Pako itsemäärittelyyn

Fabrice Bourlez laittaa ranskankielisessä teoksessaan keskinäiseen keskusteluun filosofian, queer-teorian ja psykoanalyysin etsiessään keinoja harjoittaa jälkimmäistä tavalla, joka avaa tilaa kaikenlaisille sukupuolen ja seksuaalisuuden muodoille ja niiden dynaamisuudelle. Queer viittaa niin akateemiseen tutkimukseen kuin aktivismiinkin, joka purkaa sukupuolia ja seksuaalisuuksia määritteleviä kategorioita. Teoksen nimen voisi suomentaa Queer psykoanalyysi – Vähäinen klinikka ja sukupuolen dekonstruktiot.

Kirjoittaja käy läpi psykoanalyysin kritiikkiä Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin filosofisessa yhteistuotannossa sekä feministi- ja queer-teoreetikkojen, erityisesti filosofi Judith Butlerin, teksteissä. Bourlez yhdistää Deleuzelle ja Guattarille keskeistä teemaa staattisista identiteettikategorioista pakenemisesta queer-teorioiden pyrkimykseen vapautua sukupuolta ja seksuaalisuutta rajoittavista normeista.

Bourlez näyttää useiden teoreetikkojen avulla, kuinka psykoanalyysi voi – hyvistäkin tarkoituksista huolimatta – patologisoida tiettyjä sukupuolia ja seksuaalisuuksia. Tai vähintään määrittää oletusarvoksi heterouden ja cissukupuolisuuden eli sen, että sukupuoli vastaa syntymässä ulkoisten sukuelinten perusteella määritettyä sukupuolta, ja asettaa muut sukupuolet ja seksuaaliset suuntautumiset tästä normista poikkeaviksi. 

Kirjoittaja työstää teoksessaan kysymystä, ovatko psykoanalyysi ja queer ylipäänsä yhteensovitettavissa, jos queer-näkökulma kyseenalaistaa psykoanalyysin normatiivisen perustan. Etsiessään tähän vastausta Bourlez analysoi Freudin ja Lacanin queer-luentaa.

Bourlezin mukaan psykoanalyysi operoi kahtiajaoilla kuten mies/nainen ja homo/hetero ja näin painostaa analysoitavan määrittämään itsensä suhteessa niihin. Teoksen alaotsikon vähäisyydellä viitataan moninaisuuden lisäämiseen sen piirissä, jota pidetään enemmistöisenä eli normina tai referenssinä. Vähäinen klinikka pyrkii siis irtautumaan psykoanalyysin kahtiajaoista sekä luomaan tilaa niistä riippumattomalle jatkuvalle itsemäärittelylle, toimijuudelle ja toisin tekemiselle keskittymällä siihen, miten analysoitava itse itsensä paikantaa ja miten hänen yksilöllinen halunsa ja nautintonsa toimivat. 

Kritiikistä huolimatta Bourlez kirjoittaa psykoanalyysista rakkaudella. Hänelle psykoanalyysi mahdollistaa aidosti yksilöllisen tavan jäsentää itseä ja säilyttää prosessin avoimuus ja ennakoimattomuus, riippumatta ulkoapäin asetetuista vaatimuksista hoidolle. Siksi kirjoittaja näkee muihin viitekehyksiin verrattuna nimenomaan psykoanalyysissa potentiaalia queer-näkökulmasta.

Teos odottaa lukijaltaan jonkinasteista tietämystä sukupuolentutkimuksen filosofisen perinteen, psykoanalyysin ja feministisen ajattelun käsitteistä ja teorioista. Ranskan kielialueella psykoanalyysilla ja feministisellä ajattelulla on oma teoriaperinteensä, johon myös tämä teos paikantuu.

Viime vuosina psykoanalyysin historian suhde vähemmistöihin on herättänyt jälleen keskustelua. Bourlezin teoksen suomentaminen edistäisi Suomessa tehtävää työtä moninaisuuden lisääntymiseksi jatkuvasti päivittyvässä psykoanalyyttisessa ajattelussa ja käytännössä.

Kirjoittaja Niia Virtanen on nuorisopsykologi, sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa ja Psykologiliiton Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden ammatillisen työryhmän puheenjohtaja.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2020.