Passio psykologin silmin

Mitä Pirkko Saision Passio-kirja kertoo psykologille? Kliinisenä psykologina keskiössä on ihminen ja ihmisyyden tarkastelu. Miten kehitämme taitavuutta ammatissamme? Miten teoria muuttuu eläväksi ja sovellettavaksi kohtaamisen tai ymmärryksen välineeksi? 

Elämänkokemuksen, oman psykoterapian ja miksei kaunokirjallisuudenkin kautta voimme saavuttaa kokemuksellisuutta, joka auttaa oivaltamaan elämää syvemmällä tavalla. Finlandia-ehdokkaana ollut Pirkko Saision Passio on kokemus, elämänkokemus. Passio kuvaa intohimoa, ihmisyyden väkevää ydintä. Kristillisessä perinteessä passiolla tarkoitetaan Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Musiikissa passio liitetään Jeesuksen kärsimystä kuvaaviin sävellyksiin, kuten Bachin Matteus- ja Johannespassioon. Saision Passiossakärsimyksellä ja intohimolla on vahva sijansa.   

Pirkko Saisio kysyy Ammatti: kirjailija -dokumentissa: Voiko alitajunnan ryöstöruopata? Siihen en osaa vastata, mutta kysymys itsessään kertoo tasosta, johon Saisio yltää. Kliinisenä psykologina ja psykoterapeuttina kohtaamiset ovat ajoittain syviä ja ulotteisia. Saision Passion kerronnassa on samaa monikerroksellisuutta.

”Olen elänyt monta elämää ja unohtanut paljon, vuodet ovat menneet sekaisin päässäni, enkä ole varma siitäkään, mikä oli totta, mikä oli unta. 

Paljon on unohtunut vaelluksen vuosilta, paljon olen unohtanut tahallani, mutta ne hetket, jotka olen yrittämällä yrittänyt unohtaa, ne nousevat kuin kiusallaan muististani, varsinkin öisin. Uniakin ne piinaavat, niin että joskus pelkään nukahtaa” (s.128; Nextory).

Passion tarina lähtee 1400-luvun Firenzestä seuraten olomuodossaan muuntuvan korun etenemistä aina 1950-luvun Helsinkiin. Vuosisatojen saatossa ihmisen osa on olla osana sukupolvien ketjua, ihmisyhteisöä, polveilevaa tarinaa. Passiossa näyttäytyvät yhteiskunnan vääjäämättömät haavoittavat vaikutukset sodasta Stalinin vankileirille ja kenties usko johonkin korkeampaan. Elämä on omissa käsissä vain rajallisin kohtalokkain valinnoin. Ihmisten suhtautuminen elämään on nöyrä, kenties myös hyväksyvä vaihtoehtojen vähäisyydessään. Kuolema on seuralainen ja ihmisen vääjäämätön osa. Elämä näyttäytyy läsnä olevana, paljaana, inhimillisenä. Elämän jatkuvuuden ymmärtäminen läpi historian liittyen omaan sukutarinaan saavat asiat asettumaan perspektiiviin. Elämän kunnioittaminen ja oman tehtävänsä täyttäminen, osana maailmankaikkeuden alati muuttuvaa kehää.

Saision teos soveltuu psykologille kiehtovaksi, tarkkanäköiseksi ihmiskuvaukseksi ja jännittäväksi kerrokselliseksi lukukokemukseksi. Ei voi sanoa, että se jättäisi lukijansa kylmäksi. Ei myöskään voi sanoa, että teos olisi sisällöltään tai sivumäärältään kevyt, mutta taatusti vaivansa väärti.

Passion innoittamana suosittelen Saision esikoisteosta Elämänmeno (1975), joka kuvaa elävästi sotien jälkeistä perhe-elämää Suomessa antaen perspektiiviä ymmärtää ja eläytyä menneisyytemme sielunmaisemiin ja elämän todellisuuteen. Lisäksi Saision elämäkerta -trilogia: Pienin yhteinen jaettava (WSOY 1998), Vastavalo (WSOY 2000) ja Punainen erokirja (WSOY 2003) ovat ihmisyyden kuvauksen herkkupaloja psykologilukijalle.

Luimme Passion nuorisopsykoterapeuttien kirjallisuuspiirissä kesäkuussa 2022.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on terveyspsykologian erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja Psykoanalyytikkokandidaattien yhdistyksen kulttuurivastaava.