Psykologi hoitaa ihmistä, ei vaivaa
Mikä tekee juuri psykologin tarjoamasta hoidosta erityistä mielenterveyspalvelujen kentällä? Vastuuyksikköpäällikkö, pitkään perusterveydenhuollossa psykologina ja vastaavana psykologina toiminut Kristiina Muhonen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta nostaa esille useita seikkoja.
– Psykologi on tällä hetkellä korkeimmin koulutettu ihmisen psyykkisen kehityksen sekä laaja-alaisen mielenterveystyön asiantuntija. Psykologeilla on aina taustallaan ylempi korkeakoulututkinto, jonka suorittamiseen on mennyt minimissään viisi vuotta.
Monesta muusta terapeutista psykologi eroaa niin, että samalla koulutuksella psykologi pystyy tekemään laaja-alaisesti töitä. Varsinaisen terapiatyön lisäksi hän esimerkiksi pystyy arvioimaan luotettavasti kuntoutuksen ja tuen tarpeen ja tekemään laajoja psykologisia tutkimuksia, niin kognitiivisia kuin persoonallisuutta ja tunne-elämää jäsentäviäkin.
Psykologin tekemissä psykologisissa tapausjäsennyksissä käydään läpi oireiden lisäksi asiakkaan elämänkaari. Siihen kuuluu myös asiakkaan voimavarojen kartoitus. Ei siis keskitytä pelkästään ongelmallisiin osa-alueisiin ihmisen elämässä ja toiminnassa.
Tunnusomaista psykologin tekemille kartoituksille onkin, että hän pystyy toimintavajeiden lisäksi löytämään vahvoja osa-alueita. Kartoituksia seuraa aina myös suositus jatkotoimenpiteistä, siis kuntouksen suunnittelu. Työkenttään kuuluu myös, erityisesti peruspalveluiden tasolla, psykologinen keskustelutuki.
Psykologin antama keskustelutuki ei pohjaudu vain yhteen manualisoituun menetelmään.
– Kannattaa myös huomata, että työ pohjautuu koko ajan psykologiatieteeseen. Monia muitakin ammattilaisia voidaan kouluttaa psykologisten menetelmien käyttöön, mutta psykologien antama keskustelutuki on oma menetelmänsä sinänsä, se ei pohjaudu vain yhteen manualisoituun menetelmään, siihen sisältyy kaikki se, mitä psykologiassa tiedetään ihmisestä ja ihmisen toiminnasta.
Muhonen toteaa, että psykologit eivät hoida diagnooseja.
– Mutta toki, jos esimerkiksi masennusdiagnoosi on annettu, voidaan vastaanotolla lähteä siitä liikkeelle. Tavoitteena on, että psyykkisen sairauden oireet lievittyvät, mutta kaikkein tärkeintä on, että toimintakyky palautuu. Asiakas oppii samalla jäsentämään ajatuksia, tunteita ja fyysisiä reaktioita uudella tavalla, mikä auttaa häntä kohtaamaan ongelmatilanteita vastaisuudessa.
Toisaalta psykologista kuntoutusta, kuten terapeuttista kuntoutusta ja adhd-kuntoutusta voivat toteuttaa myös muut ammattiryhmät psykologin laatiman kuntoutussuosituksen mukaan. Neuropsykologista kuntoutusta voi tehdä vain siihen kouluttautunut psykologi.
Kuntoutus ja hoito eivät eroa
Kristiina Muhonen toteaa, että psykologityön kannalta ei ole väliä puhutaanko kuntoutuksesta vai hoidosta.
– Ne ovat rinnakkaiskäsitteet. Lääketieteessähän kyseessä on eri prosessit ja siinä määritellään tarkkaan, ketkä ohjataan hoitoon, ketkä kuntoutukseen. Mutta psykologin asiakasvastaanotossa ovat molemmat elementit, sitä psykologien monipuolinen osaaminen juuri tarkoittaa.
Muhosen mukaan esimerkiksi lääkäreiden voi olla vaikeaa ymmärtää, että psykologit eivät peruskoulutuksessaan erikoistu esimerkiksi lasten tai aikuisten psykologiaan, kuntoutukseen tai hoitoon. Samalla koulutuksella voidaan toimia laajasti eri työtehtävissä.
Muhosen mukaan oleellinen ero psykologialla suhteessa hoito- tai lääketieteeseen on, että psykologiatieteen juuret ovat filosofiassa ja uskonnossa. Vielä 1950-luvun oppikirjoissa psykologiaa kutsuttiinkin sielutieteeksi.
– Psykologi tuo moniammatilliseen työskentelyyn psykologiatieteen näkemyksen, jossa ihminen nähdään kokonaisuutena. Psykologille on tärkeää biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Hän ei mieti, onko joku vaiva psykosomaattista vai ei, vaan on selvää, että kaikki tunteet näkyvät myös kehossa.
Hoidon oikea-aikaisuus
Muhosen mukaan perustason psykologit kohtaavat työssään saman ongelman, joka pätee kaikkeen terveydenhuoltoon: erikoissairaanhoito vie resursseista valtaosan, vaikka pitäisi olla toisin päin.
Yksi seuraus tästä on, että nykyään psykologit pystyvät harvemmin tarjoamaan preventiivistä, sairauksia ennaltaehkäisevää hoitoa.
Erikoissairaanhoito vie resursseista valtaosan, vaikka pitäisi olla toisin päin.
– Preventio on normaalia kasvua ja terveyttä edistävää työtä, jota on aiemmin pystytty tekemään enemmän perusterveydenhuollossa. Se on jäänyt paljon vähemmälle, kun korjaavaa ja kuntouttavaa työtä tehdään niin paljon.
Toisaalta Muhonen huomauttaa, että psykologin työssä preventio käsitetään laajasti.
– Näen sen janana, sitä voidaan tehdä aivan kaikilla hoidon tasoilla, saattohoidossakin. Lääketieteessä on erilainen näkökulma preventiosta, siellä se on nimenomaan sairauksien ennaltaehkäisyä.
Muhonen toteaa, että jos psykologi haluaisi todella vaikuttaa siihen, että ennaltaehkäisevää psykologin työtä olisi laajasti saatavissa kaikilla tasoilla, niin silloin vaikuttamisen kanava olisi lähinnä politiikka, kuten hyvinvointialueen aluevaltuusto.
Tätä nykyä perustasolla työskentelee psykologeja esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollossa, neuvoloissa ja kasvatus- ja perheneuvonnassa. Hyvin järjestetyissä palveluissa psykologeja työskentelee myös lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveystyössä.
– Silloin voi olla varhaisemmassa vaiheessa arvioimassa hoidon tarvetta. Tosin nykyään kasvatus- ja perheneuvolatyön työnkuva on muuttumassa, se tulee vastaisuudessa keskittymään enemmän vanhemmuuden tukemiseen, eli siinä keskitytään jatkossa ennaltaehkäisyyn perheen vuorovaikutussuhteiden kautta.
Muhosen mukaan suuri ongelma on, että peruspalveluverkossa itsessään on lasten ja nuorten mielenterveystyön kohdalla aukko.
– Kyse ei siis ole ainoastaan siitä, että ei saada psykologeja. Koulupsykologien vakanssien lisäännyttyä lasten ja nuorten mielenterveystyö on jäänyt jo ennen hyvinvointialueiden perustamista ihan mopen osaan. Oppilas- ja opiskeluhuollon psykologit toimivat edelleen omassa yksikössään, vaikka hyvinvointialueille siirtyivätkin.
Suuri ongelma on, että peruspalveluverkossa on lasten ja nuorten mielenterveystyön kohdalla aukko.
Muhosen mukaan on edelleen haasteita siinä, miten kaikkien perustason psykologien työ saadaan parhaalla tavalla täydentämään toisiaan. Monella paikkakunnalla koulupsykologi on ainoa ammattikunnan edustaja monen sadan kilometrin säteellä.
– Lasten ja nuorten palveluissa pitäisi siis olla kolme palikkaa: oppilas- ja opiskeluhuolto, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut psykologeineen ja sitten vasta erikoissairaanhoidon palvelut.
Muhonen muistuttaa, että psykologi on aina terveydenhuollon ammattihenkilö silloinkin, kun hän työskentelee esimerkiksi oppilas- tai opiskeluhuollossa tai sosiaalipalveluissa.
Miten hoidon vaikuttavuutta voisi mitata?
Nykyään painotetaan sitä, että kaikkien terveydenhuollon hoitojen vaikuttavuus pitäisi pystyä osoittamaan.
– Se on tavallaan ikuisuusongelma, johon ei vain ole osattu kehittää hyviä mittareita. Ongelman vakavuus määrittyy sen mukaan, kuinka paljon se haittaa ihmisen arkea. Hoidon vaikuttavuus, siis parantumisen aste, menee sen mukaan, kuinka paljon toimintakyky on parantunut.
Kuitenkin mielen asioissa tunne paranemisesta on subjektiivista.
– Se perustuu aina viime kädessä itsearviointiin. Toki erilaisia oireluetteloita on olemassa, mutta voidaanko ajatella, että masennus paranee sitä mukaan, kun oirerastit vähenevät?
Muhosen mukaan psykoterapioissa vaikuttavuustutkimuksia on tehty enemmän. Olennaisimmin potilaan toimintakyvyn paranemiseen vaikuttaa terapeutin ja asiakkaan välinen suhde, tunne siitä, että on tullut kuulluksi, että terapeutti ymmärtää minua.
– Terapeuttisessa keskustelussa peilataan varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin, aivan samasta on kyse psykologin ja asiakkaan vuorovaikutussuhteessa. On tärkeää, että asiakkaalla tulee tunne, että minua arvostetaan ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen.
Psykologit myös hallinnon kaikille tasoille
Jos psykologeja puuttuu ennaltaehkäisevästä työstä, niin Kristiina Muhonen toivoo heitä lisää myös janan toiseen päähään, hallinnollisiin päättäviin tehtäviin.
– Osassa hyvinvointialueita psykologeja on kaikilla tasoilla, myös hallinnossa. Psykologien puute todellakin näkyy siellä, missä tällaista rakennetta ei ole. Psykologeja selvästi alihyödynnetään organisatorisissa johtotehtävissä sekä konsultaatiotasolla. Varsinkin mielenterveyspalvelujen kehittämisessä tarvittaisiin psykologista näkökulmaa.
Muhosen mielestä psykologeja ei tarvitsisi välttämättä edes kovin laajasti kouluttaa hallinnollisiin tehtäviin, sillä johtamisopit ovat heille tuttuja työ- ja organisaatiopsykologian kautta.
Ei jargonia vaan aitoa kohtaamista
Oululainen Sinikka on hyödyntänyt yhteensä kolmeen eri otteeseen työterveyshuollon psykologin palveluja.
Saamaansa apuun hän on ollut erittäin tyytyväinen. Ainoastaan ensimmäistä muutaman vastaanottokerran käsittänyttä hoitojaksoa hän pitää osittain epäonnistuneena.
– Siitä hoitokontaktista jäi mielikuva, että en tullut oikein kuulluksi. Kärsin muun muassa unettomuudesta. Apu jäi käytännön konkreettiselle tasolle, että mennään tiettyyn aikaan nukkumaan ja niin edelleen. Eli juututtiin siihen unettomuuden kokemukseen, eikä puhuttu sen takana olevista tekijöistä esimerkiksi työstressistä. Toivoin, että psykologilla olisi ollut enemmän keinoja.
Sinikka pohtii, olisiko hänen itsensä pitänyt tajuta kertoa, ettei hänelle ole mitään hyötyä kerrata hyvän unen perusasioita, jotka olivat tuttuja jo ennestään.
Sitä vastoin viimeisestä vielä kesken olevasta hoitokokonaisuudesta Sinikka kokee hyötyneensä. Tapaamisten syynä on ollut iso muutostilanne työpaikalla.
– Olen tullut ymmärretyksi ja kuulluksi, koen että näistä käynneistä on todella ollut apua. Arvostan, ettei psykologi puhu turhaa ”jargonia”.
Sinikka pohtii, voisiko onnistunut hoitosuhde liittyä osittain myös siihen, että hän itse on nyt kokeneempi psykologin asiakas.
– Toki myös se vaikuttaa, että minkälainen se oma tilanne on, missä kunnossa on? Tapaamisten aluksi täytyy avata rehellisesti omaa tilannetta, sitten psykologi johdattelee keskustelua ja tuo erilaisia näkökulmia esimerkiksi siitä, miten negatiivisesta ajatuskehästä pääsee pois.
Sinikka painottaa, että kun kysymys on ihmistyöstä, niin henkilökemia on tärkeää.
– Työskentely vaatii myös asiakkaalta sitoutumista ja valmiutta työstää asioita, se on pitkä prosessi eikä voi odottaa, että tuloksia tulisi heti.
Onnistuneeseen hoitosuhteeseen on todennäköisesti vaikuttanut myös psykologin valinta. Aiemmin tapaamansa psykologit Sinikka oli poiminut vailla mitään ennakkotietoja palveluntarjoajan listasta. Viimeisimmän hoitosuhteen psykologi valikoitui työterveyshoitajan suosituksesta, joka liittyi psykologin erikoistumiseen tietynlaiseen problematiikkaan.
Psykoterapia ei ehkä hyödytä työkykyä
Johtava tutkija Sanna Selinheimo Työterveyslaitoksesta kertoo, että psykoterapeuttisten palvelujen käyttö on yleistynyt huomattavasti 2000-luvulla.
– Kelan kuntoutuspsykoterapian käyttö 2010-luvulta alkaen on lähes viisinkertaistunut. Samaan aikaan työterveyshuollossa lyhyet psykoterapiat ovat yleistyneet eli työpaikat ovat ottaneet psykoterapiat osaksi työterveyshuoltosopimuksiaan. Näin on erityisesti 2010-luvun lopulta tähän päivään. Toisaaltaperusterveydenhuollossa psykoterapian saatavuus on huonoa tai jopa olematonta.
Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että psykoterapiasta on merkittävää hyötyä mielenterveyshäiriöiden oireiden hoidossa.
– Siis nimenomaan oireet vähenevät. Huomattavasti vähemmän tietoa on siitä, mikä on psykoterapian yhteys esimerkiksi toimintakyvyn tai työkyvyn kohenemiseen. Kelan kuntoutuspsykoterapiasta on jotain näyttöä, että se tukee työkykyä, mutta se siis toteutuu väestöryhmittäin hyvin epätasaisesti.
Selinheimon mukaan työ- ja toimintakyky on ylipäänsä alitutkittu alue.
– On näyttöä siitä, että työpaikan toimien, kuten työn muokkauksen, yhdistäminen työntekijän hoidollisen tuen kanssa on tuloksellisempaa kuin tuki yksinään.
Kuitenkin Kela korvaa huonommin työyhteisön kanssa tehtävää työtä kuin esimerkiksi yksilöpsykoterapiaa osana työterveyshuoltosopimusta.
Selinheimo huomauttaa, että vaikka kuntoutuspsykoterapian tuloksellisuudesta työkyvyn suhteen onkin jonkin verran näyttöä, niin minkäänlaista näyttöä sen kustannusvaikuttavuudesta ei ole.
– Eli palautuvatko yhteiskunnan kuntoutuspsykoterapiaan laittamat panostukset? Vähenevätkö esimerkiksi sairaspoissaolot siinä suhteessa, että panostus on ollut mielekästä? Psykoterapia on tullut niin nopeasti osaksi palveluita, että monia asioita sen vaikuttavuudesta ei tiedetä.
Miten menee, mielenterveyspalvelut?
Miten psykologinen hoito toteutuu juuri nyt yhteiskunnassamme? Suuri osa psykologeista tekee työtään hyvinvointialueiden palveluksessa, joten Psykologiliitto lähetti keväällä 2024 hyvinvointialueille kyselyn psykologipalveluiden järjestämisestä. Juttusarja Miten menee, hyvinvointialue? käsittelee yhtä hyvinvointialuetta kerrallaan. Mikä toimii, mikä ei?
Lähes kaikki vastasivat kyselyyn. Selvisi, että eri puolilla maata on suuria eroja psykologipalveluiden saatavuudessa.
Joillakin hyvinvointialueilla on tietoisesti päätetty panostaa psykologipalveluihin. Eri puolilla maata on täyttämättä psykologin paikkoja, ja joillakin hyvinvointialueilla psykologivaje on jatkunut jo vuosien ajan. Siinä missä suurien kaupunkien työpaikkailmoituksiin tulee lukuisia hakemuksia, on pienillä paikkakunnilla vaikeuksia. Toisinaan psykologin sijaan tehtävään palkataan toisen ammattiryhmän edustaja, koska psykologia ei yrityksistä huolimatta ole saatu palkattua.
Vastausten perusteella nopein tie psykologille toteutuu useimmiten perusterveydenhuollon lasten ja nuorten palveluissa, perheneuvolapalveluissa sekä opiskeluhuollossa – joskaan kaikissa oppilaitoksissa lainmukainen palvelun tarjoaminen ei onnistu.
Joillakin asiakasryhmillä psykologipalveluja ei ole monella hyvinvointialueella lainkaan saatavilla. Useimmiten psykologipalvelut puuttuvat ikääntyneiltä, ja paikoin myös palliatiivisesta hoidosta, päihdepalveluista, lastensuojelusta ja traumojen hoidosta.
Kaikilla hyvinvointialueilla työskentelee psykologeja osana moniammatillista tiimiä. Se toimii toisaalla paremmin ja toisaalla huonommin. Moniammatillisen työskentelyn hankaloittajana koettiin tiukat aikataulut, ylimielinen asenne, ennakkoluulot sekä se, että tiimit jäsenet ovat eri potilasjärjestelmissä tai eri lainsäädännön piirissä. Työskentelyä edesauttavat yhteiset toimintamallit, tiivis yhteistyö ja tiedonkulku sekä työskentely samoissa tiloissa.
Psykologiliiton puheenjohtajan Jari Lipsasen mielestä juuri nyt olisi hyvä hetki organisoida psykologipalvelut kiinteästi mielenterveyspalveluihin.
– Hyvinvointialueilla on nyt tuhannen taalan paikka toimia suunnannäyttäjinä mielenterveyspalvelujen organisoinnissa ja psykologipalvelujen saamisessa kiinteäksi osaksi niitä.
Lue lisää: Psykologilehti.fi -> Miten menee, hyvinvointialue?
Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2024.
