Palautua voi monella tavalla

Työterveyslaitoksen tutkija, psykologi ja väitöskirjatutkija Anniina Virtanen on kirjoittanut ajankohtaisen kirjan palautumisesta. Korona-aikana etätyöt ovat aiheuttaneet palautumisvajetta erityisesti monen tietotyöläisen mielessä ja kehossa. Virtanen onkin ottanut ensimmäisen luvun tavoitteeksi valaista keho-mieli-yhteyttä palautumisnäkökulmasta monenlaisten teemojen kautta. Ko. luku on erinomainen muistutus niille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka herkästi määräävät kokeisiin ja testeihin epämääräisten somaattisten (ylivireyteen liittyvien) oireiden vuoksi. Kehoa ja mieltä koskevassa luvussa otetaan katsaus myös älyteknologian käyttöön palautumisen edistäjänä.

Kun työstä irrottautuminen saattaa erityisesti kotona työskentelyn vuoksi olla hankalaa, palautuminen voi sitä myötä olla jopa mahdotonta. Palautumisen varmistamiseksi usein ensimmäinen mieleen tuleva tapa on suorittaa työpäivää edeltävästi ja sen jälkeen jonkinlainen ulkoilmassa tapahtuva ”kävelyrutiini”, jonka tarkoituksena on simuloida työpaikalle siirtymistä ja sieltä kotiin tulemista ja irrottautua näin tehokkaasti työstä.

Virtanen kertoo kirjassaan myös lukuisista muista tavoista palautua. Hän esittelee DRAMMA-mallin, jota valtaosa kirjasta käsittelee ja jossa pureudutaan psykologiseen työstä palautumiseen. Palautumiskokemuksia DRAMMA-mallissa on kaikkiaan kuusi: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus / autonomia, taidonhallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus. Virtanen arvelee, että DRAMMA-mallin yhteenkuuluvuuden palautumiskokemus saattaa olla merkittävin yksittäinen tekijä hyvinvointimme osa-alueista. (Työterveys)psykologin yksilövastaanottotyössä tämän teeman korostaminen saattaa kuitenkin toisinaan olla haastavaa, koska hyvät ja läheiset ihmissuhteet eivät ole vain oman päätöksen kautta toteutettavissa – niihin kun aina tarvitaan vähintään kaksi.

Virtanen korostaa kirjassaan, että palautumista ei tulisi suorittaa. Monesti kuulen kuitenkin asiakkaitteni ajattelevan, että palautumisen tulisi olla tietynlaista, jotta palautuminen tapahtuisi tehokkaasti. Kirjassa korostetaan, että palautuminen mahdollistuu hyvin monenkaltaisen tekemisen avulla. Kirjassa myös painotetaan, että palautumisen ei tulisi palvella pelkästään työssä jaksamista ja suoriutumista, vaan palautumisen tulisi olla itseisarvo ja sen pitäisi palvella kokonaisvaltaista hyvinvointia. Myöskään vapaa-ajan ei tulisi palvella ainoastaan palautumista, vaan vapaa-ajalla olisi ensisijaisesti tärkeää tehdä itselleen merkityksellisiä asioita.

Mielestäni kirjassa on koottuna kaikki olennaisimmat palautumiseen liittyvät teemat, joihin yksilöllä itsellään on vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi työterveyshuollossa DRAMMA-mallin mukaisesti palautumisen edellytysten tarkasteleminen ja kartoittaminen voisi tuoda merkittävää lisätietoa asiakkaan tilanteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Koska palautuminen on yksi oleellisimmista työssä jaksamiseen liittyvistä osa-alueista, näkisin, että kirjaan tutustuminen auttaisi psykologien lisäksi erityisesti etulinjassa työskenteleviä työterveyshoitajia asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamisessa. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on työterveyspsykologi.