aikoinaan kun kansanterveyslaki tuli voimaan ja avopalveluja lähdettiin kehittämään terveyskeskuksista alkaen, niin sehän oli iso uudistus. Sen jälkeen maailma on monimutkaistunut. Terveyskeskuspsykologien määrä kunnissa on vähentynyt lähes puolella 2003–2019, kun taas esimerkiksi koulupsykologien ja neuropsykologien määrä on yli kaksinkertaistunut. 

David Parlandkin erikoistui neuropsykologiaan, mutta hänen valmistumisensa aikoihin 1970-luvun lopulla virkoja ei juuri ollut tarjolla. Vuonna 2018 jo noin 400 Psykologiliiton jäsentä työskenteli neuropsykologina. 

Psykologien asiantuntijuutta voisi Myllärisen mielestä käyttää vielä monipuolisemmin ja joustavammin kuntasektorilla.

– Saman johdon alla esimerkiksi neuropsykologin työpanosta voisi käyttää useammassa paikassa. Sitten on paljon sellaisia tehtäviä, joissa erityisesti ennaltaehkäisevien palvelujen vaikuttavuutta voisi lisätä konsultoivan psykologin avulla, vähän samaan tyyliin kuin hoitajat ja lääkärit toimivat työparina. 

Kunnilla monta tapaa järjestää palvelut

– Erilaisten psykososiaalisten palveluiden kysyntä on kasvanut ja myös tarjonta monipuolistunut. Yksityiset palvelutuottajat ovat monipuolistaneet kenttää, ja niitä kunnissa käytetään esimerkiksi palveluseteleiden kautta. Julkisella puolellakin sähköiset palvelut ovat kehittyneet viime vuosina, terapiaakin tehdään digitaalisesti. Tämän tyyppistä kehitystä ei kansanterveyslain säätämisen aikoihin osattu kuvitellakaan, Tarja Myllärinen sanoo.

Myllärisen mukaan psykologien kysyntä kunta-alalla jatkuu suurena.

– Psykologeista on huutava pula. Tulevaisuuden sote-keskuksiin kaivataan aivan erityisesti psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Ennaltaehkäisystä puhutaan paljon ja sen kannalta juuri nämä ammatit ovat olennaisia.

Psykologeista on huutava pula kunta-alalla. 
Tarja Myllärinen

Psykologien toimijuus lisääntynyt erikoissairaanhoidossa

Kuntien avopalveluihin psykologit tulivat laajemmin vasta kansanterveyslain myötä 1970-luvulla. Sitä ennen mielisairaalat olivat psykologien merkittävä työllistäjä.

Linjajohtaja, erikoispsykologi Jan-Henry Stenberg on tehnyt lähes 30 vuoden uran erikoissairaanhoidossa. Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut esimiehenä HUS Psykiatriassa. Stenbergin mukaan tällä hetkellä HUS:n sekä aikuis- että nuorisopuolella on kummassakin 60 psykologin vakanssia.

30 vuodessa sairaalapsykologin työkenttä on Stenbergin mielestä järkevöitynyt ja psykologin rooli selkeytynyt.

– Urani alkuvaiheessa eri osa-alueet hahmottuivat hankalasti erillisinä. Nyttemmin psykologit integroivat potilaiden hoitoa ja heidän toimenkuvansa on tarkentunut nimenomaan psykologin ammattitaitoa vastaavaksi. Aiemmin työ oli paljolti samaa kuin kenellä tahansa työryhmässä.

Aiemmin sairaalapsykologien työnkuvaan kuului myös paljon tarkkaan rajattuja testaustehtäviä.

– Niistä pitäisi lähes kokonaan päästä pois. On väärää ajankäyttöä, jos psykologien ammattitaitoa käytetään testauskäsityön tekemiseen. 

Tulevaisuudessa korostuu psykologien laaja-alaisuuden tärkeys. 
Jan-Henry Stenberg

Yleisesti ottaen Stenbergin mielestä sairaalapsykologien työn itsenäisyys on selvästi lisääntynyt ja psykologien asiantuntemus paremmassa käytössä.

– Erikoissairaanhoitohan on jo lain perusteella lääkärijohtoista, mutta nykyään psykologien on kyettävä valitsemaan itsenäisesti työsarkansa ja myös johtamaan monia toimintoja, vähintään omaa työtään. Toki myös kova psykiatripula sairaaloissa vaikuttaa.

Stenberg uskoo, että tulevaisuudessa korostuu vielä enemmän psykologien laaja-alaisuuden tärkeys. 

– Jatkossa saamme nykyistä paljon enemmän tietoa ihmisestä järkevien digitaalisten apuvälineiden avulla. Silloin meidän psykologien olisi hallittava mahdollisimman laaja-alaisesti ja riittävän syvällisesti asioita. Kovin tarkka erikoistuminen on heikkous. Tällä alueella on tärkeämpää olla hyvä seitsenottelija sen sijaan, että olisi erittäin hyvä yhdessä lajissa.

TE-hallinnossa psykologien tarve kasvaa

Valtiotyönantajan palveluksessa työskenteli vuonna 2018 noin viisi prosenttia psykologeista. Yksi heistä on Liisa Häkli, joka on tehnyt lähes koko työuransa ammatinvalintapsykologina TE-toimistossa. 

Häklin mukaan psykologien asiantuntemusta on käytetty TE-toimistoissa monipuolisesti.

– Olemme laaja-alaisesti yrittäneet olla työkkäreissä avuksi. Teemme paitsi ammatinvalinnanohjausta myös muutosturvan ja koulutusten suunnittelua sekä työnohjausta. Paljon toki riippuu kulloisestakin työnantajasta ja siitä, pääsemmekö kouluttautumaan. 

TE-toimistoissa on odotettavissa isoja muutoksia lähivuosina. Esimerkiksi työllisyyden kuntakokeilut käynnistyvät noin kolmasosassa kuntia tänä vuonna. Kokeilussa kunnat ottavat vastatakseen ison osan työttömien palveluista, muun muassa kaikkien KELAsta työmarkkinatukea saavien sekä nuorten palvelut. Valtaosa TE-toimistojen psykologeista siirtyy kokeilukunnissa kuntien työnjohdon alle, vaikka virkasuhde säilyy TE-toimistoon.

Tulevaisuudessa psykologin työn tarve TE-palveluissa lisääntyy.
Liisa Häkli

Psykologiliiton jäsenistä 168 henkilöä ilmoitti työskentelevänsä ammatinvalintapsykologina vuonna 2019. Määrä on lähes sata vähemmän kuin vuonna 2010. Häkli uskoo, että tulevaisuudessa psykologin työn tarve ainakin TE-palveluissa lisääntyy. 

– Hallinnostamme on karsittu paljon resursseja, eikä esimerkiksi psykologeja ole palkattu tarpeen mukaan.  Nyt kuntakokeilut tuovat esille näitä tarpeita. Kokeiluissahan asiakkaille etsitään yksilöllisiä palvelupolkuja ja esimerkiksi tapaamisia on usein. Monet johtajat ovatkin jo sanoneet, että psykologeja tullaan tarvitsemaan lisää. 

Myös TE-toimistot ovat ostaneet palveluja yksityiseltä sektorilta, mutta ei erityisen yleisesti.

– TE-hallinto ostaa koulutuksia, ja on ostanut myös psykologipalveluita, kun ei virkoja ole saatu muuten täytettyä. Ongelmana on, että meidän työmme osaajia ei niin yksityisellä sektorilla ole. Tässä on myös tärkeää olla hallinnon verkostoissa sisällä. Yksityisiltä ostetuissa palveluissa on myös ollut vaikeutena selvittää, miten asiakkaan kanssa  on työskennelty, kun yhteistyö ja raportointi voi olla vähäistä.

Työterveyshuolto kasvaa ja työllistää psykologeja

Työterveys ja organisaatiopsykologia ovat viime vuosikymmeninä eniten kasvaneita psykologeja työllistäviä sektoreita. Nykyään Psykologiliiton jäsenistä noin 400 työskentelee työterveyshuollossa, kun vuonna 2010 määrä oli noin 250. Yhä isompi osa työterveyshuollon kasvusta tapahtuu yksityisellä sektorilla. 

Siirtymä julkiselta yksityiselle näkyy myös psykologi ja psykoterapeutti Janne Risten urassa. Riste on toiminut työpsykologina vuodesta 1989 lähtien aluksi valtion työterveyshuollossa.

– Aloittaessani siellä työskenteli kuusi psykologia, ja meitä haettiin kuusi lisää. Aikanaan valtion oma työterveyshuolto yhtiöitettiin muuttuen Medivireeksi, joka sittemmin sulautui Terveystaloon. Tätä myötä myös työterveyspsykologien määrä on moninkertaistunut.

Työterveyspsykologialla on siten vahvat juuret valtionhallinnossa, jossa toiminta oli voittoa tavoittelematonta.

Psykologi tuo mihin tahansa organisaatioon merkittävää lisäarvoa.

Jan-Henry Stenberg

– Nykyään valtaosa työterveyspsykologeista työskentelee yksityisellä puolella, ja työn tuottavuus tulee euromääräisten tulostavoitteiden kautta. Työterveyshuolto hengittää samaan tahtiin kuin työnantaja-asiakas. Nousukaudella on varaa monipuolisempiin palveluihin ja laman tullessa yritykset tyytyvät minimitasoisiin palveluihin.

Toinen iso trendi näkyy työn sisällössä.

– Ennen painopiste oli työyhteisötyössä ja työn kehittämisessä. Parikymmentä vuotta sitten työmuotoina oli myös paljon erilaisia ryhmätoimintoja, esimerkiksi stressinhallinnassa, nykyään sellaisia on selvästi vähemmän. Tätä päivää on yksilön tukeminen ja hänen vahvuuksiensa etsiminen. Yhteiskunnassa vallitsevat makrotrendit näkyvät myös työterveyshuollossa. 

Risten mukaan työterveyshuollossa on tällä hetkellä iso kysymys se, että työterveyspsykologien asiantuntemus on alisteista lääkäreille. Asiakas tarvitsee esimerkiksi lääkärin lähetteen päästäkseen psykologin kanssa keskustelemaan. 

– Nykyisessä työterveyspsykologiassa painottuu lääketieteellinen näkökulma, ei niinkään työn ja/tai työyhteisön kehittämisnäkökulma.

Psykologi vaikuttajana?

David Parland summaa viimeisen vajaan sadan vuoden muutokset psykologien työssä ja yhteiskunnallisessa asemassa toteamalla, että psykologin ammatti on noussut ammatiksi muiden ammattien rinnalle.

– Psykologeja kuunnellaan ja psykologit alkavat olla yhtä tunnettuja ja uskottavia kansalaisten silmissä kuin lääkäritkin. Aikaisemmin saatettiin jopa pelätä, että psykologi lukee ajatuksia! Nykyään on yleisessä tiedossa, millä tavalla psykologit voivat auttaa ihmisiä. Myös psykologien medianäkyvyys on suurta.

Parland toivoo kuitenkin, että psykologit voisivat vaikuttaa vielä enemmän yhteiskunnallisiin asioihin.

– Akateemisessa maailmassa psykologit ovat saaneet enemmän jalansijaa ammatin alkuaikoihin verrattuna. Silloin vaikeutena saattoi olla se, että monet olivat sukunsa ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja. Sitä vastoin ammattipoliitikkoina ei psykologeja juuri tapaa eikä myöskään yritysten päättävissä elimissä. 

Jan-Henry Stenberg toivoo, että psykologit toimisivat aktiivisemmin ainakin omissa asioissaan.

– Psykologi tuo mihin tahansa organisaatioon merkittävää lisäarvoa. Meidän pitäisi se itse tajuta ja osata tuoda erityisosaamisemme paremmin esille. Tuntuu, että monissa paikoissa psykologit ottavat kontolleen kaikenlaisia yleisiä ja sinänsä tärkeitä asioita, vaikkapa organisaation eettisistä periaatteista huolehtimisen, ja näin se oma agenda ei piirry niin selvästi esiin. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2021.