Perheiden varhainen tuki vahvistaa yhteiskuntamme kestävyyttä

Tulevaisuususko ohjaa nuorten elämänvalintoja esimerkiksi opinnoissa, työssä ja perheen perustamisessa. Nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen ei kuitenkaan tapahdu vain yksilöön kohdistuvilla palveluilla. Parisuhde on läpi elämän merkittävimpiä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, joten myös sen vahvistamiseen tarvitaan monenlaista tukea ja eri tasoisia palveluita. 

Suurin osa lapsista syntyy pitkäkestoisiin suhteisiin saman puolison kanssa, mutta nykyisin suomalaisten nuorten parisuhteet päätyvät aiempaa useammin eroon. Sopivan kumppanin puute on merkittävin yksittäinen syy lapsettomien lapsitoiveiden lykkäämiselle. Haasteet parisuhteessa vaikuttavat myös lapsitoiveiden lykkäämiseen. Lisäksi tiedämme, että mielenterveysongelmilla on vahva yhteys syntyvyyteen. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat alentavat sekä lastensaantitoiveita että todennäköisyyttä tulla vanhemmaksi. Palvelujärjestelmän tulisi siis tukea nuoria ja pareja niin normaaleissa vanhemmuussiirtymään liittyvissä muutoksissa kuin hoitaa heitä mielenterveyden oireissa. 

Perinataaliajan tuki kantaa pitkälle

Perheen perustamisvaiheessa on tärkeää huomioida, että perinataaliaika on erityinen herkkyyskausi paitsi aikuisen mielenterveydelle, myös lapsen kehitykselle sekä lapsen ja vanhemman välisen suhteen käynnistymiselle. Ajanjakso on rajatun pituinen ja lapsen kehitys nopeimmillaan, joten tuen on oltava viipymätöntä ja kohdennettua. Hyvä tuki voi suojata vanhemmuutta ja lapsen kehitystä pitkäkantoisesti, puutteellinen tuki taas lisää riskiä huonolle synnytyskokemukselle, traumatisoitumiselle, mielenterveysoireiden ilmaantumiselle tai pitkittymiselle sekä varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsen kehityksen ongelmille. Tutkimusten mukaan lapsen ensimmäiset elinvuodet luovat perustan myöhempien elämänvaiheiden terveydelle, niin fyysiselle kuin psyykkiselle. 

Juuri tämän tuen varmistamiseksi on neuvoloissa yli 100-vuotisen historian ajan tarjottu laadukasta moniammatillista tukea perheille. Neuvolapsykologien keskeinen tehtävä on tukea terveydenhoitajien työtä omasta ammattiroolistaan käsin, sekä tarpeen mukaan työskennellä perheiden kanssa vahvistaen vanhemmuutta ja vuorovaikutusta, tukea lapsen psyykkistä kehitystä sekä arvioida tutkimusten ja muiden palveluiden tarvetta. 

Psykologien on tärkeä nähdä
toimintakenttänsä ulottuvan myös
sosiaalihuollon puolelle

Mielenterveyden edistämisen ja tukemisen näkökulmasta on oleellista tukea vanhemmuutta ja perhesuhteita myös perinataaliajan jälkeen, koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, ja myös terveydenhuollon kontekstia laajemmin. Sosiaalihuollon näkökulmasta vanhemmuuden tuki voi olla niin lapsiperheköyhyyden ja asunnottomuuden poistamista, kuin konkreettista tukea tuovaa kotipalvelua, tai vanhemman ohjaamista elämänhallintaa tukeviin aikuisten palveluihin. 

Mielenterveyden ja psykologityön näkökulmasta vanhemmuuden tuki on erityisen oleellista nähdä aikuisen ja lapsen välisen suhteen tukemisena. Tämän suhteen hoitaminen sekä perheen laajemman ihmissuhdeverkoston vahvistaminen kohtaa nykyisin helposti rajat varsin diagnoosi- ja yksilökeskeisessä terveydenhuollossa. Siksi psykologien on tärkeä nähdä toimintakenttänsä ulottuvan myös sosiaalihuollon puolelle, jossa perhesuhteiden ja vanhemmuuden tukeen on erilaisia mahdollisuuksia.

Psykologi osana moniammatillista sosiaalihuoltoa

Sosiaalihuollon perhepalveluissa psykologien tietotaito tuo lisäarvoa erityisesti psykososiaalisen tuen osalta. Psykologi tuntee lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen sekä pari- ja perhesuhteiden ilmiöt erilaisesta näkökulmasta kuin sosiaalihuollon ammattilainen. Psykologi ymmärtää ihmisen kriisi- ja traumakäyttäytymistä sekä mielenterveyshaasteiden vaikutuksia vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Lisäksi kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen ongelmat sekä ylisukupolvisten siirtymien ilmiöt ovat tuttuja, ja muutoksen mahdollistumista tuetaan psykologisten esteiden ylittämisen kautta. Tämä osaaminen on vahvasti integroitu sosiaalihuollon palveluihin esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnassa, jolloin voidaan tavoittaa monimutkainen perhetilanne sekä sosiaalihuollon ammattilaisen että psykologin näkökulmasta toisiaan täydentävästi.

Kasvatus- ja perheneuvonnasta saatu riittävä tuki voi suojata sekä vanhemmuutta että lapsen kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Puutteellinen tuki puolestaan lisää riskiä mielenterveysoireiden ilmaantumiselle tai pitkittymiselle sekä varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsen kehityksen ongelmille.

Sosiaalihuollon palveluiden uudistaminen

Helmikuussa 2026 julkaistussa sosiaalihuollon palvelu-uudistusta valmistelevan työryhmän loppuraportissa esitetään useita merkittäviä muutoksia sosiaalipalveluihin, joista osa koskee sosiaalipalveluissa tarjottavia mielenterveyspalveluita sekä perheille tarjottavaa tukea. Säästötavoitteet näkyvät esityksessä erityisesti pyrkimyksenä vähentää byrokratiaa sekä lakisääteistä määrittelyä tarjottavista palveluista. Myös nykyiset asiakkaan tarpeiden ympärille kootut moniammatillisen yhteistyön rakenteet erityisesti kasvatus- ja perheneuvonnassa ovat vaarassa, mikä on ristiriidassa soteuudistuksen keskeisimpien tavoitteiden, eli sosiaali- ja terveydenhuollon integraation, kanssa. 

Palveluiden pirstaloiminen tai varhaisen tuen vähentäminen ei pitkällä tähtäimellä varmasti tuota säästöjä eikä vahvista tulevaisuususkoa tai luottamusta siihen, että yhteiskunta haluaa perheitä vanhemmuudessa tukea. Aktiivista vaikuttamistyötä sosiaalihuollon kehittämiseksi asiakkaiden monialaisia tarpeita vastaavaksi on siis syytä laajalla rintamalla jatkaa.

Kirjoittaja on Psykologiliiton ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö.