Parisuhteen tunnesuhdetta vahvistetaan yhdessä

Psykologi Eira Eklund-Mikolan uutuuskirja esittelee tunnekeskeisen pariterapiatutkimuksen keskeisimmät opit, joita jokainen voi soveltaa omaan parisuhteeseensa.

Tunteet syntyvät aivoissa, mutta tuntuvat kehossa

Kehossamme syntyy paljon tiedostamattomia tuntemuksia. Voimme tunnistaa näiden epämääräisten kehollisten tuntemuksien voimakkuuden ja miellyttävyyden. Näitä tiedostettujen tunteiden esimuotoja kutsutaan ydinaffekteiksi. Keholliset tuntemukset prosessoituvat aivoissamme ajatteluksi ja sanoiksi. Sanojen avulla voimme jäsentää omia tunteitamme sekä viestiä niistä muille. Usein tarkoitamme tunteilla näitä hyvin valikoituneita ja pitkälle prosessoituneita tunnekokemuksen lopputuloksia. 

Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen on monelle vaikeaa. Toisilla on vaikeuksia kuunnella omaa kehoaan. Toisten on vaikea rauhoittaa itsensä voimakkaiden tunteiden kanssa. Toisilla tunne-elämä kapeutuu liiallisen tunteiden kontrolloinnin vuoksi. Koska tunteet liittyvät sekä kehoomme että aivoihimme, voimme vaikuttaa tunteisiimme sekä kehon että ajattelun avulla.

Parisuhteen ydin on turvallisuus, joka syntyy emotionaalisesta yhteydestä

Tulkitsemme toisiamme sen mukaan, mitä olemme aikaisemmissa ihmissuhteissa oppineet. Hermostomme poimii vihjeitä ja toimii aikaisempien kokemusten pohjalta. Vanhat vaaravihjeet saattavat aktivoida turvattomuutta, vaikka se ei olisi nykysuhteessa enää aiheellista. Sisäistettyjä kokemuksia on vaikea muuttaa päättämällä tai sisäisen järkipuheen avulla, sillä ajattelu osallistuu tunneprosessiin vasta viimeisenä.

Toisen rauhoittamiseen ei aina tarvita sanoja. Rauhallinen tunneyhteys toiseen voi syntyä myös äänensävyn, puheen, katseen tai kosketuksen kautta. Tunneyhteyteen tarvitaan molemmat osapuolet ja se syntyy läsnäolosta, vastaanottavuudesta ja aloitteeseen vastaamisesta. Kun ihminen on itse saanut empaattista hoivaa, tullut nähdyksi ja ymmärretyksi, hänen sisäinen mielentämiskykynsä eli mentalisaatiokyky kasvaa, jolloin henkilöllä on kykyä ymmärtää sekä omaa että kumppanin sisäistä maailmaa. 

Kiintymyssuhdejärjestelmä ohjaa meitä pitämään huolta omista tarpeistamme ja

hoivajärjestelmä ohjaa meitä huolehtimaan toisistamme. Kirjoittajan mukaan hoivaavuus on myös asioiden hoitamista tai neuvojen ja ratkaisuyritysten tarjoamista, kannustamista ja rohkaisemista, kykyä nähdä toinen arvokkaana itsenään ja halua sekä suojella häntä että kannustaa häntä kasvamaan ja kukoistamaan.

Tunteiden säätely rakentuu kahdesta osasta: sisäisestä säätelystä ja vuorovaikutuksellisesta säätelystä, eli kyvystä säädellä itse tunteita ja kyvystä ottaa toisen säätelyapua vastaan. Hyvään toimintakykyyn kuuluu, että osaa käyttää molempia keinoja.  Parisuhteen vaikeuksissa on oikeastaan aina jollakin tavalla kysymys tästä tarvitsevuuden ja yksin pärjäämisen epätasapainosta. Psyykkisen sietoikkunan käsite auttaa hahmottamaan tunnesäätelyä. Eri ihmisillä sietoikkunan koko on luonnostaan erilainen ja toisaalta elämäntilanteet kuten kiire ja stressi kapeuttavat sietoikkunaamme.

Vetäytyminen ja vaativuus parisuhteessa 

Jokaisessa parisuhteessa syntyy itseään toistavia kehämäisiä vuorovaikutuskuvioita, jotka jatkuessaan heikentävät suhteen laatua. Säätelemme parisuhdettamme usein vaatimalla tai vetäytymällä. Vaativaa selviytymiskeinoa käyttävä puoliso yrittää epätoivoisesti saada yhteyttä toiseen esimerkiksi vihaisella huudolla. Vetäytyvä yrittää parhaansa mukaan pitää tilannetta rauhallisena, jotta oma tunteiden säätely mahdollistuisi. Vetäytymällä hän pyrkii myös estämään tilanteen menemisen entistä pahemmaksi. Parisuhteen hyvinvoinnin salaisuus on tämän kehämäisyyden ymmärtäminen ja sääteleminen.

Parisuhteiden ilmiöt ovat todella monimutkaisia, mikä myös hieman vaikeutti kirjan lukemista. Toisaalta juuri siksi kirja tarjoaa kokeneellekin ammattilaiselle uusia näkökulmia ja pohdittavaa. Kirjassa konkretisoidaan hyvin mm kehon tuntemuksia, suojatunteita, katastrofiajatuksia, negatiivisia kehiä ja tulkintoja. Kirjassa pyöritellään käsitteitä, mutta myös tarjotaan käytännön esimerkkejä ja työkaluja.  

Kirjan harjoituksilla on mahdollista lisätä oman parisuhteen emotinaalista syvyyttä, vaikka oma parisuhde olisikin toimiva. Kirjoittaja uskaltaa laittaa omaa itseään likoon ja käyttää kirjan esimerkeissä myös omakohtaisia kokemuksiaan. Esimerkiksi kirjoittaja on luonut turvallisen mielikuvan omasta vihastaan ”miekkaa ja kilpeä kantavana ritarina, joka ratsastaa vieressä”.

Tässä itsensä kehittämisen ja itseen keskittyvässä maailmassa on hyvä puhua välillä siitä, että olemme aina suhteessa toisiimme. Myös suomalaisessa kulttuurissa on pitkät juuret yksinpärjäämiselle ja puhumattomuudelle. Toisiin ihmisiin tukeutuminen on voimavara, ei heikkous.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Kaisu Paulanto on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.