Psykologin ääni esiin yhteiskunnassa
Psykologi ja yhteiskunta -kurssin vastuuopettaja Jarno Tuominen sanoo, että kurssi aktivoi opiskelijoita kriittiseen ajatteluun.
Mikä on psykologin tai psykologiatieteen rooli ilmastonmuutoksessa? kysyy Turun yliopiston tohtorikoulutettava Jarno Tuominen psykologian opiskelijaryhmältä.
Pienryhmäkeskustelu alkaa kuhista ja purussa esiin nousee monenlaisia näkökulmia: psykologia tai psykologi voi auttaa ihmisiä tekemään parempia valintoja, auttaa purkamaan ahdistusta ja sopeutumaan muutoksiin, viestiä rakentavasti, viedä tieteen näkökulmaa mukaan päätöksentekoon.
Psykologian näkökulma ilmastonmuutokseen on relevantti, sillä Tuomisen esittelemien tutkimusten mukaan ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kielteisesti moniin mielen toimintoihin. Se esimerkiksi lisää väkivaltaista käytöstä ja laskee kognitiivista suorituskykyä. Myös ilmastoahdistus on tunnettu ilmiö.
Ilmastonmuutosta käsittelevä luento kuuluu Psykologi ja yhteiskunta -kurssiin, joka järjestettiin Turun yliopistossa tänä keväänä kolmatta kertaa. Kurssin vastuuopettaja Jarno Tuominen kertoo, että tämän kurssin tyyppistä psykologian opetusta ei aiemmin ole Turussa ollut tarjolla, eikä sitä juuri muuallakaan ole.
”Psykologian oppiaine kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, mutta meillä ei ollut opintojen sisällöissä oikeastaan mitään yhteiskunnallista. Tämä tietysti johtuu osaltaan siitä, että meillä ei ollut niihin kysymyksiin erikoistuneita tutkijoita”, Tuominen sanoo.
”Opiskelijajärjestössä kuului paljon kaikuja siitä, että tilausta yhteiskunnallisellekin otteelle olisi”, lisää kurssia ensimmäisenä vuonna vetänyt ja suunnittelemassa ollut Oskari Lahtinen.
Sekä Lahtinen että Tuominen olivat kurssin ideointivaiheessa vasta aloittaneita väitöstutkijoita, joilla oli vielä tuore kosketus opiskelijoiden arkeen. Lahtisen väitöstutkimus käsittelee mindfulness-psykologiaa, Tuomisen puolestaan tajunnantutkimusta.
Osaamista voi hyödyntää laajasti
Psykologi ja yhteiskunta -kurssin takana on ajatus auttaa tulevia psykologeja tunnistamaan erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joiden käsittelyssä psykologiatieteestä voi olla hyötyä. Samalla voi laajentaa heidän mielikuvaansa siitä, mitä psykologin ammattitaidolla voi tehdä työelämässä ja miten psykologi voi vaikuttaa yhteiskunnassa.
Yksi kurssin luento onkin käsitellyt sitä, millaista on olla yhteiskunnallisesti aktiivinen psykologi ja miten ammattiliitto voi toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana.
”Psykologit erikoistuvat yleensä joko kliiniseen työhön tai tutkimukseen. Soveltavia aloja on hyödynnetty lopulta aika vähän, vaikka meidän tonttimme voisi olla hyvinkin laaja. Psykologin asiantuntijuus koskee ihmisen mieltä ja käyttäytymistä, ja ne ovat mukana kaikessa ihmisen toiminnassa”, Oskari Lahtinen sanoo.
”Olemme yhä kiinni terveys-sairaus-mallissa, jossa psykologin tehtävänä on korjata syntyneitä vahinkoja, vaikka ennaltaehkäisevä työ voisi olla tehokkaampaa.”
Oskari Lahtinen ja Jarno Tuominen suunnittelivat Psykologi ja yhteiskunta -kurssin opiskelijoiden toiveita kuunnellen.
Rahastakin on opittava puhumaan
Julkisessa keskustelussa psykologien rooli on usein maltillinen. Psykologit sietävät epävarmuutta ja tuntevat tieteen rajat, mikä käytännössä tuottaa toisaalta–toisaalta-näkökulmia, joista on vaikea saada näyttäviä uutisotsikoita.
”Psykologit ovat myös olleet vähän kilttejä ottamaan omaa mandaattiaan haltuun”, Lahtinen sanoo.
”Tämä on myös ammattiylpeyskysymys. Jos me psykologit emme ota sitä tilaa, tulee jonkin muun ammattikunnan edustaja ja vie sen”, Tuominen lisää.
Oskari Lahtisen tutkima mindfulness on yksi esimerkki ilmiöstä, joka on psykologian alaa, mutta josta puhuvat enimmäkseen muiden alojen edustajat. Mindfulness on arkipäivässä hyvin tunnettu itsehoitokeino, jota on hyödynnetty kaupallisesti monin tavoin. Psykologiatieteen näkökulmasta mindfulnessissa on kyse kognitiivisesta toiminnosta: huomion suuntaamisesta ja ylläpitämisestä tietyllä tavalla.
Jarno Tuominen ja Oskari Lahtinen ovat sitä mieltä, että psykologien on opittava puhumaan myös rahasta, sillä talous ohjaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Vaikka työn tulokset ovat itseisarvoisia, rahapuhetta kuunnellaan.
”Jos esitämme vaikka, että tietyn kunnan pitäisi toteuttaa tiettyä palvelua, samassa yhteydessä pitäisi kertoa, kuinka paljon rahaa säästyy. Ennaltaehkäisevän työn säästöjä pitäisi laskea tarkemmin ja tuoda esiin, mitä vaikkapa yhden syrjäytymiskehityksen ehkäiseminen yhteiskunnalta säästää. Tästä on tehty hyvää tutkimusta esimerkiksi Britanniassa.”
Keskusteluja ja luovia näkökulmia
Psykologi ja yhteiskunta -kurssi on valinnainen, ja se on suunnattu maisterivaiheen syventävien opintojen opiskelijoille. Tämä merkitsee, että opiskelijat ovat motivoituneita ja jo varsin taitavia ja pystyvät ottamaan itse vastuuta omasta oppimisestaan.
Kurssilla on opettajien mukaan käyty hyviä keskusteluja, jopa debatteja. Vierailijaluentoja on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan; puhujina ovat olleet esimerkiksi Aku Kopakkala puhumassa psykologin sananvapaudesta psyykenlääkekeskustelussa ja KiVa Koulu -hankkeen kehittäjä Christina Salmivalli kertomassa interventioista.
Joka vuosi kurssi päättyy seminaaripäivään, jossa opiskelijat pitävät pienryhmänä esitelmän itseään kiinnostavasta vapaavalintaisesta aiheesta. Aiheiden kirjo on ollut hyvin laaja, ja tänä vuonna opiskelijat käsittelivät muun muassa psykologian suhdetta arkkitehtuuriin, vahvistusharhaa kliinisessä työssä ja psykologien roolia vanhustyössä.
”Kiinnostavia, luovia näkökulmia psykologian alaan”, Jarno Tuominen kiittää.
Luonteeltaan kurssi on interaktiivinen; tavoite on ajatella asioita yhdessä. Tuominen kannustaa myös opiskelijoita antamaan jatkuvasti palautetta ja tuomaan esiin toiveitaan kurssisisällöistä. Esimerkiksi tämän kevään opetuskerta psykologien roolista ilmastonmuutoksen käsittelyssä oli opiskelijoiden toivoma.
Yksi yhteiskuntakurssin alkuperäisistä aiheista, käyttäytymistaloustieteeseen kuuluva valinta-arkkitehtuuria käsittelevä nudge-teoria, taas lohkaistiin omaksi kurssikseen, koska opiskelijoiden kiinnostus sitä kohtaan oli niin suurta.
”Mahdollisia näkökulmia ja käsiteltäviä ilmiöitä olisi paljon enemmän kuin voimme ottaa mukaan sisältöihin.”
Kurssilla käsitellään kautta linjan myös psykologin ammattietiikkaa ja psykologisen tiedon eri tyyppistä soveltamista – käyttöä ja väärinkäyttöä, kuten kurssiohjelmassa lukee.
Markus Paarnio (kesk) miettii Maija Leppäsen (vas) ja Inari Harjuniemen (oik) kanssa, mitä annettavaa psykologeilla voi olla ilmastonmuutoksen käsittelyyn.
Vaihteeksi erilaista opintosisältöä
Opiskelijat ovat kokeneet kurssin virkistävänä vaihteluna muihin opetuksen sisältöihin.
Ville Huuskonen osallistui ensimmäiselle Psykologi ja yhteiskunta -kurssille vuonna 2017. Hänen mieleensä on jäänyt kurssin tieteenfilosofinen ja kriittinen ote, joka tuntui kiinnostavalta poikkeukselta muihin opintosisältöihin nähden.
”Kurssilla oli monia varttuneitakin opiskelijoita ja keskustelut olivat vilkkaita. Se oli uutta, että tieteenalan vakiintuneita käsityksiä haastettiin aktiivisesti”, Huuskonen sanoo.
Hän on itse kiinnostunut kliinisen psykologian ja psykiatrian käytänteistä. Hänen loppuesitelmänsä kurssilla käsitteli Britannian psykiatrian hoitojärjestelmää, jossa ympäristön rooli on huomioitu. Se johti harjoitteluun Keroputaan sairaalassa, jossa käytetty hoitomalli on samantyyppinen.
”Psykologiassa keskitytään paljon yksilön tutkimiseen ja hoitamiseen, vaikka yksilön ja ympäristön vuorovaikutus on tärkeä muuttuja.”
Kriittisyys miellytti myös kurssia keväällä 2019 käyvää Markus Paarniota. Hän sanoo odottaneensa kurssilta keskustelevaa, jopa debatoivaa otetta, jota opinnoissa muuten on vain vähän.
”Olen saanut uusia näkökulmia psykologin ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen ja siihen, millaista käyttöä psykologisella tiedolla voi olla.”
Paarnion pienryhmä selvittää lopputyössään, käytettiinkö Suomen alkoholilainsäädännön uudistuksesta päätettäessä perusteina psykologista tietoa. Hänen mielestään mielenkiintoisin luentokerta koski Cambridge Analytica -tapausta ja big datan hyödyntämistä.
”Kurssi on tukenut myös psykologin ammatti-identiteetin kehittymistä. Sitä toivoisin, että ihmiset lähtisivät vielä rohkeammin väittelemään asioista”, Paarnio sanoo.
