Psykologi politiikassa

Kurikkalainen psykologi Erja Kivineva (Kok). toimii politiikassa kuntatasolla. Hän on kolmatta kautta mukana kunnanvaltuustossa, tällä hetkellä varajäsenenä. Kolmas kausi on meneillään myös sivistyslautakunnan jäsenenä. Leipätyönään Kivineva toimii Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella palveluyksikköjohtajana. Hänen vastuullaan on lasten ja nuorten varhaisen tuen palvelut. 

Kivinevan mukaan päätöksenteossa mukana ollessa näkee, miten päätöksiä tehdään ja miten päätöksenteko etenee. 

– On tärkeää tuoda esiin monia näkökulmia, jotta päättäjillä on riittävä, tarpeen mukaan tieteellinen tieto käytettävissä. Usein huomaa, että ihmiset tekevät päätöksiä omien tai sukulaisten kokemusten tai kuulopuheena saadun tiedon pohjalta.

Kivinevan mukaan häntä päätöksentekijänä helpottaa tietää, mitä päätös tarkoittaa käytännössä yhtäältä työntekijöiden ja toisaalta lasten, nuorten ja perheiden kannalta – eli siellä missä vaikkapa leikkaukset näkyvät. Viranhaltijan näkökulmasta taas on etu olla päätöksenteossa mukana, koska silloin pystyy ennakoimaan päätöksiä. 

– Virkatyössä olen tajunnut, että asioiden valmistelu on äärimmäisen tärkeä vaihe.

Kivinevan mielestä psykologitausta auttaa silloin, kun on pakko tehdä ikäviä päätöksiä.

– Ymmärtää, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Usein valitaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Psykologin työssä on oppinut, että sellaisenkaan valinnan jälkeen tilanne ei seisahdu, vaan tehdään siitä mahdollisimman hyvä. 

Kivinevan mukaan päätöksenteossa mukana oleminen nousee virkatyössä harvemmin esiin. Sitä vastoin se näkyy esimerkiksi niin, että sivistyslautakunnan jäsenyyden ansiosta opiskeluhuollon ihmiset ovat tulleet tutuiksi, mikä tuo helppoutta asioiden hoitamiseen.

Kivinevan kokemuksen mukaan psykologeja mielellään kuullaan ja heidän mielipiteitään arvostetaan päätöksenteossa, mutta psykologit itse eivät ole erityisen kiinnostuneita politiikkaan osallistumisesta. 

– Suurin osa psykologeista on hyvin asiakasorientoituneita ja perustyöhönsä suuntautuneita. Mutta olisi hyvä, jos heitä oli enemmän mukana päätöksenteossa. Psykologit hahmottavat koulutuksensa kautta asioiden monimutkaisuutta ja suhteellisuutta, ja ymmärtävät tilastoja ja tilastotiedettä. Emme siis jää pelkästään oman kokemuksen varaan päätöksenteossa.

Monta eri roolia 

Psykologi Katri Savolaisen poliittinen ura alkoi vajaa neljä vuotta sitten, kun hänet valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ja Keski-Suomen hyvinvointialueen valtuustoon. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa hänen äänimääränsä riitti ensimmäiseen varasijaan Vihreiden listalla.

– Kokonaan politiikan ulkopuolelta tulleena tämä on ollut aikamoinen oppimisprosessi. Eniten yllätti asioiden valmistelun laajuus ennen päätöksentekoa. Kaikki on kuitenkin ollut todella motivoivaa ja merkityksellistä, vaikkakin aikaa vievää. 

Tällä hetkellä yliopistonlehtorina toimiva Savolainen korostaa psykologin koulutuksen hyötyjä politiikassa. 

– Tieteellisen tiedon ymmärtämisen lisäksi se edesauttaa näkemään ihmisen osana sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kontekstia. Siitä on hyötyä, kun tehdään ihmisiä koskevia päätöksiä. Psykologit myös kohtaavat ihmisiä erilaisista taustoista, ymmärtävät erilaisia elämäntilanteita ja erilaisten ratkaisujen polkuja. 

Psykologi on lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellinen ammatti.

– Politiikassa jos missä sitä tarvitaan. Vaikka ollaan eri mieltä, niin on pystyttävä säilyttämään ymmärtävä ja hyväksyvä ilmapiiri. 

Politiikassa mukana olo on tuonut myös uudenlaista pohdittavaa eri roolien yhteen sovittamisesta.

– Istun monilla palleilla. Voin olla Jyväskylän kaupungin edustaja, Keski-Suomen hyvinvointialueen edustaja, psykologi tai yliopistonlehtori. Kun kerron jotakin mielipidettä tai asiaakin, niin on selkeästi ilmaistava, missä roolissa ottaa kantaa. Sitäkin on pohdittava, mitä johonkin organisaatioon liittyviä tietojani voin missäkin tilanteessa käyttää. 

Savolaisen kokemuksen mukaan eri roolien yhdistäminen on kuitenkin onnistunut hyvin, ja ollut yllättävänkin helppoa.

Hallituspuolue tuo kontakteja 

Seinäjokelainen psykologi ja kirjailija Henna Helmi Heinonen päätti pitkän harkinnan jälkeen lähteä vuonna 2019 politiikkaan mukaan. Sen jälkeen hän on ollut ehdolla eri vaaleissa Keskustan listoilla. Tällä hetkellä hän on kaupunginvaltuustossa ensimmäisellä varasijalla ja toimii kunnallisissa luottamuselimissä.

Työkseen Heinonen on päätoiminen kirjailija. Hän työskentelee myös 40 prosentin työajalla YTHS:llä, jossa hänen tehtävänään on lyhytterapioiden tarjoaminen. 

Heinosen mukaan tehtävässä näkee selvästi poliittisten päätösten vaikutukset nuorten elämään, mutta muuten poliittinen ura ei ole juurikaan näkynyt työelämässä.

– Toisaalta kun on päättäjäpuolelta kokemusta, niin silloin ymmärtää budjettihaasteet. 

Lyhyellä poliittisella urallaan Heinonen on jo ehtinyt huomata, että paikallistasollakin on hyödyllistä, jos oma puolue on hallituksessa.

– Kun oli kontakteja, pystyi viemään sanaa ministeritasolle. Toki hallitusohjelma rajaa.

Politiikkaan lähtiessä eniten häntä pelotti julkinen palaute. Pelko on kuitenkin osoittautunut turhaksi.

– Ainoastaan asiallista palautetta on tullut. Se voi johtua siitä, että poliittinen toiminta kunnan tasolla ei vielä etäännytä ihmisistä samalla tavalla kuin valtakunnan politiikassa toimiminen.

Heinonen mietti eduskuntavaalien jälkeen, vaikuttaako se, että opiskelijat näkevät vaalimainoksia, mutta kukaan ei ole maininnut niistä. 

– Joko opiskelijat eivät ole huomanneet, tai osaavat erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Mutta on varmaankin hyvä, että edustan keskitien puoluetta. Ehkä vasemmistolaisesti ajatteleva nainen ei menisi mielellään perussuomalaisen miehen vastaanotolle.

Ainoa kielteinen kokemus julkisesta toiminnasta tapahtui ennen poliitikon uraa ja nykyistä työpaikkaa. Heinonen työskenteli kunnalla nuorten parissa ja otti kantaa somessa opiskeluhuollon hoidon saatavuuteen käyttäen esimerkkinä toisessa sairaanhoitopiirissä asuvan ystävän lapsen tilannetta.

 – Silloinen esimieheni, ei-psykologi, otti esiin kyseisen kirjoituksen, vaikka ei ollut sitä itse nähnyt. Samassa keskustelussa hän ilmoitti, ettei työsopimustani jatketa työvoiman puutteesta huolimatta, vaikka vakuuttikin etteivät asiat liity toisiinsa. Silloin tuntui, että poliittisella toiminnalla voi olla hintakin.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2025.