Pitkä tie Vuoden psykologiksi

Nina Lyytinen on yrittäjä, joka työskentelee työterveyspsykologina, kouluttajana, kolumnistina ja podcastin tekijänä. Lyytinen on myös vahva trauma- ja kriisiosaaja ja toimii aktiivisesti Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV) -järjestössä, jonka kautta hän on jo pitkään tehnyt kansainvälistä vapaaehtoistyötä. Hän toimii kriisityössä myös valtakunnallisen SPR:n psykologien valmiusryhmän johtoryhmän jäsenenä.

Elämä ei ole aina reilua, mutta apua on saatavilla

Nina Lyytinen kokee, että lapsuudessa ja nuoruudessa koetut vastoinkäymiset ja niistä selviäminen ovat auttaneet ymmärtämään elämän monimuotoisuutta myös nykyisessä psykologin työssä. 

– Perheessäni arvostettiin työn tekemistä, mutta lama-aika vei työt yksinhuoltajaisältäni. Se oli kova paikka meidän perheellemme kuten tuhansille muillekin, joille kävi samoin. Silloin sain ensimmäistä kertaa kokea, miltä tuntuu hakea apua, seisoa seurakunnan ruokajonossa. Siihen liittyi monenlaisia tunteita, kuten häpeää. 

Nämä kokemukset ovat kuitenkin auttaneet minua elämässä ja työssäni. Olen oppinut sietämään epävarmuutta, tekemään töitä omien haaveiden ja unelmien eteen ja ymmärtämään sen, että elämä ei aina ole reilua. Kaikki ei ole vain itsestä kiinni. Elämässä voi tulla eteen vastoinkäymisiä, joissa tarvitsemme toisten apua ja tukea. 

Koulupsykologi kannusti muutokseen 

Koulunkäynti oli Ninalle hankalaa, oli vaikea keskittyä ja oppia. Vasta lukiossa puolivahingossa selvisi, että hän kärsi oppimisvaikeuksista. 

– Jouduin monien muiden lailla yhden opettajan kiusaamisen kohteeksi. Englannin oppiminen oli sen verran haastavaa, että opettaja lähetti minut koulupsykologin juttusille. Opettajan kiusaamista on ollut vaikea hyväksyä, vaikka en ollut ainoa, joka kiusaamisen kohteeksi joutui. Olen usein miettinyt lukiokavereita, jotka jättivät lukion kesken opettajan takia. Minun pelastukseni oli koulumme psykologi. 

– Olen todella kiitollinen rohkealle koulupsykologille, joka uskoi minuun ja vakuutti, että minun kannattaa vaihtaa koulua, jos aion saada opintoni tehtyä. Hänen avullaan sain kunnalta tukea bussimatkoihin, jotta pystyin menemään iltalukioon. Tästä sisuuntuneena juhlin sitten ylioppilasjuhlia lauantaina, ja maanantaina lähdin Yhdysvaltoihin au pairiksi, että oppisin englannin kielen. Olen äidin puolelta suvun ensimmäinen ylioppilas.

Oppi auttoi, ja Lyytinen valmistui englannin kielellä Marylandin yliopistosta psykologian kandidaatiksi.  Yhdysvalloissa psykologian opetus oli yhteisöllistä, ja professoreilla oli paljon aikaa keskustella opiskelijoiden kanssa tutkimuksista, ilmiöistä ja asioista. 

Suomeen palattua ovet maisteriopintoihin Helsingin yliopistoon eivät auenneet heti, mutta sinnikäs hakeminen tuotti tulosta. Luotto omiin kykyihin ja osaamiseen oli kuitenkin vieläkin hutera.

– Kun lopulta pääsin opiskelemaan, en ollut millään uskoa asiaa. Vasta lisensiaatinopinnot tehtyäni tuntui siltä, että nyt ei enää tarvitse näyttää itselle. Olen psykologi enkä luokalle jäänyt lukiolainen!

Kansainvälistä kriisiosaamista

Jokelan koulusurmien jälkihoitotyössä Lyytinen tutustui esikuvina pitämiinsä kriisi-, trauma- ja katastrofipsykologian asiantuntijoihin: psykologi, psykoterapeutti Kirsti Paloseen sekä psykologi, psykoterapeutti Eija Palosaareen. Yhteistyö ja mentorointisuhde on jatkunut molempien kanssa. Jo viidentoista vuoden ajan Nina Lyytinen on tehnyt kriisi- ja traumatyötä myös ulkomailla Psykologien Sosiaalinen Vastuu -järjestön (PSV) kautta. Kimmokkeen PSV:n toimintaan antoi kollega Kirsti Palonen.

Vuonna 2008 aloitettiin Libanonissa lapsia, nuoria ja äitejä auttava Extreme Survival Team -hanke yhteistyössä paikallisen yhteistyöjärjestön kanssa. Keskeistä oli liikunnan ja luonnon merkitys hyvinvoinnille, mikä sopi juoksua harrastavalle Lyytiselle hyvin. Sittemmin hanke on kasvanut Libanonin kriisialueen pakolaisleirien sosiaalityöntekijöiden resilienssi- ja stressinsäätelyhankkeeksi, jossa Lyytinen on edelleen mukana.

– Tuemme libanonilaisten sosiaalityöntekijöiden omaa hyvinvointia – asia, joka usein unohtuu kriiseissä. Jo kymmenen yhteistyöjärjestömme sosiaalityöntekijää on suorittanut kouluttajakoulutuksen, ja nyt he voivat viedä oppeja eteenpäin omille kollegoilleen. Paikallinen osaaminen on ratkaisevaa, sillä he ymmärtävät ja tekevät sellaisia asioita, joita me emme ulkopuolisina voi tai edes osaa tehdä ja sanoa. Minä toimin heidän työnohjaajanaan. 

Lyytinen tietää hyvin, että maailmanpoliittisia kriisejä ei ratkaista yksittäisin teoin, mutta toivon ylläpitäminen pitkittyneissä kriiseissä on ensiarvoisen tärkeää.

Aiheita laiskottelusta huijarisyndroomaan

Nina Lyytinen on tehnyt Psykopodiaa-ohjelmaa jo neljä vuotta yhdessä puolisonsa Mikko Heiskalan kanssa.  

– Kun ihmisellä on hätä ja hän tarvitsee apua, hän on altis myös palveluille, jotka eivät pohjaudu mihinkään tutkittuun tietoon. Kuunneltava puolen tunnin jakso on monelle helpompi tiedonlähde kuin vaikkapa tieteellinen tutkimusartikkeli. Ihmisillä on oikeus saada tutkittua tietoa, ja siinä podcast toivottavasti auttaa. 

Ohjelman vieraat edustavat laajaa yhteiskunnan kirjoa niin iän kuin erikoisalojenkin suhteen. Aiheet eivät ole vain ilmeisimpiä, vaan keskusteluissa pyritään aidosti ymmärtämään ihmisen toimintaa ja psykologiaa. On puhuttu hyvästä johtamisesta, vihasta, laiskottelun tärkeydestä – ja huijarisyndroomasta. Lyytinen pitää kutsumuksenaan lisätä ymmärrystä ihmisten välillä, ja juuri tässä tulee psykologia apuun. 

– Psykologiatiede vaikuttaa meihin kaikkiin. Kun opimme ymmärtämään itseämme ja toisia ihmisiä, pystymme paremmin hyväksymään myös ihmisten erilaisuuden. Hoito- ja lääkekeskeisyydessä unohtuu joskus se, että voimme tehdä paljon hyvinvoinnin lisäämiseksi ihan lähipiirissäkin: perheenä, ystävinä ja läheisinä. 

Joskus tarvitaan vain yksi ihminen – vaikka koulupsykologi ­– kääntämään elämän suunta.

Vuoden psykologin valitsee Suomen Psykologiliiton hallitus. Vuoden psykologi julkistettiin valtakunnallisilla Psykologipäivillä Helsingissä 21.3.2023. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2023.