Psykologiaa poliiseille

Vaikka psykologiaa opetetaan suomalaisessa poliisikoulutuksessa ja psykologeja työskentelee osana poliisitoimintoja, on kotimaisessa oikeuspsykologian alan kirjallisuudessa ollut Jasmin Kauniston toimittaman Poliisityön psykologian kokoinen aukko. Neljän oikeuspsykologian asiantuntijan kokoama käsikirja tarjoaa täsmätietoa ennen kaikkea poliiseille ja poliisiyhteistyötä tekeville psykologeille, mutta sen sisältö on hyödynnettävissä myös muilla psykologian sovellusaloilla.

Psykologia voi tuoda poliiseille niin rikosten ennalta ehkäisyssä kuin tutkimisessakin hyödyllistä tietoa. Poliisityön psykologia kattaa laaja-alaisuudessaan niin kuulustelu-, liikenne- ja voimankäytön psykologian, kohdennetun väkivallan ennalta estämisen ja mielenterveyshäiriöiden kohtaamisen poliisissa kuin poliisin työhyvinvoinninkin. 

Poliisiammattikorkeakoulun lehtorina työskentelevän oikeuspsykologi Jasmin Kauniston laatima osio kuulustelupsykologiasta antaa työvälineitä paitsi poliisille myös psykologille, joka epäilee vastaanotolleen tulleen henkilön suunnittelevan rikosta tai joutuneen rikoksen uhriksi. Tieto erityispiirteisistä kuultavista – tai psykologin tapauksessa haastateltavista – ja edellä kuvatuissa vuorovaikutustilanteissa vaikuttavista tunteista ovat hyödynnettävissä myös psykologityöhön. Erityisesti lasten kanssa työskentelevien, mahdollisesti lapsen kaltoinkohtelua epäilevien tai siitä seuranneita psykiatrisia oireita hoitavien psykologien kannattaa tutustua osioon lapsista rikoksen kohteina tai todistajina. 

Psykologi Jari Hyyti kirjoittaa liikennepsykologiasta tieteellisen tarkasti. Kuka tahansa ajokortin omaava voi lukea mielenkiinnolla niin persoonallisuuden ja tunteiden vaikutuksesta ajokäyttäytymiseen kuin liikenneraivosta.

DClinPsych Mari Koskelainen tarttuu kohdennetun väkivallan ennalta estämisen ja uhan arvioinnin teemaan aiheensa selvästi perin pohjin tuntien. Poliisiorganisaation ulkopuolisen psykologin on hyvä tiedostaa, että poliisien lisäksi kohdennettua väkivaltaa ennalta ehkäisevään työhön tarvitaan myös organisaation ulkopuolisia ammattilaisia, kuten terveys- ja sosiaaliviranomaisia. Parhaimmillaan varhainen psykologinen väliintulo esimerkiksi oppilashuollossa tai avohoidon yksikössä voi olla se keskeinen tekijä, joka kääntää väkivaltaisen kehityskulun, erityisesti, jos taustalla on mielenterveyden häiriöitä. Mielenterveyden häiriöiden kohtaamiselle poliisityössä onkin omistettu oma lukunsa. 

Oikeuspsykologi Anna Nieminen syventyy poliisiväkivallan uhrien synnyttämän Black Lives Matter -liikkeen vuoksi ajankohtaiseen poliisin voimankäytön psykologiaan. Nieminen käsittelee poliisin voimankäyttöä monialaisesti niin poliisilain kuin poliisin toiminnan, päätöksenteon ja tilannetietoisuuden näkökulmasta. Toiminnan ja päätöksenteon perustana olevalla tilannetietoisuudella tarkoitetaan tilanteeseen liittyvää havainnointia, ymmärtämistä ja ennakointia. Havaintovääristymiä, kuten racial bias -ilmiötä eli etnisiin vähemmistöryhmiin liittyvän kielteisen, tiedostamattoman asennoitumisen vaikutusta havainnointiin kuvataan kiinnostavasti. Muun muassa stressi, väsymys ja ylikuormitus heikentävät tilannetietoisuutta.

Poliisien psyykkiseen kanto- ja sietokykyyn paneudutaankin omassa poliisin työhyvinvointia käsittelevässä osiossa. Kauniston mukaan suomalaisten poliisien jaksamisen ongelmat ovat yleistyneet ja kansainvälisesti poliisit kärsivät huolestuttavissa määrin mielenterveyden ongelmista. Lisäksi suomalaispoliisit kokevat työnsä psyykkisen painolastin jopa fyysistä kuormitusta suuremmaksi. Poliisien ja psykologien ammateissa on siis yllättävän paljon yhteistä: molemmat tekevät ihmisläheistä, ihmismielen ymmärrystä edellyttävää työtä, jonka emotionaalinen kuormitus on suuri. Näin ollen psykologinkin voi olla hyödyllistä kerrata Poliisityön psykologiassa listattuja stressinsäätelyn keinoja. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on oikeuspsykologi.