Psykologi on olennainen osa neuvolatoimintaa
Psykologi Kristiina Muhonen työskentelee Kempeleessä neuvolapsykologina. Tehtävänkuvaan neuvolapsykologina kuuluvat äitiys- ja lastenneuvolan asiakkaiden psykologinen arviointi, hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen liittyvä lyhytterapeuttinen työskentely. Työotteessa painottuu perhe- ja vuorovaikutuskeskeinen näkökulma. Muhonen on myös perhepsykoterapeutti ja Theraplay-vuorovaikutusterapeutti.
Pikkulapsiperheiden vanhemmat käyvät läpi merkittävää elämänmuutosta. He ovat vastaanottavaisia psyykkisille muutoksille, mutta samalla haavoittuvaisia, jos elämäntilanteeseen liittyy ylimääräistä henkistä tai muuta kuormitusta. Psykologi voi yhdessä muun ammattilaistiimin kanssa tunnistaa haasteita ja auttaa perheitä. Raskaus- ja vauvavaiheiden vuorovaikutuskokemukset muodostavat ihmisen psyykkisen kehityksen perustan – niinpä vanhempien kanssa työskentely jo raskausaikana tukee tervettä psyykkistä kehitystä.
Huoli vuorovaikutuksesta voi liittyä vanhemman stressiin, vaikeaan elämäntilanteeseen, mielenterveysongelmiin tai kyseisessä elämänvaiheessa aktivoituviin trauma- ja menetyskokemuksiin. Vauvalla voi olla itkuisuutta, nukkumisen ja syömisen pulmia tai aisti-, säätely- tai kontaktivaikeutta. Vauva saattaa myös olla keskonen, sairas tai vammainen. Vanhempien voi myös olla vaikea toimia yhdessä vauvan vanhempina.
Muhosen yhteistyö äitiys- ja lastenneuvolan kanssa on pitkälti konsultatiivista.
– Tuon tiimiin lapsen psyykkisen normaalikehityksen ja perhedynamiikan näkökulmaa. Konsultatiivisen työn vuoksi suurin osa tiimeissä käsitellyistä lapsista ei koskaan päädy minun asiakkaakseni. Terveydenhoitajien kanssa Muhonen on suunnitellut ja toteuttanut perhevalmennusmessut-tapahtumia ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille.
Ennaltaehkäisevää työtä raskausaikana
Psykologi Piia Hyytinen toimii varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttina omassa yrityksessään. Hyytisen asiakkaiksi ohjautuu raskautta toivovia, raskaana olevia ja vauvojen tai pikkulasten vanhempia yhdessä vauvojensa kanssa. Tavoitteena on raskauden psykologisen prosessin tukeminen ja tulevan vuorovaikutussuhteen edistäminen. Vanhemmille ei missään tapauksessa saisi muodostua käsitystä, että he ovat huonoja vanhempia.
– Jos haasteet nähtäisiin ennen raskauden puolta väliä, niin silloin voitaisiin aloittaa tiivis hoitosuhde, joka kestää raskauden loppuun ja jonkin aikaa synnytyksen yli. Tämä voi yksistään olla riittävä. Perheet eivät välttämättä tarvitse enää vauvan syntymän jälkeen pidempään jatkuvaa hoitosuhdetta, Hyytinen huomauttaa.
Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia toteutetaan usein kotona vauvaperheen arjessa syöttämisen, nukuttamisen tai hoivan ja leikin äärellä.
– Kun vauva toimii vanhemmalle läsnä olevana muistamisen kontekstina, vanhempi voi tiedostaa ja työstää vuorovaikutusterapian avulla omaa varhaista elämäntarinaansa, hoivakokemuksia ja niiden haavoittuvuuksia sekä kokemusta itsestä ja vuorovaikutussuhteista. Näin vähennetään ylisukupolvisten haitallisten kokemusten ja suhteissa olemisen tapojen siirtymistä omaan vanhemmuuteen, Hyytinen kertoo.
Psykologi tunnistaa riskejä
Piia Hyytinen tekee myös tiivistä yhteistyötä neuvoloiden terveydenhoitajien ja äitiyspoliklinikan työntekijöiden kanssa.
– Käymme yhdessä läpi sitä, miten tunnistaa raskaus- ja vauva-ajan vuorovaikutussuhteen riskitekijöitä, jotka voivat liittyä joko vanhempaan tai vauvaan. Me opastamme terveydenhoitajia siinä, mitä he voivat työssään tehdä ja milloin heidän on ohjattava asiakas eteenpäin. Psykologeilla on laaja-alaista osaamista raskausajan psykologiasta ja psyykkisestä voinnista.
Varhaisvaiheiden tukeminen avainroolissa
Psykologi Soili Poijulan mielestä varhaisvaiheiden ja lapsiperheiden tukemiseen psykologian keinoin pitäisi keskittyä enemmän vahvistamalla resilienssiä ja puuttumalla riskitekijöihin. Mielenterveyshäiriöistä jo neljännes puhkeaa kouluikään mennessä.
Työntekijäresursseja lisätään psykiatrialla ja sosiaalihuollossa, muttei ehkäisevässä mielenterveystyössä. Esimerkiksi Oulussa ei ole lainkaan neuvolapsykologeja eikä terveyskeskuspsykologeja. Poijulan mukaan tämä on suuri puute, koska psykologeilla olisi laaja-alaista tietämystä terveys-, kehitys- ja kasvatuspsykologiasta.
– Neuvolapsykologit voivat tukea lapsen resilienssiä sekä vahvistaa vanhemmuutta ja vuorovaikutusta. Tutkimusten mukaan ensimmäisillä elinvuosilla on suuri vaikutus aivojen myöhemmälle kehitykselle myönteisten ja vahingollisten tekijöiden suhteen, Poijula kertoo. Jo raskauden aikana äidin kokema stressi vahingoittaa lapsen huomiokyvyn ja tunteidensäätelyn kehittymistä ja altistaa mielenterveyshäiriöille. Hyvä huolenpito vahvistaa tervettä aivojen kehitystä ja oppimiskykyisyyttä kouluiässä.
Oulussa ei ole lainkaan neuvolapsykologeja eikä terveyskeskuspsykologeja.
– Perheneuvolaan voi tulla esimerkiksi 10-vuotias vilkas lapsi, joka olisi todennäköisesti tarvinnut tukea paljon aikaisemmin. Vanhempia ja vuorovaikutussuhdetta olisi pitänyt tukea jo varhaisvaiheessa. Koskaan ei tietenkään ole liian myöhäistä, Piia Hyytinen painottaa.
Palvelut täytyy jatkossa rakentaa siten, että niitä pystytään tarjoamaan pikkulapsiperheille oikeaan aikaan.
– Käytän sellaista vertauskuvaa, että silloin, kun ikkuna on auki, meidän pitää auttaa. Kun ikkuna sulkeutuu, perheitä on vaikeampi tavoittaa, Hyytinen sanoo.
Psykologien ammattitaito käyttöön hyvinvointialueita suunniteltaessa
Haapaveden terapiakeskuksen johtavan psykologin Margit Kangasharjun mukaan psykologeilla olisi paljon annettavaa SOTEn hyvinvointialueiden suunnittelussa. Heitä ei valitettavasti ainakaan Pohjois-Pohjanmaan työryhmissä paljoa ole.
Kangasharjun mielestä psykologeilla on valmiuksia hahmottaa kokonaisuuksia. He tekevät perustyössään yhteistyötä monien eri tahojen kanssa, joten he toimivat moneen eri suuntaan. Tämä olisi etuna erilaisissa kehittämistyöryhmissä. Uudessa SOTE-mallissa lääkäreille ollaan kaavailemassa paljon vastuuta. Kangasharjun mielestä psykologin pitäisi olla keskeisemmässä roolissa, koska psykologit ovat hyviä tekemään alkukartoituksia. Heillä on myös edellytyksiä toimia esimiehinä.
Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on neuvolapsykologin osaamista parhaimmillaan.
– Hyvinvointialueen palveluja rakennettaessa olisi erittäin tärkeää huomioida myös ennaltaehkäisevä mielenterveystyö, jota neuvolapsykologitoiminta on parhaimmillaan. Ihmisen mielen asiantuntijoina psykologit ovat huippuammattilaisia mielenterveyspalvelujen suunnittelussa, Muhonen tähdentää.
– Me psykologit odottelemme innolla, milloin pääsemme antamaan erityisasiantuntijuutemme palvelujen suunnitteluun. Psykologeja olisi tärkeä saada myös mielenterveystyön johtopaikoille.
Neuvolatoiminta Suomessa täyttää tänä vuonna 100 vuotta.
Nyytti-menetelmästä PregMind-mobiilisovellus
Psykologi Riikka Airo on kehittänyt kollegoidensa Maiju Tokolan ja Nina Torklerin kanssa raskausajan PregMind-mobiilisovelluksen, jossa odottaja pääsee viikoittaisten harjoitusten kautta valmentautumaan vanhemmuuteen. Pohjana on Airon ja Tokolan kehittämä Nyytti-menetelmä, joka on ensisynnyttäjille suunnattu ryhmäinterventio. Menetelmä on ollut käytössä HUSin äitiyspoliklinikalla synnytyspelon ensisijaisena hoitomallina vuodesta 1998 alkaen.
Tutkimusten mukaan Nyyttiryhmään osallistuvien synnytykset olivat kontrolliryhmää nopeampia ja turvallisempia. Synnytyskokemus oli myös myönteisempi riippumatta synnytystavasta. Airon tutkimuksessa todettiin, että ryhmäläiset saivat apua erityisesti synnytykseen liittyviin negatiivisten tunteiden säätelyyn, ja heidän siirtymänsä vanhemmuuteen helpottui.
Mobiiliversio kehitettiin, jotta mahdollisimman moni raskaana oleva voisi hyötyä menetelmästä. Ohjelman voi aloittaa raskausviikolla 5 ja jatkaa raskausviikolle 41. Joka viikko käyttäjä voi ensin lukea tai kuunnella tietoa kullekin viikolle raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvästä ajankohtaisesta teemasta, ja sitten tehdä harjoituksen viikon teemaan liittyen sekä vastata pohdintakysymyksiin. Pohdintavastaukset tallentuvat puhelimelle muodostaen ”raskausajan päiväkirjan”.
Mobiilimenetelmä on psykologien kehittämä ja se perustuu tieteelliseen ja psykologiseen tietoon.
Harjoituksissa ohjataan pohtimaan raskauteen ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita, esimerkiksi kehon ja mielen muutoksia, omia kiintymyssuhdemalleja ja synnytykseen valmentautumista. Menetelmästä löytyy myös Duodecimin tuottama botti, jolta voi kysyä raskauteen liittyviä asioita.
Tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ensimmäisessä mobiiliversiossa ei ole mukana livetapaamisia, mutta niitä voidaan tarpeen mukaan liittää menetelmään tulevaisuudessa. Menetelmä on täysin psykologien kehittämä ja se perustuu tieteelliseen ja psykologiseen tietoon vanhemmaksi kasvamisesta. Airo toivoo, että ammattilaiset suosittelisivat ja ohjaisivat asiakkaitaan menetelmän pariin.
