Riippuvuuksista puhuttaessa monen mieleen voivat tulla lähinnä päihderiippuvuudet. Kemiallisten yhdisteiden lisäksi ihminen voi kuitenkin tulla riippuvaiseksi tietystä toiminnasta, kuten rahapelaamisesta. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Sari Castrén on perehtynyt rahapeliriippuvuuteen sekä tutkijana että asiakastyössä. Hänen mukaansa riippuvuuden pääpiirteet ovat samanlaiset kuin päihderiippuvuuksissa. Ajatukset pyörivät pakonomaisesti pelaamisen ympärillä, eikä lopettaminen onnistu yrityksistä huolimatta. Riippuvuus alkaa haitata ihmissuhteita, työelämää tai opintoja, mutta tämäkään ei saa ihmistä lopettamaan. Tunteiden säätely nojaa yhä enemmän pelaamiseen – keino ei kuitenkaan ole kestävä: riippuvuuteen liittyy usein masennus- tai ahdistuneisuusoireilua.

Rahapeliriippuvuudessa on myös erityispiirteensä, kuten usko siihen, että pelimenestyksen saa vielä kääntymään voiton puolelle.

– ”Takaa-ajetaan” tappioita eli kun on hävitty, niin palataan uudestaan pelaamaan ajatuksella, että voitetaan tappiot takaisin, Castrén kuvaa.

Rahapeliongelmista kärsii THL:n kyselytutkimusten mukaan noin kolme prosenttia Suomen väestöstä. Ongelma koskettaa kuitenkin huomattavasti suurempaa joukkoa: lähes joka viidennen lähipiiristä löytyy henkilö, jolla on rahapeliongelma. Eniten ongelmia aiheuttavat rahapeliautomaatit ja verkossa tapahtuva rahapelaaminen.

Riippuvuutta ruokitaan monelta suunnalta

Rahapeliongelman kehittymisessä näkyy jatkumo hallitusta pelaamisesta riskipelaamisen kautta vakavampaan riippuvuuteen. Rahapeliongelma ei ole staattinen tila, vaan esimerkiksi elämäntilanne voi saada ihmisen luisumaan kohti riippuvuutta. Jo kertaalleen hallintaan saatuun tilanteeseenkin liittyy siis retkahtamisen riski. Joku on voinut pelata hallitusti vuosikausia, kunnes muutos rahatilanteessa tai muu stressitekijä suistaa pelaamisen raiteiltaan. Myös mainonnalla on merkitystä. Moni Castrénin vastaanotolle saapuva kertoo alamäen alkaneen satunnaisesta mainoksesta, jossa on esimerkiksi tarjottu ilmaiskierroksia tietyssä pelissä.

Rahapeliongelmalle altistavia tekijöitä tuleekin tarkastella laaja-alaisesti. Riippuvuudelle voivat altistaa yksilölliset tekijät, kuten perinnöllinen alttius, peleihin liittyvät uskomukset sekä opitut toimintamallit. Myös ympäristössämme on kuitenkin paljon asioita, jotka lisäävät rahapeliongelmien riskiä. Esimerkiksi pelien suunnittelussa käytetään visuaalisia keinoja ja tempoa koukuttavuuden maksimoimiseksi sekä luodaan pelaajalle illuusio pelin kulkuun vaikuttamisesta ja voittomahdollisuuksista

Suomessa on edelleen vaikea käydä ruokakaupassa ilman, että törmäisi rahapeliautomaattiin. Tämä ei todellakaan ole mikään universaali käytäntö.

Silläkin on merkitystä, kuinka paljonko näkyvyyttä pelit saavat julkisissa tiloissa. Suomessa on edelleen vaikea käydä ruokakaupassa ilman, että törmäisi rahapeliautomaattiin. Castrén kertoo, ettei tämä todellakaan ole mikään universaali käytäntö.

– Kun ulkomaalaiset rahapelitutkijakollegani tulevat Suomeen, niin he ovat varsin hämmentyneitä pelien näkyvyydestä, saatavuudesta ja määrästä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Konkreettisen näkyvyyden ja saatavuuden lisäksi kyse on kulttuurin normeista ja asenteista. Rahapeleihin suhtaudutaan Suomessa hyvin eri tavalla kuin alkoholi- ja tupakkatuotteisiin.

– Ei esimerkiksi ole tavatonta, että lapselle annetaan joululahjaksi raaputusarpoja, mutta annetaanko olutpullo tai norttiaski? Castrén pohtii kärjistäen.

Uudempana haasteena digipeliriippuvuus

Riippuvuus voi kehittyä myös digipelaamiseen, jossa ei ole mahdollisuutta voittaa rahaa. Digipelaaminen on nykyisin todella yleistä: vuoden 2020 tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia suomalaisista pelaa digitaalisia viihdepelejä vähintään ajoittain ja joka viides päivittäin. Digipeliriippuvuuden yleisyyden arvioidaan olevan rahapeliriippuvuuden tapaan kolmen prosentin luokkaa, mutta ilmiötä on tutkittu vähemmän ja tarkat arviot vaihtelevat mittaustavasta riippuen.

Digipeliriippuvuus muistuttaa monessa mielessä rahapeliriippuvuutta. Suurin ero on, ettei pelaamiseen yleensä liity samanlaisia taloudellisia tappioita, vaan ongelmat painottavat selkeämmin elämänhallintaan ja läheisiin ihmissuhteisiin.

80 % suomalaisista pelaa digitaalisia viihdepelejä.

– Päivärytmi menee yleensä aivan sekaisin, ajankäyttö pelaamiseen on hallitsematonta ja vähentämisyritykset eivät onnistu, Castrén kuvailee.

Toisaalta digipelaamiseen liittyy etenkin nuorilla usein myös sosiaalinen puoli. Siinä missä rahapelaaminen tapahtuu useimmiten yksin, voi digipelaamisen kautta löytää oman yhteisön, kokea yhteenkuuluvuutta ja saada arvostusta. Tämä saattaa vaikeuttaa riippuvuuden hoitamista – korjausta vaativa asia on vielä muita riippuvuuksia selvemmin ihmisen ongelmallinen suhde tiettyyn tekemiseen, ei tekeminen itsessään.

Hoito alkaa asiasta kysymällä

Tutkimusten perusteella toiminnallisiin riippuvuuksiin liittyy samanlaisia aivojen palkkiojärjestelmien häiriöitä kuin päihderiippuvuuksiinkin. Riippuvuushäiriöt voivat myös kasaantua niin, että samalle ihmiselle kehittyy sekä peliriippuvuus että päihderiippuvuus. 

Eri riippuvuudet voivat vaatia erilaisia hoitomuotoja.

Eri riippuvuudet voivat silti vaatia erilaisia hoitomuotoja. Castrén kertoo, etteivät päihderiippuvuuksien hoidossa toimivat lääkeaineet ole yhtä tehokkaita peliriippuvuuksien hoidossa. Tämä korostaa psykososiaalisten menetelmien, kuten kognitiivisen käyttäytymisterapian ja motivoivan haastattelun, merkitystä niin hoidossa kuin myöhempien retkahdusten ehkäisyssäkin.

Tärkein pullonkaula hoidossa vaikuttaa tällä hetkellä olevan ongelman tunnistaminen. Arviolta vain 10–20 prosenttia rahapeliongelmista kärsivistä hakeutuu hoitoon. Lisäksi apua haetaan tyypillisesti vasta, kun ongelmat ovat kyteneet jo pitkään, kansainvälisten arvioiden mukaan jopa 7–10 vuotta.

Peliongelmien puheeksi ottamisesta pitäisi tehdä vakiintunut käytäntö.

Castrénista kynnystä hoitoon hakeutumiselle täytyisikin saada madallettua. Tämä edellyttää sekä muutosta asenteissa että hoitopolkujen sujuvoittamista. Olisi tärkeää tunnistaa mahdolliset riippuvuushäiriöt jo siinä vaiheessa, kun ihminen ensi kertaa hakeutuu palveluiden piiriin. Psykologit sekä muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat osaltaan edistää muutosta asiakastyötä tehdessään. Peliongelmien puheeksi ottamisesta pitäisi tehdä vakiintunut käytäntö.

– Toivon, että me ammattilaiset uskaltaisimme ottaa puheeksi vaikeita asioita ja opetella uusien ilmiöiden käsittelyä yhdessä asiakkaan kanssa.