Persona non grata – kun työkaveritkin kääntävät selän

Johanna Aatsalon tositapahtumiin perustuva kirja on kuvaus äärimmäisestä stressistä, psyykkisestä paineesta ja siitä selviytymisestä. Kirjoittaja on kiitollinen saamastaan psykologisesta tuesta.

Vuosia kestävä mediasirkus alkaa nuoren naistoimittajan jutusta, joka käsittelee kasvuhormonin käyttöä hiihtourheilussa. STT julkaisee dopinguutisen tammikuussa 1998: ”Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.” Jutussa mainitaan nimeltä hiihtäjä Jari Räsänen.

Hiihtoliiton henkilöt tekevät asiasta rikosilmoituksen, ja toimittaja Aatsalo tuomitaan Käräjäoikeudessa miljoonakorvauksiin aiheuttamastaan kivusta ja särystä. Jotkut Hiihtoliiton miehet vertaavat kokemaansa kärsimystä oman lapsen menettämiseen. Jutussa vaaditut korvaukset ylittävät kaikki kohtuullisuuden rajat. Juttu on edelleenkin aivan poikkeuksellinen tapaus suomalaisessa oikeushistoriassa.

Psykologeille kirja on mielenkiintoinen kuvaus äärimmäisestä stressistä, psyykkisestä paineesta ja siitä selviytymisestä. Kirjoittaja joutuu vuosikausiksi häpäistyksi ja valtavan painostuksen kohteeksi. Monet kollegatkin kääntävät selän, ja Aatsalosta tulee persona non grata. 1990-luvun lopulla häiriköinti tapahtuu puhelimitse. Herjauksia, valheita ja tappouhkauksia satelee nuorelle naistoimittajalle. Aatsalo joutuu tallettamaan numeroitaan puhelimeen, ettei vastaa enää samoihin numeroihin uudelleen.

Liikuntafysiologiaa opiskellut toimittaja kuvaa hyvin stressiä, autonomisen hermoston yliaktivaatiota ja kyvyttömyyttä rauhoittua. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet auttavat jaksamaan. Ajatukset täytyy saada muualle. Aatsalo miettii vaatetustaan oikeudenkäynteihin ja keskittyy tekemään tarkkoja muistiinpanoja oikeudenkäynnistä pitääkseen mielensä hallinnassaan ja tunteensa kurissa. Työterveyslääkärin ja psykologin turvalliset mielikuvat auttavat jaksamaan, ja heidän numeronsa puhelimessa maadoittavat toimittajaa vaikeissa tilanteissa. Kirjoittaja saa käydä läpi psykologien kanssa vaikeita ajatuksiaan ja tunteitaan, joita ei voi muualla näyttää.

Kirjoittaja on kiitollinen saamastaan psykologisesta tuesta ja mainitsee nimeltä muun muassa kriisipsykologi Salli Saaren. 2020-luvun näkövinkkelistä katsottuna psykologisessa tuessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta 1990-luvulla näistäkään ei juuri avoimesti puhuttu.

Kirja on mielenkiintoinen sukellus viime vuosisadan tunkkaiseen urheilumaailmaan. Kirja vilisee tunnettuja urheiluvaikuttajia, ja hiihtourheilun ystäville kirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kirjassa pohditaan doping-kulttuuria ja vaikenemisen ja kieltämisen kulttuuria laajemminkin. Syntyy myös kuva, että urheilijat ovat jääneet sivuosaan, enemmän tai vähemmän yksin. Kirjan luettuaan jää miettimään, että mitä jos Hiihtoliitossa olisikin paneuduttu ongelman kieltämisen ja käräjöimisen sijaan parantamaan yhteistyötä urheilijoiden ja antidopingtoimikunnan kanssa. Olisiko voitu säästyä vuoden 2001 Lahden doping-skandaalilta? Lahden dopingsotku ja sen jälkimainingit aiheuttivat paljon inhimillistä kärsimystä.

Kirjan luettuaan tekee mieli sanoa: Hyvin sä vedit, Johanna. Henkilökohtaisessa elämässään Aatsalo kärsi avioeron vuosia jatkuneen henkisen mankeloinnin seurauksena.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2024.