Psykologi ja psykoanalyytikko Milla Tammiselle yrittäjäksi ryhtyminen oli monen tekijän summa.

– Valmistumisesta lähtien minulla on ollut haaveena tehdä joskus psykoanalyytikon töitä. Myös monet työolojen uudistukset alkoivat kuormittaa. Tuntui että piti keskittyä byrokratiaan eikä ihmisten auttamiseen.

Perustaessaan toiminimen vuonna 2014 Tamminen työskenteli HUSin nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Kokopäiväinen yrittäjä hän on ollut vuodesta 2016 lähtien. 

– Yrittäjyys on ollut monella tavalla hyvä ratkaisu. Saan tehdä sellaista työtä, joka tuntuu eettiseltä. Voin myös rakentaa työpäiväni itselleni sopiviksi.

Vaikka onkin tyytyväinen ratkaisuunsa löytää Milla Tamminen yrittäjyydestä myös huonoja puolia.

– Säännöllisen kuukausipalkan voi ainakin alkuvaiheessa kokea turvallisemmaksi. Tänä vuonna mätkyt yllättivät, kun en ollut muistanut seurata ennakkoveroja ja otin korona-ajan takia muutaman ylimääräisen asiakkaan. Virkatyössä on myös työajat. Teen psykodynaamisella otteella, ja silloin terapia kestää sen, minkä se kestää. Itselleni se tarkoittaa sitä, että kuormitusta on välillä vaikea säädellä. 

Tamminen pelkäsi yrittämisen alkuaikoina yksinäisyyttä, mutta pelko osoittautui turhaksi.

– Tosin kun nyt näen vanhaa työporukkaa, niin tuntuu että ihan parasta oli se oma tiimi! Toisaalta julkisella puolella tuli ylenpalttisestikin ihmisten kanssa olemista pakollisten kokousten muodossa. Olen sosiaalinen mutta viihdyn yksinkin. Kollegiaalista tukea saan Suomen psykoanalyyttisestä yhdistyksestä ja muutenkin kollegoilta.

Entistä useampi psykologi on yrittäjä

Tamminen on osa 2000-luvun trendiä, jonka myötä entistä useampi psykologi on siirtynyt yrittäjäksi. Nykyään jo 17 % psykologeista työskentelee päätoimisina yrittäjinä.

Psykologiliiton varapuheenjohtaja Jari Lipsanen sanoo, että yrittäjyyden lisääntyminen on ymmärrettävää ja siihen jopa kannustetaan.

– Se tarjoaa joustoa ja monipuolisuutta psykologien työuraan. Liiton näkökulmasta yrittäjyyden lisääntyminen tuo edunvalvontaan haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Edunvalvonnan kulmakivi on yrittäjien toimintaedellytysten kehittäminen. Vero- ja lakiteknisiä asioita on paljon, sekä toki myös viestintää, kouluttamista ja päättäjien suuntaan tehtyä vaikuttamistyötä.

Lipsasen mukaan psykologiyrittäjillä on hyvä maine. 

– Ammatin periaatteet sekä laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä ohjaavat heitä. Hinnat ovat pysyneet kohtuullisina, vaikka toki ostajat aina haluaisivat selvitä matalammilla kustannuksilla. On selvää, että kunnissa on oltava virkoja tarvetta vastaava määrä, mutta erityisesti harvaan asutuilla seuduilla on ostajan kannalta tarkoituksenmukaista hankkia psykologipalveluja myös ostopalveluna. 

Psykologipulaa julkiselle?

Kohtuullinen määrä psykologiyrittäjiä on siis tarkoituksenmukaista myös julkisen sektorin näkökulmasta. Siirtyykö psykologeja kuitenkin jo liikaa yrittäjiksi julkisen sektorin toimivuuden sekä psykologien ammatillisen kehittymisen näkökulmasta?

Psykologi, psykoterapeutti Sami Elorannan mukaan siinä, että psykologeja siirtyy julkiselta yksityiselle ei ole mitään uutta, mutta nyt siirtymisen ajankohta tuntuu aikaistuneen. Tähän asti myös lähtevien tilalle on tullut uusia, mutta nyt näyttää siltä, ettei uusia tule. 

– Nykyään merkittävä osa nuoristakin psykologeista hakeutuu nopeasti yksityiselle puolelle, niin ettei enää ensin tehdä sitä pitkää uraa julkisella. Kierrettä syventää se, että julkisella varsinkin hallintovastuullista työtä tekevät kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että vieressä kollega tekee kliinisen työn ostopalveluna korkeammalla palkalla.

Kun korkeammin koulutetut ja lisäkoulutusta hankkineet ammattiryhmät siirtyvät yksityiselle sektorille, niin se tarkoittaa, että julkisella sektorilla vastavalmistuneet ja erikoistuvat työntekijät hoitavat pienemmillä resursseilla usein vaikeampihoitoiset potilaat.

– Ainakin psykiatrian alalla on työntekijäpulaa, johon ei ole johtotasolla herätty ajoissa. 

Eloranta itse on ollut useammassa julkisen alan työpaikassa yhteensä melkein 15 vuotta, vuodesta 2012 lähtien hänellä on ollut oma yritys ja päätoiminen yrittäjä hän on ollut vuodesta 2020 lähtien irtisanouduttuaan Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta.

Eloranta lopetti työt Taysillä, koska työolosuhteet muuttuivat jatkuvasti huonompaan suuntaan.

– Työmäärä kasvoi koko ajan, mutta resurssit eivät. Tukipalvelut eivät toimineet ja turhaan säätämiseen kului valtavasti aikaa, joka oli pois kliinisestä työstä. Myös uralla eteneminen julkisella sektorilla on vaikeata ainakin sairaaloissa. Organisaatio on suuri ja hierarkinen ja ylemmillä tasoilla tuntuu olevan vähän ymmärrystä psykiatrisen työn erityispiirteistä – tai edes kiinnostusta hankkia sitä. 

Elorannan mielestä psykologien nykyisen kaltainen pako julkiselta sektorilta on ongelma niin yhteiskunnan kokonaisedun kuin myös psykologien näkökulmasta. 

– Tietynlaisista asioista saa kokemusta vain julkiselta puolelta. Kun psykologipalveluiden saatavuutta on heikennetty julkisella sektorilla, niin mielenterveystyöstä on tullut entistä enemmän lääkärihoitajavetoista ja psykologian kautta tuleva kehityksellisyyden näkökulma jää pois. Jatkossa psykologien on myös hankalampaa edetä kehittämistehtäviin julkisella puolella, mikä on huono suuntaus. 

Hyvinvointialueiden ratkaisut

Psykologiyrittäjät työskentelevät pitkälti julkisen sektorin sisällä. Se tarkoittaa, että yrittäjyys on vahvasti lain puitteissa säädeltyä, terveydenhuoltoalalla kun ollaan. Iso psykologiyrittäjiin vaikuttava asia on, miten psykoterapiat toteutuvat vuonna 2023 käynnistyvillä hyvinvointialueilla. 

Jari Lipsasen mukaan asiaa mutkistaa se, että kuntoutusta käytetään nykyisin valitettavan usein terveydenhuollon korvaajana. Koska sopivaa hoitoa ei ole tarjolla sen enempää perus- kuin erikoistasollakaan, kaikki terapiaa tarvitsevat ohjataan Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Kun se on käytännössä ainoa mahdollisuus saada psykoterapiaa, niin siirtoon hyvinvointialueille liittyy suuria riskejä.

Neuropsykologi Marja-Liisa Veltheim on huolissaan siitä, miten terapioiden tuottaminen onnistuu varsinkin pienemmillä hyvinvointialueilla, jos Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia loppuu monikanavarahoituksen purkamisen myötä. Veltheim on tehnyt yrittäjänä töitä Kelan tukemien neuropsykologisten kuntoutusasiakkaiden kanssa vuodesta 1994 lähtien ja päätoimisesti vuodesta 2005 lähtien. 

– Diagnostiikkaahan pystytään tekemään vain yliopistollisissa keskussairaaloissa. Mistä löytyvät terapeutit, kun pienillä alueilla ei ole edes neurologisia osastoja tai poliklinikoita? Näillä alueilla terapioiden tuottaminen tulee olemaan todella hankalaa. Lisäksi Kela myöntää samoin kriteerein tukea terapioihin koko maassa. Kuka takaa, että tasa-arvo toteutuu eri hyvinvointialueilla?

Veltheimin mukaan vaikka hyvinvointialueet suhtautuisivatkin kunnianhimoisesti vastuuseensa terapioiden ja kuntoutuksen tuottajina, niin asiantuntemusta ei rakenneta hetkessä. Kelassakin psykoterapeuttisen osaamisen rakentaminen on ollut pitkä prosessi. 

– Kela tekee jatkuvasti paljon tutkimusta muun muassa kuntoutuksen vaikutuksista. Se myös ”kaitsee” ja valvoo meitä terapeutteja, jolloin voidaan varmistua terapioiden laadusta.

Veltheim myöntää, että potilaita lähettäviltä kunnilta saattaa puuttua nykyäänkin asiantuntemusta.  Hän on saanut terapiapyyntöjä, joista näkee, että ymmärrys terapeuttisesta työstä puuttuu kokonaan.

– Esimerkiksi niin, että kuntoutussopimuksessa terapiakertojen määrä on rajoitettu jo valmiiksi riippumatta potilaan ongelmasta. Neuropsykologiset ongelmathan ovat hyvin moniulotteisia, ja terapian kestoa on etukäteen usein mahdotonta päättää. Toki Kelassakin on nykyään painetta siihen, ettei terapioista tule kovin pitkiä, mutta siellä on ollut myös ymmärrystä tilanteille, joissa on tarvittu pidempää terapiaa. 

Psykologiliitto onkin ajanut monikanavarahoituksen säilyttämistä toistaiseksi. Jari Lipsasen mukaan ei ole kynnyskysymys, mitä kautta rahoitus lopulta tulee, mutta sen pitäisi olla korvamerkittyä. 

– On selvää, että monikanavarahoitus on varsinainen rahoitushimmeli, ja siinä on omat puutteensa. Sen haasteena on erityisesti kohdentamiseen ja potilaiden ohjausjärjestelmään liittyvät ongelmat, mutta toimivaa järjestelmää ei pitäisi purkaa ilman valmista vaihtoehtoa. Jos terapiat vain siirretään hyvinvointialueille, niin joku alue voi satsata niihin ja joku toinen taas ei.

Nuori yrittäjä rakensi oman näköisensä palvelun

Psykologi Helmi Silvennoinen tiesi opintojensa loppuvaiheessa haluavansa valmistuttuaan mahdollisimman joustavan ja nykyaikaisen työpaikan. Kun sellaisen löytäminen tuntui haastavalta, hän päätti luoda sen itse.

– Koin, että yrittäjänä pystyisin monipuolisesti toteuttamaan ammatillisia vahvuuksiani. Olen myös aina ollut yrittäjähenkinen.  

Silvennoinen perustikin Psykologipalvelu Valon jo opiskeluaikanaan. Valmistumisestaan vuoden 2020 kesästä lähtien hän on työskennellyt puolet viikosta työsuhteisena työterveyshuollossa ja loput ajasta sivutoimisena yrittäjänä. Valon kautta Silvennoinen tarjoaa etävalmennusta sekä psykologin etävastaanottoa.

– Psykologin etävastaanotto konseptina ei sinänsä ole hirveän erityinen. Kysymys ei olekaan siitä, mitä teen vaan miten. Halusin luoda psykologipalvelun, jonka käyttämiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Halusin myös näyttää, että psykologin kanssa työskentelystä voisi olla hyötyä aivan kaikille, ja että se voi olla todella innostavaa ja mukavaakin.

Etäbisneksen aloittaminen oli uudelle yrittäjälle myös helppoa, sillä Silvennoinen on tottunut käyttämään teknologiaa ja sosiaalista mediaa päivittäin moniin eri tarkoituksiin.

– Teen asiakastyötä terveydenhuollon käyttöön kehitetyn platformin kautta. Markkinointia teen paljon somen, erityisesti Instagramin kautta. Olenkin saanut siellä todella hyvää vastaanottoa, yhtään vihaista kommenttia en muista. Samoin muilta psykologeilta olen saanut pelkkää kannustusta.

Psykologin etätapaamisia voi tilata ja maksaa Valon nettisivuilla joko yksittäin tai erilaisina paketteina.

Valon asiakkaat asuvat eri puolilla Suomea ja muutamat ulkomaillakin. Suurin osa asiakkaista on nuoria tai nuorenmielisiä hyvinvoinnista kiinnostuneita aikuisia. Kaikki asiakkaat maksavat palvelunsa itse.

Silvennoinen kertoo todella nauttineensa yrittäjyydestä. Hän onkin siirtymässä vuodenvaihteessa kokopäiväiseksi yrittäjäksi.

– Koen että yrittäminen tekee työelämästä mielenkiintoista ja siinä saa pysyä luovana. Samanlaista vapautta, vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia olisi vaikeaa saada toisen palveluksessa. Toisaalta yrittäjyyden mukanaan tuomat epävarmuudet ja pettymykset ovat vaatineet prosessointia ja kasvua ihan ihmisenäkin. Kaiken kaikkiaan yrittäjänä toimiminen lisää elämääni merkityksellisyyttä. 

Helmi Silvennoinen ei pidä mahdottomana nyt yhden naisen yrityksensä kasvattamista ja lisäkäsien rekrytoimista joskus tulevaisuudessa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2021.