Päivitettyä tietoa autismikirjosta

AUTISMIKIRJO: TAUSTA, DIAGNOSTIIKKA JA TUTKIMUS.
TERO TIMONEN, MAIJA CASTRÉN JA MARI ÄRÖLÄ-DITHAPO.
SANTALAHTI 2024.

Autismista on viime vuosina tullut osa yleistietoa. Perinteisen median tarttuminen siihen heijastelee jo vuosituhannen alusta vähittäin lisääntynyttä kiinnostusta, jonka sosiaalinen media on kiihdyttänyt selitykseksi monenlaisille arkipäiväisille piirteille. Psykiatrian poliklinikoilla tämä tarkoittaa kasvavaa joukkoa itselleen autismidiagnoosia (ajoin hyvin pontevasti) hakevia aikuisia, joiden kohtaamiseen on erikseen luotava rakenteita. 

Vuonna 2019 ilmestyneen Autismikirjo-teoksen päivitetty laitos ilmestyy siis otolliseen aikaan. Valtaosan kirjan alaluvuista on kirjoittanut psykologian tohtori, dosentti ja kouluttajapsykoterapeutti Tero Timonen, joka käsittelee autismikäsitteen historiaa, autismissa esiintyviä vaikeuksia, käyttäytymisanalyysiä sekä terapia- ja kuntoutusmallien tutkimustaustaa. Lisäksi dosentti, lastenneurologian erikoislääkäri Maija Castrén on ollut kirjoittamassa alalukuja diagnostiikasta, lääkehoidosta ja neurobiologiasta, sekä toimintaterapeutti, perhe- ja psykoterapeutti Mari Ärölä-Dithapo terapia-alalukuja. 

Kirjan alaotsake ”Tausta, diagnostiikka ja tutkimus” antaa hivenen harhaanjohtavan kuvan, koska perusteellisimmin kirja käsittelee käyttäytymisanalyysia ja kuntoutusta. Teos pyrkii tässä syntetisoimaan tietoa oppimispsykologiasta, neuropsykologiasta, sovelletusta käyttäytymisanalyysistä ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. 

Käyttäytymisanalyysistä esitellään teoreettisia perusteita, analyysin tekemisen tekniikkaa ja analyysin syventämisen keinoja. Tämä osio on hyvin seikkaperäinen, ja sen antamien työkalujen avulla on mahdollista alkaa käsitteellistää autismikirjon henkilön tilannetta, ongelmia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. 

Samoin terapia- ja kuntoutusmallien taustalla olevaa tutkimuskirjallisuutta avataan yksityiskohtaisesti. Kirjoittajat kuvaavat erityisesti psykologi Ole Ivar Lovaasin kokonaisvaltaisen kuntoutusohjelman tuottamaa tutkimusnäyttöä ja suhteuttavat muista ohjelmista saatua näyttöä siihen. Tämän perusteellisen läpikäynnin pohjalta kirjoittajat pystyvät esittämään konkreettisia, tieteelliseen näyttöön perustuvia ohjenuoria autismikirjon kuntoutusohjelman laadintaan. Tässä luonnollisesti näkyy tutkimuksen painottuminen lasten kuntoutukseen.

Kirjan alkuosien läpikäynnit autismitutkimuksen ja -diagnostiikan historiasta sekä autismiin liittyvien ongelmien selitysmalleista jäävät näihin verrattuna hieman valjummiksi, mutta nekin sisältävät paljon mielenkiintoisia huomioita ja jäsennyksiä. Timonen esimerkiksi huomauttaa, että suositun mielen teorian käsitteen käyttäjät harvoin huomioivat sitä, miten sen taustalla vaikuttavien teoriasuuntausten (teorian teoria ja simulaatioteoria) erot vaikuttavat tehtäviin tulkintoihin.

Kirjan yleisesitykseen viittaava otsikko huomioiden on kuitenkin syytä korostaa myös sitä, mitä Autismikirjo ei ole. Autismidiagnostiikan kriisiin sillä on rajallisesti vastauksia. 

Tällä hetkellä autismidiagnostiikan kysyntä venyttää julkisen terveydenhuollon resursseja. Psykologit joutuvat tässä herkästi hankalaan välikäteen, jos potilaan tai heidän omaistensa tuottama autisminäkemys eroaa hyvin paljon oppikirjakuvauksista, ja hoitotiimi odottaa psykologilta kantaa aikaa vievän tutkimusjakson aloittamiseen. 

Toisaalta potilaat ja omaiset ovat ymmärrettävästi hämmentyneitä, jos yhden terveydenhuollon toimijan mukaan autismidiagnoosi on selviö, ja toinen pitää ajatusta vääränä. Kirjoittajat huomioivat tätä tilannetta vain toteamalla lyhyesti, että ”autismikirjoon pyritään sijoittamaan henkilöitä, jos heidän tilannettaan ei muuten ymmärretä”, ja että yhteiskunnan rakenteet tuottavat yhä enemmän arjessa selviytymisen haasteita, jotka eivät tällöin johdu yksilön ominaisuuksista. Nämä ovat keskeisiä havaintoja, mutta niillä ei täytetä aukkoa, mikä autismikeskustelussa vallitsee autismitrendiin liittyvien yhteiskunnallisten virtausten käsittelyssä. 

Mutta tätä kirjoittajat eivät ehkä tavoitelleetkaan. Autismikirjo on yhtä kaikki hyödyllinen teos autismin kuntoutuksesta ja sen tutkimusperustasta kiinnostuneille.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Mikko Heimola on neuropsykologian erikoispsykologi ja filosofian tohtori ja hän työskentelee HUS psykiatrialla. Hän luennoi Psykologipäivillä 31.10.2025 aiheesta ”Mitä psykologin tulisi tietää aikuisten autismitutkimuksista?”