Suomessakin eletään nyt podcastien, verkossa julkaistavien puheohjelmien, nousukautta. Sekä podcastien kuuntelijamäärät että tarjonnan kirjo ovat kasvaneet viime vuosina tasaista tahtia. Kuulijakunnan parista löytyy kiinnostusta myös psykologian kysymyksille, ja yhä useampi psykologi onkin päätynyt kokeilemaan oman podcastin tekoa.

Asiantuntijat ääneen

Nina Lyytisen juontama Psykopodiaa on podcasteista kuunnelluimpia. Lyytinen tekee podcastia yhdessä aviomiehensä Mikko Heiskalan kanssa. Pariskunta kertoo idean podcastista syntyneen, kun Aalto-yliopistossa tuotantotalouden väitöskirjatutkijana toimiva Heiskala oli pohtinut podcastien tekoa opetuskäyttöön ja ilmoittautunut keväällä 2019 yliopiston podcast-kurssille.

Lyytinen innostui heti formaatista ja alkoi visioida psykologia-aiheista podcastia.

– Psykologien keskuudessa puhutaan usein siitä, kuinka tuolla on erinäisiä asiantuntijoita ja ei-asiantuntijoita äänessä psykologisista teemoista. On haluttu, että psykologit olisivat enemmän äänessä ja toisivat keskusteluun tutkittua tietoa.

Lyytinen näki podcastin hyvänä väylänä tuoda psykologien ääntä kuuluviin, kirjaimellisesti, ja esitellä psykologian laajaa kenttää. Visio ei jäänyt ajatuksen asteelle, vaan podcastin ensimmäiset jaksot julkaistiin jo samana keväänä.

Linjana on alusta lähtien ollut, että aiheista keskustellaan nimenomaan vieraiden asiantuntemus edellä. Podcastin nimestä huolimatta tämä ei tarkoita yksinomaan psykologien asiantuntemusta. Esimerkiksi masennuksen lääkehoidosta voi sopia paremmin puhumaan aiheeseen perehtynyt psykiatri ja maanpuolustustahdosta taas sotilassosiologi. 

Kokemusasiantuntijuuden Lyytinen ja Heiskala ovat kuitenkin tietoisesti rajanneet omasta podcastistaan pois.

– Vaikka puhutaan ihmisistä ja ihmismielestä, niin meillä ei ole henkilötarinoita, vaan mennään enemmän yleisen kautta, Heiskala kiteyttää.

Molemmat ymmärtävät kokemusasiantuntijuuden arvon, mutta ajattelevat, että henkilötarinoita löytyy riittämiin muista medioista. Lyytinen katsoo asiaa myös psykologin eettisen vastuun näkökulmasta. 

– Jos meille alkaisi tulemaan paljon kokemusasiantuntijoita, niin olisin psykologina ihan erilaisessa vastuuroolissa.

Ideoinnista editointiin

Jakson tekeminen lähtee liikkeelle aiheen ideoinnista ja sopivan asiantuntijavieraan valitsemisesta. Lyytinen ja Heiskala kertovat seuraavansa jonkin verran jaksojensa kuulijamääriä ja pyrkivänsä säännöllisesti tekemään jaksoja aiheista, joiden ovat havainneet yleisöä erityisesti kiinnostavan. Pelkästään tällä perusteella aiheita ei kuitenkaan valita.

– Näen tärkeänä myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja myös sellaisten aiheiden esille tuomisen, mistä ei välttämättä niin paljoa puhuta, Lyytinen toteaa.

Heiskala mainitsee yhtenä esimerkkinä viime keväänä ilmestyneen, lähisuhdeväkivaltaa käsitelleen jakson.

– Arveltiinkin, että ei se ole välttämättä kaikkein kuunnelluin ja suosituin jakso – sellainen, että ”otan tämän tästä lomamatkalle viihtyäkseni” – mutta aihetta on tärkeätä pitää esillä.

Osa jaksoista syntyy yhteistyössä jonkin kaupallisen tahon, kuten Terveystalon, kanssa. Tällöin yhteistyökumppanilla on yleensä jokin aihepiiri, josta he haluavat puhua. Lyytinen kuitenkin korostaa, että he harkitsevat aina itse, kenen kanssa lähtevät kaupalliseen yhteistyöhön ja vastaavat itsenäisesti jaksojen valmistelusta.

Aiheen ja sen tuntevan vieraan löytymisen jälkeen siirrytään haastattelun ”käsikirjoituksen” laatimiseen. Käsikirjoituksessa hahmotellaan alustavasti se, mihin kysymyksiin tullaan syventymään ja missä järjestyksessä. Usein Lyytinen laatii alustavan käsikirjoitusrungon, jota Heiskala sitten kommentoi. 

– Olen vähän tämmöinen ”insinööritesti” – niin että insinöörikin ymmärtää, mistä puhutaan, Heiskala naurahtaa.

Käsikirjoitusrunko lähetetään aina vieraalle etukäteen, jotta hän voi valmistautua haastatteluun. Tavoitteena ei siis ole yllättää vierasta kiperillä kysymyksillä, vaan varmistaa, että hän saa ilmaistua asiansa mahdollisimman hyvin.

Tallennuksen jälkityöhön liittyvä työmäärä voi tulla yllätyksenä.

Jaksojen äänitys tapahtuu yleensä pariskunnan omassa olohuoneessa – sohvatyynyt saavat toimia akustiikkalevyinä. Kokonaisuudessaan tapaaminen kestää usein puolisentoista tuntia, mutta varsinaisen podcast-äänitteen mitta on vain noin puolet tästä. 

Jälkityöhön liittyvä työmäärä voi tulla maallikolle yllätyksenä. Yhden jakson editointi saattaa viedä kuusikin tuntia. Tämä tarkoittaa sekä sisällöllistä editointia – ylimääräisten haastatteluosuuksien karsimista tai osuuksien järjestyksen muuttamista – että ääninauhan ”siivousta” maiskausäänten kaltaisista häiriötekijöistä. 

– Niitä ei normipuheessa kukaan huomaa, mutta sitten kun ne tulevat mikistä suoraan korvanappiin, niin ne häiritsevät, Heiskala selittää. Jaksojen editointi on ensisijaisesti hänen vastuullaan.

Aivan lopuksi vuorossa on vielä julkaisun valmistelu eri alustoille ja uuden jakson mainostaminen eri somekanavilla.

Lyytinen kokee podcastin teossa kaikkein parhaimpana osuutena itse haastattelutilanteen. Hän nauttii ylipäänsä ihmisten kohtaamisesta, mutta asiantuntijavieraiden haastattelu on aivan erityisellä tavalla innostavaa.

– On ihana kuulla asiantuntijan asiantuntemusta – sitä, miten he pukevat asiat sanoiksi. Olen aina tosi vaikuttunut meidän vieraistamme.

Myös kuuntelijoilta saatu palaute kuuluu sekä Lyytisestä että Heiskalasta podcast-harrastuksen parhaisiin puoliin. Usein palautetta laittavat yksityisviesteillä ihmiset, joita käsitelty aihe on jollain tapaa koskettanut. Toisaalta palautetta tulee myös psykologikollegoilta ja muiden alojen asiantuntijoilta, joista osa päätynyt jakamaan podcastin jaksoja asiakkailleenkin. 

Silloinkin, kun ihmiset antavat palautetta heitä henkilökohtaisesti koskettaneesta jaksosta, he ovat Lyytisen mukaan kunnioittaneet tiettyjä rajoja elämänhistoriansa avaamisessa. Hän ei ole koskaan kokenut joutuneensa toimimaan psykologina yhteyttä ottaneille kuulijoille.

Psykologin työ on opettanut kuuntelemaan

Podcastien vahvuuksiin kuuluu Lyytisen mielestä saavutettavuus. Lyhyehkö podcast-jakso on useimmille helpommin lähestyttävä tiedonlähde kuin vaikkapa tietokirja tai tieteellinen tutkimusartikkeli. Lyytisellä on itselläänkin lievä lukivaikeus ja hän ymmärtää, kuinka tärkeää on, että tietoa olisi saatavilla monessa eri formaatissa. Podcastin puhevirta on myös helppo yhdistää erilaisiin arjen askareisiin. Lisäksi asiantuntija voi päästä podcastissa kirjoitettua mediaa varmemmin ääneen täsmälleen omilla sanoillaan. 

Podcast-jakso on helpommin lähestyttävä
tiedonlähde kuin tieteellinen tutkimusartikkeli.

Psykologin koulutus ja työkokemus voivat antaa hyvät eväät podcastin tekoon. Lyytinen uskoo, että psykologina toimiminen on valmentanut häntä etenkin haastattelutilanteissa vaadittavaan kuuntelemiseen ja läsnäoloon.

– Me psykologithan teemme koko ajan töitä sen eteen, että omat ajatukset menevät vähän sinne taustalle ja fokusoit toiseen ihmiseen – siitä on podcastin tekemisessä tosi paljon hyötyä.

Heiskala on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa kuuntelemisen taito mahdollistaa myös sen, että Lyytinen osaa oikeissa kohdissa ”poiketa käsikirjoituksesta” ja esittää syventäviä kysymyksiä.

Lyytinen ja Heiskala kannustavat kaikkia omasta podcastistaan haaveilevia kokeilemaan rohkeasti visioitaan. Samalla he kuitenkin muistuttavat, että kuulijakunnan kerääminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja säännöllistä julkaisutahtia. Heiskala korostaa, ettei harrastuksen pariin ehkä ylipäänsä kannata lähteä suurten kuulijamäärien perässä.

– Jos teet sellaista asiaa, mistä tykkäät, siitä aiheesta, mistä tykkäät, ja tavoitat sillä sen verran ihmisiä kuin tavoitat, niin kyllä näen, että sillä arvo on. Kokeilemaan vain ja tekemään!

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2022.