Populaaristi mielen ja kehon yhteydestä 

Instagramista tuttu @the.holistic.psychologist eli Nicole LePera julkaisi pari vuotta sitten holistista psykologiaa popularisoivan teoksensa, josta tuli maailmanlaajuinen menestys. Kirjassaan hän määrittelee trauman perinteistä laajemmin ja ohjaa lukijaa aloittamaan oman parantumismatkansa.

Kirjassa tiedostetaan mielenterveyspalveluiden vaikea saatavuus, minkä vuoksi sen ydinsanomaksi kiteytyy kyky parantaa itse itseänsä. LePeran mukaan “itsehoito on toimiva ja ihmiselle luonteva hoitomuoto, sillä kukaan ulkopuolinen ei voi täysin tietää, mikä kullekin yksilölle on parhaaksi”. Kirjan ytimessä on aidon Minän löytäminen – tietoisuuden avulla voidaan tarkastella ehdollistuneita tapoja ajattelussa, uskomuksissa ja ihmissuhteissa. Hän rohkaisee lukijaa tarttumaan itselle sopiviin työkaluihin, joilla valaista tie muutokseen ja lopulta parantumiseen.

Hyvinvoinnin tavoittelussa otetaan huomioon keho, mieli ja sielu. Länsimaisessa lääketieteessä kehoa ja mieltä hoidetaan toisistaan erillään: harva psykologi kysyy asiakkaalta tämän ruokavaliosta tai lääkäri asiakkaan lapsuudesta. 

LePera on yhdistellyt eri tieteenalojen sekä hoitomuotojen parhaimpia puolia luodakseen parantumis- ja hyvinvointitekniikoita. Hän uskoo, että monien psykologisten haasteiden taustalla on hermoston toiminnan säätelyhäiriöitä, jotka ovat onneksi parannettavissa: “vaikuttamalla trauman muovaamiin stressireaktioihin pääsemme palaamaan nopeammin avoimeen ja rakastavaan, turvallisen sosiaalisen liittymisen tilaan”, LePera kirjoittaa. Stressireaktioita voi helpottaa muun muassa joogan, hengitysharjoitusten ja suoliston toiminnan eheyttämisen avulla.

Kirjan vahvuus on sen kyky auttaa lukijaa tunnistamaan omia haavojaan

LePera hyödyntää arkkityyppejä kuvatessaan erilaisia traumaattisia kokemuksia. Hoivaaja, joka ei kykene säätelemään tunteitaan, saattaa purkaa tunnekuohun ulospäin huutamalla ja paiskomalla ovia tai lamaantumalla ja pitämällä mykkäkoulua. Hoivaaja, joka keskittyy liikaa ulkoisiin seikkoihin, saattaa toistuvasti kommentoida omaa ulkonäköään ja mallintaa käyttäytymistapoja, jotka liittyvät laihduttamiseen tai ulkonäöstä huolehtimiseen. Traumaattiset kokemukset voivat ilmentää itseään esimerkiksi vaikeutena käsitellä omia tunnetiloja tai uskomuksena, että oma rakastettavuus on kytköksissä ulkonaiseen olemukseen.

Psykologian opiskelijana pidän kirjan vahvuutena sen kykyä auttaa lukijaa tunnistamaan omia haavojaan. Tunnistamisen jälkeen vaaditaan kuitenkin päivittäistä työtä, jotta ehdollistuneista tavoista voi oppia pois. “Muutos vaatii jatkuvaa ajatustyötä ja uusien valintojen tekemistä joka päivä”, LePera toteaa. Ajatustyön avuksi hän on luonut jokaisen luvun loppuun harjoituksia, joissa muun muassa opetellaan luomaan uudenlaisia uskomuksia itsestä ja elämästä sekä harjoitellaan tunteiden säätelyä. Laajempi käsitys traumasta ja hyvinvoinnista voi auttaa etenkin heitä, jotka kokevat trauman oireita ilman diagnoosia tai ammattilaisen apua.

Kirjan avulla psykologilukijakin voi oppia uudenlaisia työkaluja, joita hyödyntää omassa kliinisessä työssään. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on psykologian opiskelija Tampereen yliopistossa.