Profiloija – rikollisen mielen tutkija 

PROFILOIJA.
HELINÄ HÄKKÄNEN. BAZAR, 2025.

Yleisesti ottaen oletukset ja tiedot profiloinnista perustuvat poliisisarjoihin. Salaperäisyyden ja tietämättömyyden verho ruokkii joskus mielikuvitusta luoden alueesta todellisuutta vastaamattomia käsityksiä. Häkkäsen kirja avaa näkymän työn todellisuuteen ja toimintatapoihin.  Psykologi, kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen kertoo elämänvaiheistaan, kokemuksistaan ja siitä mitä uravalinta on pitänyt sisällään.

Helinä Häkkäsen määrittää seuraavasti: ”profilointi perustuu ajatukseen siitä, että rikoksen tapahtumapaikalla tehtyjen havaintojen ja teknisen tulkinnan löydösten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä tekijän käyttäytymisestä rikospaikalla, ja tämän tien perusteella voidaan tehdä laajempia päätelmiä tekijästä.” Tärkeää on, että profiloijalla on kaikki se tieto mitä on kerätty, että hän pystyy rakentamaan mahdollisimman hyödyllisen profiloinnin. 

Häkkänen työskenteli yli kymmenen vuotta keskusrikospoliisissa tutkien vakavia rikoksia. Hän laati rikospaikkalöydösten perusteella profilointeja. Tämän avulla rikostutkintaa voitiin kohdistaa oikeaan suuntaan ja rajata tutkittavaa kenttää. Kirjassa hän kertoo tieteellisestä tutkimustyöstään ja siitä, miten ja mitä tietoa rikosten yksityiskohdista kerätään ja miten sitä sovelletaan rikosten tutkinnassa. 

Kirjassa hän esittelee Suomessa tapahtuneita rikoksia ja niiden selvittämistä. Mukana ovat mm. Susanne Lindholmin selvittämätön henkirikos, Myyrmannin pommi-isku, Muuralan murha, Jokelan kouluampuminen, Jyrki Järvilehdon veneturma ja Bodomin järven kolmoissurmat. Kiinnostavaa on myös se, miten hän on psykologina päässyt miesvaltaisiin yhteisöihin ja saanut psykologina jalansijaa asiantuntijana. Kirjoittajan oma henkilöhistoria nivoutuu työuran luomisen tyveen tehden kirjasta samaistuttavan ja myös jännittävän. Esimerkiksi tapaus, jossa Häkkäsen kotitalosta paljastuu tuhopolttaja, kuulosti hurjalta tapahtumakululta.  

Profiloija suuntaa huomionsa tapahtumiin ja rikoksen tekijään. Häkkänen kertoo, että hän ei tavannut työssään uhreja. Se auttoi häntä säilyttämään objektiivisuuden ja säästymään sijaistraumatisoitumiselta. Hän kertoo työn intensiivisyydestä ja vaativuudesta, mutta hän ei uupunut tehtävässään.  

Asiantunteva ja sujuvasti kirjoitettu kirja pitää otteessaan ja avaa kiinnostavan näkymän psykologin työhön oikeuspsykologian työkentässä. Kirja on kiinnostava paitsi oikeuspsykologiaa työuraksi miettiville, mutta erityisesti myös kliinikoille ja psykoterapeuteille, koska rikokset koskettavat joskus myös vastaanotolla kävijöitä ja heidän perheenjäseniään. On hyvä tietää, miten rikosten tutkinta viranomaisten taholta etenee ja ehkä tärkeimpänä kuitenkin se, että olemme valmiita kuuntelemaan mitä asiakkaat kertovat. Rikoksen kohteiksi joutuneiden kertomusten kuuleminen ja kuunteleminen ei aina ole helppoa, vaikka olisi psykoterapeutti tai psykologi.  Kirjoittajan aiempi kirja Psykopatia ja 100 kysymystä narsismista on julkaistu 2024.     

Kirjaesittelyn kirjoittaja on terveyspsykologian erikoispsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.